Anna Koskela irtisanoutui kaupan tiskiltä ja menetti työttömyysturvansa – ja se oli hänen kannaltaan oikea ratkaisu

Jokainen työpaikka ei ole askel kohti sitä unelmaduunia, sanoo Anna Koskela, joka työllistyi omalle alalleen vasta kun alkoi toimia vastoin TE-toimiston suosituksia.

karenssi
Anna Koskela
Anna Koskela tietää, että joidenkin mielestä tanssitaide on pikemminkin harrastus, eikä "oikeaa työtä", kuten myyjän tai baarimikon työt. "Toivoisin näin ajattelevien miettivän millaista heidän arkensa olisi ilman tv-sarjoja, kirjoja, musiikkia, elokuvia, tanssia, teatteria ja taidemuseoita", Koskela sanoo.Joni Tammela

Anna Koskelan mitta täyttyi elintarviketiskillä helmikuussa 2017.

Asiakkaat olivat vaativia. Myytävät tuotteet puolestaan sellaisia, joihin Koskelalla itsellään ei olisi ollut varaa. Myyjän palkka oli reilu kymppi tunnissa ja työvuorot niin lyhyitä, että Koskela laski kerran netonneensa 900 euroa 17–18 työpäivän aikana.

– Siis hieman enemmän, kuin jos olisin elänyt pelkällä toimeentulotuella ja silloin saamallani asumistuella.

Koskela päätti irtisanoutua. Sen myötä TE-toimisto katkaisi hänen työttömyysturvansa kolmeksi kuukaudeksi. Koskela sinnitteli saamillaan lomarahoilla, sekä toimeentulotuella.

– Mun mielestä se kolme kuukautta on hieman pitkä aika. Mutta olen toisaalta koko aikuisikäni tottunut elämään kädestä suuhun.

Riskinotto kannatti. Koskela löysi viimein oman alansa töitä tanssitaiteilijana. Nyt hän viettää toistaiseksi viimeisiä viikkojaan työttömyyskortistossa.

– Onhan se aivan mahtavaa päästä kerrankin tekemään sitä mitä haluaa, ja saada siitä vielä palkkaa.

Koskela ei kuitenkaan päässyt nykypisteeseen julkisen työnvälityksen ansiosta, pikemminkin siitä huolimatta. Kohta entisellä pitkäaikaistyöttömällä onkin paljon sanottavaa työstä, työttömyydestä ja työnhausta tämän päivän Suomessa.

– Olen samaa mieltä siitä, että kaikkien velvollisuus on osallistua yhteiskuntaan. Mutta pitääkö kaikkien tehdä töitä, joilla ei elä?

"Työstä pitää saada muutakin kuin vain rahaa. Etenkin, jos raha on niin pientä, että kaikki menee selviämiseen".

Anna Koskela

Mikä Koskelaa sitten pännii?

Ainakin ajattelutapa, jonka mukaan ahkera työn tekeminen vie yksilöä kohti parempaa tulevaisuutta. Koskelan mielestä näin ei aina ole.

– Puhutaan, että jokainen työpaikka on askel kohti sitä unelmaduunia. En kuitenkaan pysty näkemään, miten ruuan kantaminen on yhteydessä siihen, että olen nyt päässyt tekemään tanssitaidetta.

Koskela puhuu omasta kokemuksestaan. Hän kertoo tehneensä myyjän ja baarityöntekijän kaltaisia hommia 17-vuotiaasta lähtien. Ne työt pitivät leivän syrjässä, työttömyysturvan lisäksi. Mutta lähemmäs oman alan työpaikkoja ne eivät vieneet.

– Näillä aloilla työskentelee paljon ihmisiä, jotka haluavat sitä työtä tehdä ja kaikki kunnia heille. Mutta se ei ole minun paikkani.

"Haluan viimeinkin rakentaa itselleni ammatillisen tulevaisuuden, johon mut on koulutettu ja johon mulla on kutsumus".

Anna Koskela

Koskela haluaisi haastaa hokeman siitä, että työnteko on jokaisen velvollisuus. Koskelan mielestä se on tyhjää puhetta niin kauan kun ei puhuta myös siitä millä ehdoilla työtä tehdään.

– Onhan näitä töitä, joista ei jää vuokran tai lainan lyhennyksen jälkeen käteen mitään. Kokemukseni on, että pienipalkkaisilla palvelualoilla ei synny työsuhteita, joissa ihmiset olisivat turvassa työpaikassaan.

Kyse ei kuitenkaan ole vain rahasta, vaan laajemmin elämän mielekkyydestä, Koskela sanoo. Hän itse tienaa kesän jälkeen alkavista tanssitaiteen töistä itse asiassa vähemmän kuin jos tekisi täysipäiväisesti töitä ravintolassa.

– Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että työstä pitää saada muutakin kuin vain rahaa. Etenkin, jos raha on niin pientä, että kaikki menee selviämiseen.

Suomen työttömyysturvajärjestelmä ei kannusta tällaiseen ajatteluun. Jos haluaa säilyttää oikeuden työttömyysturvaan, tulee ottaa vastaan se työ mitä TE-toimisto tarjoaa.

Koskelan kannalta parempi ratkaisu oli toimia päinvastoin: irtisanoutua kaupan tiskiltä karenssin uhalla ja keskittyä omien unelmien tavoitteluun.

– Olen 36-vuotias. Haluan viimeinkin rakentaa itselleni ammatillisen tulevaisuuden, johon mut on koulutettu ja johon mulla on kutsumus. Tätä tulevaisuutta ei olisi ollut mahdollista rakentaa, jos olisin jatkanut matalapalkkaisessa palvelualan työpaikoissa.

"Keskustelua ei pitäisi käydä ilman, että työn tekemistä sidotaan toimeentuloon. Eli millä ehdoilla töitä tehdään"?

Anna Koskela

Samalla kun matalapalkkaisista töistä tai palkattomista työkokeiluista kieltäytymisestä voidaan rankaista karenssilla, toisten töiden tekeminen saattaa kostautua. Tämä on Koskelan mukaan ongelma etenkin luovilla aloilla työskenteleville, jotka eivät löydä oman alan töitä julkisen työnvälityksen kautta.

Koskela kertoo esimerkin omasta elämästään. Hän halusi saada jalkaansa taidemaailman oven väliin osallistumalla palkatta erääseen tuotantoon. Hän oli kysynyt TE-toimistolta, voisiko säilyttää työttömyysturvansa, jos työpanos kirjattaisiin työkokeiluna. TE-toimisto ei sallinut sitä ja totesi, että työkokeilun tarkoitus ei ole paikata taidetuotantojen budjetteja.

– Ja samaan aikaan alalla pyörii palkatta ihmisiä nimikkeellä "harjoittelu".

Tällä hetkellä Suomen työllisyystilanne paranee. Työllisyyslukujen ohella nousevat kuitenkin myös karenssien ja toimeentulotukihakemusten määrät.

Koskela toivoiskin, että työllisyysluvuista iloitessa muistettaisiin katsoa lukuja syvemmälle.

– Koko keskustelua ei pitäisi käydä ilman, että työn tekemistä sidotaan toimeentuloon. Eli millä ehdoilla töitä tehdään?

Lue myös:

Karenssien määrä kohoaa tasaisesti – tällä tahdilla viime vuoden ennätysluku menee rikki