Savossa pureskeltiin purkkaa jo muinoin – Enonkosken arkeologiset löydöt kertovat kivikauden arjesta

Enonkosken Kotkuinniemen arkeologisilta kaivauksilta on löytynyt uutta tietoa Savon kivikautisesta asutuksesta. Kesällä tehdyissä kaivauksissa on löytynyt esimerkiksi muinaispurkkaa. Arkeologille tieteellisin perustein valittu kaivauskohde on oikea aarreaitta.

arkeologia
Enonkosken Kotkuinniemen arkeologiset kaivaukset
Kotkuinniemen arkeologisten kaivausten uutena löydöksenä oli tänä kesänä muinaispurkka.Kati Rantala / Yle

EnonkoskiEnonkoskella Kotkuinniemen arkeologisissa yleisökaivauksissa on päästy käsiksi alueen kivikauden elämään. Kesäasukkaat pääsivät tänäkin kesänä kokeilemaan, millaista on olla arkeologisilla kaivauksilla. Kotkuinniemestä on löydetty muun muassa pieniä saviastian paloja, kiviesineiden työstöjätettä eli kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta, joka on nuotioon heitettyä ruoantähdettä.

– Erikoisempi löytötyyppi tältä vuodelta, mitä viime vuonna ei löytynyt laisinkaan on purupihka eli muinaispurkka. Sen tunnistaa hampaanjäljistä, jotka siinä näkyvät, Kulttuuriosuuskunta Vehrän toiminnanjohtaja Katja Kuuramaa kuvailee.

Arkeologiaharrastajan, jollaiseksi Kuuramaa itsensäkin laskee, on vaikea tunnistaa muinaispurkkaa. Purupihka on valmistettu koivun tuohesta.

– Onneksi meillä on asiantuntijat täällä mukana, koska se näyttää enemmän tai vähemmän roskalta. Roskahan se toki on, hän naurahtaa.

Kotkuinniemen kaivausten tarkoituksena on saada uutta tieteellistä arkeologista tietoa Enonkosken, Savon ja koko Saimaan alueen esihistoriasta ja kivikaudesta.

– Näiden löytöjen perusteella tiedämme, että tässä on asuttu suurin piirtein 4000 eKr. Lisäksi tiedämme, että ihmiset ovat tehneet täällä saviastioita ja kiviesineitä, kaivausten johtaja, arkeologi Ville Laakso selventää.

Tieteellisesti valittu kaivauskohde on harvinaisuus

Viime kesänä aloitetut arkeologiset kaivaukset löytöineen innostivat jatkamaan alueen asutushistorian tutkimista. Tämänkesäisten löydösten joukossa on vähemmän keramiikkaa, mutta sitäkin enemmän teräväreunaisia kvartsi-iskoksia. Katja Kuuramaa arvelee, että kaivauspaikalla on ollut kivikaudella jonkinlainen työpaja, jossa on tehty kvartsista työkaluja. Kvartsi-iskokset ovat hakkuujätettä, jota on syntynyt työkaluja tehdessä.

Kaivausten jälkeen löydökset puhdistetaan, punnitaan ja analysoidaan. Sitten niistä kirjoitetaan raportti, ja löydöspussit lähetetään Museovirastolle. Lopulta löydökset päätyvät Kansallismuseon kokoelmiin Helsinkiin.

Arkeologiset kaivaukset on ainoa tapa hankkia tutkimusaineistoa menneisyyden jaksosta, jolta ei ole olemassa kirjoitettuja lähteitä. Suurin osa Suomessa tehtävistä kaivauksista on rakennus- tai kaavoitushankkeisiin liittyviä pelastuskaivauksia. Kotkuinniemen kaivauksissa on saatu uutta tietoa alueen kulttuuriperinnöstä. Kaivausten johtaja on tyytyväinen kaivausten tieteelliseen puoleen.

– Ei tämä ole pelkkä piknik tai huviretki. Vaikka Savosta tunnetaan hyvin paljon näitä kivikautisia asuinpaikkoja, niin tosi vähän niitä on loppujen lopuksi päästy kaivamaan, Ville Laakso sanoo.

Enonkosken Kotkuinniemen arkeologiset kaivaukset
Kotkuinniemen kaivauksissa on saatu uutta tietoa alueen kulttuuriperinnöstä.Kati Rantala / Yle

Kaivausten jatko riippuu rahoituksesta

Kaivausten järjestäjän kulttuuriosuuskunta Vehrän toiveissa on saada jatkoa Kotkuinniemen kaivauksille. Kaivausten jatko riippuu kuitenkin rahoituksesta. Vehrä sai tämänvuotiseen kaivaukseen pienen avustuksen Enonkosken kunnalta, mutta muutoin kustannukset on katettu osuuskunnan omasta pussista. Vehrän toiminnanjohtaja Katja Kuuramaa arvioi viikon kestävien kaivausten budjetiksi noin 12 000 euroa.

Kaivausten johtaja Ville Laakso sanoo kahden kilometrin matkalla olevan kuusi tai seitsemän samantyyppistä kohdetta, joista yhdestäkään ei tiedetä, kuinka laajoja ne ovat.

– Tässä olisi kymmeniksi vuosiksi tutkittavaa ja tietoa, jos näitä kaivauksia pystyttäisiin jatkamaan ja ehkä laajentamaankin, Laakso arvioi.