Karppilan isäntä uupui, masentui ja luopui karjastaan, kuten moni muukin tilallinen – "Tajusin, että jos haluan itseni työllä tappaa, sekin onnistuu"

Vuonna 1725 perustettu tila on selvinnyt kato- ja nälkävuosista, mutta selviääkö se tästä päivästä? Maidontuotanto loppui Karppilassa vuosi sitten. Nyt maitotiloja ajetaan alas ennätystahtiin.

maatalousyrittäjät
Lasse Alasalmi

– Oletko ajatellut, että voisit tehdä jotakin muuta?

Pankkivirkailijan vuosittaisessa rutiinipalaverissa esittämä kysymys yllätti vuolijokelaisen maitotilan isännän, Lasse Alasalmen. Kysymys putkahti pankkineuvojan huulilta, kun Alasalmen omistaman Karppilan tilan asiat oli käyty läpi.

– Vastasin, että olen kyllä ajatellut, mutta en ole uskaltanut sitä kenellekään sanoa, muistelee Alasalmi.

Tuo tilanne oli käännekohta. Se käynnisti prosessin, jonka myötä maatalousyrittäjä Lasse Alasalmesta on tullut karjaton mies, palkkatyöläinen ja opiskelija.

Kynnys moisiin muodonmuutoksiin ryhtymiseen oli korkea.

Karppilan tila oli kohtuullisen kokoinen tuotantolaitos. Navetassa oli 42 lypsävää lehmää ja kolmikymmenpäinen nuori karja. Peltoa tilalla oli 55 hehtaaria ja metsää liki 200 hehtaaria.

Lasse Alasalmen kotitalo
Karppilan tilan päärakennus Vuolijoella.Taito Siira / Yle

Masennus heikensi isännän työkykyä ja kasvatti tilan tappiota

Kaikesta huolimatta sekä Karppilan tilan isäntä että hänen maatilansa olivat kriisissä. Kummallakin oli ongelmia yli sietokyvyn. Syitä umpikujaan oli useita.

Alasalmi kertaa kriisinsä alkuvaiheita kahvia hörppien. Keittiön seinää koristavat hänen lastensa piirustukset, mutta talo on hiljainen. Mies elelee yksin tilallaan.

Muutaman vuoden takainen perheen hajoaminen teki kipeää, vaikka päätös avioerosta syntyi sovussa.

– Eron jälkeen sairastuin masennukseen. Se heikensi tietenkin työkykyäni.

Siihen Alasalmella ei olisi ollut varaa. Maitotilan kannattavuus oli ollut heikko ja kääntyi lopulta tappiolliseksi. Alamäkeen oli kaksi merkittävää syytä: maitotuotteiden viennin romahduttaneet Venäjän pakotteet ja maidon tuottajahintojen alennukset.

Ne olivat viimeiset niitit, jotka varmistivat, että Karppilan tilan maidontuotanto saattoi jatkua vain velkarahan varassa. Asian sisäistäminen vei tilan isännältä kuitenkin aikansa ja vääjäämättömien johtopäätösten teko onnistui vasta ulkopuolisten asiantuntijoiden tuella.

Jopa 1100 lypsykarjatilan arvioidaan lopettavan vuoteen 2020 mennessä.

Lasse Alasalmi
Pistäytyminen tilan navetassa ahdistaa yhä Karppilan isäntää. "Se on kolkko tunne, kun navetassa ei ole enää lehmiä. Ehdin hoitaa karjaa tuossakin tilassa kymmenen vuotta.", huokaa Alasalmi.Taito Siira / Yle

Ulkopuolinen tukihenkilö avusti tilan velkojen perkaamisessa

Poikkeuksellisen pankkikäyntinsä jälkeen Alasalmi otti yhteyttä Pro Agrian neuvojaan. Hänen kanssaan tehdyt karkeat laskelmat osoittivat, että tila tuottaisi tappiota vuodesta toiseen.

Viime vuoden alussa Maatalousyrittäjien eläkelaitos, MELA käynnisti Välitä viljelijästä (siirryt toiseen palveluun) -hankkeen. Sen kautta oli tarjolla sekä talousasioihin, jaksamiseen että mielenterveysongelmiin liittyvää neuvonta-apua.

Karppilan isäntä kutsui Melan hanketyöntekijän kotiinsa. Alasalmi nosti pirtin pöydälle, neuvojan eteen keon maksamattomia laskuja. Osa niistä oli edennyt ulosottoon asti.

Pöydän toisella puolella istui niin uupunut isäntä, ettei hän jaksanut enää itse raha-asioitaan setviä.

