Elämän ihme: Tutkijat kertovat herättäneensä sukkulamatoja kymmenien tuhansien vuosien ikijäästä

Vietettyään muutaman viikon laboratorion lämpimässä, madot alkoivat kiemurrella ja kaivata ruokaa, venäläistutkijat raportoivat.

eläintiede
Suikulan muotoinen mato vahvasti suurennettuna.
Yksi tämän päivän nematodeista, Caenorhabditis elegans, on saman mittainen ja elää maassa, kuten Siperiasta löydetyt sukulaisensakin. Sukkulamatolajeja tunnetaan kymmeniä tuhansia. Osa viihtyy myös ihmisen loisena, esimerkiksi kihomato.Kbadnam / CC BY-SA 2.5

Miltei 42 000 vuotta sitten, kun meistä nykyihmisistä ei ollut täällä pohjoisessa vielä tietoakaan mutta mammutit olivat vielä voimissaan, Koillis-Siperian ikiroutaan jäätyi pieniä sukkulamatoja, nematodeja. Ne olivat vain millimetrin mittaisia, mutta kuitenkin monisoluisia eläimiä.

Kymmenet tuhannet vuodet syväjäädytettyinä eivät vieneet kaikkien matojen henkeä, vaan niitä on kyetty herättämään eloon laboratorion petrimaljassa, kertoo venäläis-yhdysvaltalainen tutkimus.

Tutkijat ottivat kaikkiaan 300 maanäytettä nematodien toivossa. Jäiset näytteet olivat 41 700 vuoden takaisista kerroksista Alazejajoen varresta ja 32 000 vuoden takaa Kolimajoelta.

Näytteet sulatettiin laboratoriossa. Kun matoja oli pidetty viikkoja 20-asteisessa ympäristössä, yksi kummankin jokivarren madoista yllätti tutkijat alkamalla liikkua ja hamuta syötävää, Doklady Biological Science (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo.

Madot kuuluvat Panagrolaimus detritophagus ja Plectus parvus -lajeihin. Molemmat yksilöt ovat ilmeisesti naaraita.

Loikkaus kymmenistä vuosista kymmeniin tuhansiin

Sukkulamadot ovat jo aiemmin osoittautuneet hyvin sitkeäksi elämänmuodoksi. Niitä on tätä ennen elvytetty enimmillään lähes nelikymmenvuotisesta jäisestä unesta.

Lähisukulainen karhukainen pääsi tiedeuutisiin pari vuotta sitten ryhtyessään sulatettuna jatkamaan sukuaan. Sen elintoiminnot olivat olleet jäätyneinä kolme vuosikymmentä.

Siitä on kuitenkin valtavasti matkaa kymmeniin tuhansiin vuosiin syväjäässä. Tutkijat eivät tiedä, miten madot ovat ihmetempussaan onnistuneet.

Niiden sopeutumismekanismin selvittämisellä voi olla merkitystä monelle tutkimusalalle, muun muassa lääketieteelle ja avaruuden elämän edellytysten tutkimukselle, sanovat Moskovan yliopiston, Moskovan kauppakorkeakoulun ja Venäjän tiedeakatemian tutkijat. Mukana oli myös yhdysvaltalaisia kollegoja Princetonin yliopistosta.

Tutkimuksesta ja tutkimusalueesta on runsaasti kuvitettu artikkeli The Siberian Times (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Tiedeyhteisö haluaa lisänäyttöä

Koillis-Siperiasta on aiemmin löydetty ja elvytetty bakteerin kokoinen jättivirus, jolla löytäjiensä mukaan oli ikää kolmisenkymmentä tuhatta vuotta. Se ei ollut vaaraksi ihmisille, mutta ameeboille se aiheutti tartunnan.

Vuosituhannen alussa yhdysvaltalainen tutkijaryhmä kertoi vielä huimasti vanhemman yksisoluisen virkoamisesta. 250 miljoonan vuoden takainen bakteeri (siirryt toiseen palveluun) löytyi suolakiteestä Texasissa.

Tiedeyhteisö suhtautui siihen kuitenkin epäillen ja kaipaa edelleen lisänäyttöä. Hieman varoen suhtaudutaan myös uuteen siperialaislöytöön.

Yhdysvaltalaisen Fort Lauderdalen tutkimuskeskuksen nematologi Robin Giblin-Davis arvioi Gizmodo (siirryt toiseen palveluun)-lehden haastattelussa, ettei tutkimuksen tulos ole mahdoton, jos madot ovat säilyneet jäässä ilman fyysisiä vaurioita.

Häntä epäilyttää kuitenkin, olivatko maanäytteet todella niin vanhoja kuin sanotaan, vaan oliko niihin sittenkin sekoittanut myöhempiä organismeja.

Venäläistutkijat pitävät sitä epätodennäköisenä, koska näytteet otettiin syvältä jäisestä maasta, yli neljän ja jopa 30 metrin syvyydestä. Sukkulamadoilla ei ole tapana kaivautua routaan, eikä se Siperiassa sula kesäisinkään kuin vajaan metrin verran, he perustelevat.