Selätä helle sotilaallisesti – näin rauhanturvaajat kestävät kuumuutta aavikolla

Maahan kaivettu teltta, märät lakanat ja juomissa vesilinja. Rauhanturvaajilla on keinonsa selvitä kuumissa oloissa.

helle
Telttoja ja YK:n maastoauto aavikolla.
Rauhanturvaajien leiri Siinain aavikolla 70-luvulla.Teuvo Tikkasen kotialbumi

Afrikan mantereella palvelleita rauhanturvaajia ei meneillään oleva helleaalto keikauta. Kaksi kuumuuden konkaria kertoo, miten aavikolla tultiin toimeen kahdessa operaatiossa: Siinain aavikolla 1970-luvulla ja Tšadissa 2007–2010.

Turkulainen Teuvo Tikkanen osallistui operaatioon Siinailla heti Jom Kippur -sodan jälkeen. Suomalaiset osallistuivat operaatioon Egyptissä ja Israelissa vuosina 1973–1979. Lämmintä oli Tikkasen mukaan tyypillisesti nelisenkymmentä astetta.

Varsinais-Suomen Rauhanturvaajat ry:n puheenjohtaja Hannu Mäkelä palveli Tšadissa kolmeen otteeseen. Hän vietti Keski-Afrikan kuumuudessa kaikkiaan puolitoista vuotta. Päivälämpötila pysytteli usein 40 asteessa, mutta ajoittain varjossa oli lähes 50 astetta.

1. Majoitus

Kun Teuvo Tikkanen kertoo kokemuksistaan Siinailla, hän ei mainitse kertaakaan sanaa ilmastointi. Kuumuutta torjuttiin 70-luvulla yksinkertaisemmin keinoin.

Teltat oli kaivettu maahan puolen metrin syvyyteen, mikä viilensi vähän.

– Kastelimme lakanat. Tuntui vähän erikoiselta mennä nukkumaan märkiin lakanoihin, mutta kun vesi haihtui, se viilensi, Tikkanen kertoo.

Hannu Mäkelän mukaan teltoissa oli Tšadissa aluksi tukalaa, kun operaatiota vasta aloiteltiin. Myöhemmin asia korjaantui, kun joka telttaan saatiin riittävän tehokkaat ilmastointilaitteet. Sähköä saatiin aggregaateilla tai liittymällä isomman organisaation sähköverkkoon.

Telttoja viilensivät myös lämpösuojat. Verkkomaiset eristekerrokset levitettiin niin, että ne olivat vähän irrallaan telttakankaasta.

– Oman lisämausteensa toivat kamelihämähäkit. Puolen kämmenen kokoisia hämähäkkejä saattoi kulkea teltan seinässä tai varusteiden päällä.

2. Vaatetus

Mitä kuumempi päivä, sitä enemmän on puettava vaatetta päälle.

– Auringon ottaminen ei ole hyvä idea kovimmalla helteellä. Aavikolla vaatetusta piti lisätä: pitkät hihat ja lahkeet, niska ja pää oli suojattava, Teuvo Tikkanen kertoo.

Hannu Mäkelä korostaa, että vaatetus riippuu tehtävistä. Hän itse palveli viestiupseerina toimistokontissa, jossa toki saa pukeutua toisin kuin kenttäpartiossa.

– Sai käyttää sortseja, jos palvelutehtävä salli. Kenttäpartiossa oli pitkät lahkeet ja takki. Maastopuvut ovat tosin melko ohutta kangasta ja aika miellyttäviä käyttää.

Kauas on tultu ajoista, jolloin Kyprokselle lähdettiin rauhaa turvaamaan sarkavaatteissa.

Hannu Mäkelän mukaan päät suojattiin leveälierisillä hellehatuilla tai lippalakeilla, jos tehtävä ei edellyttänyt kypärää. Aavikolla partioivilla oli toisenlainen varustus: kypärät, varsikengät, pitkät lahkeet, takki ja varusteliivi. Sirpaleliivit ja ase siihen päälle.

Kaksi suomalaisrauhanturvaajaa Tsadissa aavikolla, puhuvat toisilleen.
YLE

3. Juominen

Juomisesta huolehtiminen oli Siinain operaatiossa hyvin tarkkaa, kertoo Teuvo Tikkanen. Makuupaikan viereen piti varata päivän nesteannos, viisi litraa. Pelkkää arviota juodusta määrästä ei pidetty luotettavana.

– Jos alkaa hieman huimata, silloin on kova kiire seurata nesteen käyttöä. Kannattaa seurata kavereitakin koko ajan, Teuvo Tikkanen sanoo.

Hannu Mäkelän mukaan nesteen tarve vaihteli tehtävien mukaan. Useita litroja tuli juotua päivän mittaan joka tapauksessa. Mäkelä muistelee, että koulutuksen aikana puhuttiin jopa 10–15 litrasta, mutta se tuntuu hänestä ylimitoitetulta.

– Hyvin harvoin sain tietoa, että joku olisi kärsinyt lämpöuupumuksesta. Koulutuksessa korostettiin juomisen tärkeyttä niin hyvin, Mäkelä sanoo.

– Rauhanturvaajat ovat muutenkin hyvin kokeneita, parhaimmistoa. Ei heitä tarvitse muistutella niin kuin tavallista suomalaista varusmiestä.

Siinain operaatiossa moni luopui alkoholin käytöstä kokonaan huomattuaan, ettei se ainakaan kohenna oloa. Tšadissa maksimiannos oli kaksi olutta illassa. Sekin vaihtui nollalinjaan, kun suomalaisten leiri yhdistettiin irlantilaisten leiriin. Yksi leiri, samat säännöt.

4. Saunominen

Tämä juttu ei kertoisi suomalaisista rauhanturvaajista, jos lopuksi ei päädyttäisi saunaan.

– Vaikka oli kuumaa, saunaan piti silti päästä. Meillä oli iso määrä telttasaunoja. Ulkomaalaisten mielestä suomalaiset olivat hulluja, mutta saunomisella on aika pitkä viilentävä vaikutus jälkeenpäin, Teuvo Tikkanen perustelee.

Hannu Mäkelä käyttää melkein samoja sanoja. Se ero vain on, että kun Siinailla saunottiin teltoissa, Tšadissa löylyä viskeltiin konttisaunoissa.

– Vaikka oli ollut koko päivän kuumassa, sauna ja suihku viilensivät. Olo tuntuu huomattavasti vilpoisammalta jälkikäteen, Mäkelä sanoo.

Lue myös:

"Heräsin siihen, että olin vetämässä tyttöystävääni turpaan" – katso videolta, miten rauhanturvaajan rajut kokemukset voivat sekoittua arkeen Suomessa