Melan tukihenkilö kävi isännän kanssa kaikki Karppilan tilan ja Alasalmen laskut läpi. Hän parahti yhtenään:

– Ihan turha lasku! Mitä sinä tämmöisiä olet mennyt ostamaan?

Joutilaita laitteita pihalla.
Karppilan pellot ovat nyt nurmella. Tila tuottaa enää rehua naapuritilojen tarpeisiin.Taito Siira / Yle

Istunnossa karsittiin kaikki “ylimääräiset kulut” Alasalmen taloudesta. Sen jälkeen Melan edustaja laati maksusuunnitelmia ja soitteli velkojille sekä ulosottoon. Keinot velkojen hoitoon hahmottuivat ja tilantaloudenpitoon tuli ryhtiä.

Tilanne oli Lasse Alasalmelle henkisesti sekä helpottava että raskas.

Helpottavaa oli saada apua ja tukea ymmärtäväiseltä ja asiantuntevalta ihmiseltä. Raskas oli ajatus siitä, että Karppilan tilan yhdeksäs isäntä saattaisi joutua ajamaan alas ikivanhan sukutilan.

Kunniakirja pirtin seinällä muistutti isäntää siitä, että tila on ollut olemassa vuodesta 1725. Lähes kolmesataa vuotta toiminut maatila on selvinnyt monien kato- ja nälkävuosien yli.

Alasalmi pohti, olivatko hänen kohtaamansa vaikeudet todella yhtä ankaria kuin menneisyyden kovat koettelemukset?

Lehmän nännien pesu.
Tilalla tehdyt laskelmat osoittivat, että Karppilan lypsykarjan tuotos oli liian pieni.Taito Siira / Yle

Tilan kannattavaksi nostaminen olisi vaatinut viiden vuoden ponnistukset

Alasalmi sai sittemmin Melalta vielä rahallista apua: viiden sadan euron maksusitoumuksen ulkopuolisen avun ostoa varten. Hän sijoitti summan yksityiskohtaisten kannattavuuslaskelmien tekoon.

Valmistuttuaan ne vahvistivat sen johtopäätöksen, että tila pysyisi tappiollisena, ellei karjan tuotosta saataisi nostettua oleellisesti.

– Siinä varmistui, että jotain on pakko tehdä: joko polkea eläimenraadoilla tuotanto ylös, tai keksiä ihan muita keinoja toimeentulon hankkimiseen. Tajusin myös, että jos haluan itseni työllä tappaa, niin sekin kyllä onnistuu.

Tila ehti tuottaa maitoa tappiolla parin vuoden ajan. Siitä huolimatta päätös karjasta luopumisesta oli tuskallisen vaikea, koska Alasalmi oli investoinut pihattonavettaan vuonna 2006. Rakennus oli toimiva ja sitä olisi ollut tarvittaessa helppo laajentaa.

Tuskaa lisäsi Pro Agrian asiantuntijan kanssa tehty analyysi. Se osoitti, että tila olisi ollut mahdollista kääntää niukin naukin kannattavaksi kovalla työllä.

Urakka karjan tuotoksen kohottamiseksi olisi vienyt kuitenkin viisi vuotta. Tuona aikana isäntä olisi joutunut äärimmäisen tiukille, eikä minkäänlaisiin takaiskuihin olisi ollut varaa.

– Päivääkään en olisi voinut olla sairaana. Yhtään työntekijää en olisi pystynyt edes sesonkiaikana palkkaamaan, eikä mikään kone olisi saanut hajota. Totesin, etteivät minulla riitä paukut sellaiseen.

Lehmiä ulkona.
Pelson vankilan lapinlehmät ovat nyt Lasse Alasalmen hoidossa. Vankilan laitumella on yli 70 lypsävää.Taito Siira / Yle

Maatilan isännästä on tullut vankilan renki

Vuosi sitten Alasalmi siirtyi suuren elämänmuutoksen suunnittelusta sen toimeenpanoon. Kesällä 2017 hän myi lypsykarjansa pois. Loppusyksystä oli nuoren karjan myynnin vuoro.

Isäntä itse hakeutui palkkatyöhön.

Ammattitaitoiselle viljelijälle löytyi helposti pätkätöitä. Niiden ohessa Alasalmi jatkoi peltojensa viljelyä.

Alasalmen ensimmäinen palkkapesti oli maatalouslomittajan tuuraus vieraalla tilalla. Talvella hän oli ammattikoulussa opettamassa ja kuluvan kesän aikana hän on hoitanut Pelson vankilan karjaa naapurikunnassa, Vaalassa.

Vankilan navetassa on lypsettävänä seitsemänkymmentä lapinlehmää. Alasalmen työtehtäviin kuuluu myös vankien työnteon ohjaaminen navetassa.

Jo ensimmäisten palkkapestien aikana Alasalmen talous alkoi vakautua. Muutos johtui menojen tiukasta hallinnasta sekä palkkatulojen ja viljelystä kertyvien tulojen yhteisvaikutuksesta.

Lasse Alasalmi kotitilallaan.
Iltapäivällä Alasalmi noutaa Pelson lehmät laitumelta navettaan lypsylle.Taito Siira / Yle

Sivutoiminen viljely mahdollistaa tilan velkojen hoidon

Nurmella olevat pellot tuottavat yhä rehua naapuritilojen karjalle. Naapurit korjaavat rehun pelloilta ja antavat rehusta korvaukseksi karjanlantaa. Näin varmistuu, että peltojen ravinteikkuus säilyy riittävänä.

Rahallista tuloa Alasalmelle kertyy maataloustuesta. Karppilan peltojen viljelyä tuetaan 30 000 eurolla vuodessa. Kolmasosa tuista menee kuluihin. Viljelijän taskuun jää parikymmentä tuhatta euroa.

Noilla rahoilla isäntä saa kutakuinkin hoidettua tilansa velkojen maksuerät, mutta tilan konekannan uusimiseen tukirahat eivät riitä. Pätkätöistä kertyvillä tuloilla Alasalmi saa katettua omat elinkustannuksensa.

Suurin muutos Lasse Alasalmen elämässä liittyy rahaan vain epäsuorasti. Merkittävin oman karjan myymisestä seurannut helpotus on nimittäin ollut jatkuvasta stressistä ja uupumuksesta vapautuminen.

– Tulotaso on ollut aika lailla sama – eli yhtä huono – kuin ollessani itsellisenä viljelijänä. Mutta minulla on nyt myös vapaa-aikaa ja muutakin elämää kuin työnteko, selittää Alasalmi.

Uusi ammatti ja työura on etsinnässä

Opiskelu on uusi elementti Alasalmen elämässä. Mies aloitti viime talvena tietojenkäsittelyn tradenomin opinnot Oulun ammattikorkeakoulussa. Tähtäimessä oli täydellinen alan vaihto.

Se on vielä mahdollista, onhan 42-vuotiaalla vielä paljon työvuosia edessään. Yhä kotitilaansa viljelevä mies on kuitenkin alkanut pohtia, voisiko hän valmistuttuaan hyödyntää uusia taitojaan yrittäjätoiminnassa maanviljelyn rinnalla.

Monelle kriisiin ajautuneelle tilalliselle oman karjan myynti on ollut ensi askel kohti koko tilasta luopumista.

Tuo vaihtoehto ei Lasse Alasalmea erityisemmin houkuta. Hän haluaa asua edelleen perimällään tilalla ja miettii, voisiko Karppilan saada kannattavaksi jonkin kasvin viljelyllä.

Lasse Alasalmi
Pelson navetassa Alasalmen tehtävänä on myös vankien työnteon ohjaaminen.Taito Siira / Yle

Kriisistään selvinnyt isäntä on tukena vaikeuksissa oleville kollegoilleen

Alasalmi on erittäin kiitollinen Melan ja Pro Agrian antamasta avusta. Hän on lupautunut mentoriksi ja it-tukihenkilöksi Pro Agrian kokoamaan paikalliseen vertaistukiryhmään, jossa on vaikeuksiensa kanssa painivia tilallisia.

Oman kriisinsä yli päässyt mies haluaa vahvistaa kollegoittensa itseluottamusta ja tulevaisuudenuskoa.

– Ei maailma kaadu suurtenkaan päätösten jälkeen. Pitää luottaa siihen, että elämä kantaa vastedeskin jollain lailla ja miettiä, miten omia vahvuuksiaan pystyy käyttämään hyväksi uudessa tilanteessa.

Alasalmi ei kadu eikä häpeä päätöstään tilansa maidontuotannon alasajosta. Omassa, tyhjillään olevassa navetassa pistäytyminen ahdistaa häntä kuitenkin edelleen.

Hän kokee tehneensä oikean ratkaisun ja olevansa muutosprosessissaan jo voiton puolella.

Monet viljelijät – niin tutut kuin tuntemattomatkin – ovat ottaneet hänen päätöksensä puheeksi.

– Moni on olkapäälle kopsauttanut ja sanonut: “Oikean päätöksen teit. Minäkin tekisin samoin, jos pystyisin.”

tuuliviiri
Viiri tilan päärakennuksen katolla kertoo, mistä suunnasta tuuli käy.Taito Siira / Yle