1. yle.fi
  2. Uutiset

Kun myrkkyä livahtaa vesistöön, voivat vaikutukset olla dramaattisia: "Lyhytaikainenkin päästö voi olla vahingollista elpyvien taimenten kannalta"

Pääkaupunkiseudulla taimenkantaa on pyritty elvyttämään jo vuosia, mutta eri päästöt aiheuttavat virtavesien kunnostuksille takapakkia.

saastuminen
Mustapuro Helsingin Itä-Helsingissä.
Olli-Pekka Kursi / Yle

Viikonloppuna Mustapuro, aiemmin muun muassa Vantaanjoki, Maunulanpuro ja Haaganpuro, Mätäjäjoki, Kylmöoja sekä Krakanoja – tätä listaa saastuneista vesistöistä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Ei riitä, että pääkaupunkiseudun vesistöjen kunnossa riittää tekemistä muutenkin. Erilaiset päästöt aiheuttavat puroille ja joille jatkuvasti takapakkia, josta palautuminen voi viedä jopa vuosia.

Itä-Helsingissä sijaitseva Mustapuro on selviytymässä tällä kertaa säikähdyksellä. Puroa kuitenkin puhdistetaan yhä ja vesi on vielä jonkin verran saastunutta Lallukankujan päätyyn asti.

Helsingin seudun ympäristöpalvelujen mukaan maanalaisia osuuksia, eli hulevesijohtoja pestään parhaillaan. HSY:n putkimestari Ismo Ahola kertoo, että pesuvesiä estetään valumasta puron alaosiin, jotka ovat vähemmän saastuneita.

Poliisi tutkii Mustapuron kemikaalipäästöä törkeänä ympäristön turmelemisena. Tässä vaiheessa teon epäillään olleen tahallinen.

Vartiokylässä Itä-Helsingissä sijaitsevaan Mustapuroon pääsi viime sunnuntaina valumaan ympäristölle myrkyllistä ainetta.

Taimenpurojen kaupunki

Myllypuron tenniskeskuksen takana kulkee kapea polku. Vain muutama askel kentän kulmalta, horsmien ja päivänkakkaroiden jälkeen, puiden takaa paljastuu kirkasvesinen puro.

Itse asiassa kyseessä on samainen Mustapuro, jonka veden havaittiin muuttuneen sinertäväksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Tähän puron osaan kemikaalipäästö ei kuitenkaan ole ehtinyt vaikuttaa.

– Tuolla taisi taas näkyä, Henrik Kettunen osoittaa kohti puroa.

– Ihmiset eivät ehkä sitä tiedä, mutta Helsinki on taimenpurojen kaupunki, Kettunen jatkaa.

Hän on Vaelluskala-yhdistyksen toiminnanjohtaja ja seurannut taimenten taistelua pääkaupunkiseudun vesistöissä 80-luvun lopulta asti. Mustapuron taimenkantaa on elvytetty jo noin kymmenen vuoden ajan.

Jos kemikaalipäästö olisi päässyt leviämään kauemmas, olisi se uhannut puron uhanalaisia taimenia. Pahimmillaan myrkky olisi voinut viedä kapeasta ja matalasta purosta hapen ja tappaa poikaset sekä emokalat.

– Taimen on puron indikaattori. Se kertoo puhtaasta, hyvälaatuisesta vesiluonnosta, Kettunen kuvaa.

Päästö voi aiheuttaa vuosien tuhon

Huono tai välttävä. Nämä ovat pääkaupunkiseudun virtavesien, eli purojen, norojen ja eri kokoistenjokien, yleisimmät luokitukset, kertoo Virtavesien hoitoyhdistyksen puheenjohtaja Esa Lehtinen.

Kunnostustyötä on tehty parin viime vuosikymmenen aikana ja osa puroista onkin saatu elvytettyä jo sellaisiksi, missä esimerkiksi taimen lisääntyy luontaisesti.

Onnistumisista on kiitettävä vapaaehtoisia, jotka ovat järjestäneet esimerkiksi purojen kunnostustalkoita. Myös Virtavesien hoitoyhdistys perustuu vapaaehtoistoimintaan. Kaupungeilta ja ELY-keskukselta hankkeisiin on toisinaan saatu rahoitusapua.

Vesistöjen huono kunto johtuu Lehtisen mukaan vuosien takaisista virheistä, mutta kaikilla uusillakin päästöillä on vaikutuksensa.

– Ne ovat olleet osittain satunnaisia, inhimillisestä virheestä tai tekniikan pettämisestä johtuvia päästöjä. Tällaisia on kuitenkin vielä vuosittain tapahtunut, ja lyhytaikainenkin päästö voi olla vahingollista elpyvien eliöiden kannalta. Vaikutukset voivat kestää vuosikausia.

Esimerkiksi Mätäjoella viisi vuotta sitten tapahtunut liuotinainepäästö tappoi kalat ja pohjaeläimistön.

– Viime vuonna havaittiin merkkejä, että siellä tilanne olisi normalisoitunut, Lehtinen toteaa.

Tosin vahingosta ei voi edes kaikkien päästöjen kohdalla puhua. Esimerkiksi joitain vuosia sitten puhutti tapaus, jossa Lokapojat-yhtiö oli rikostutkinnan mukaan laskenut jätteitä laittomiin paikkoihin kymmeniä tuhansia tonneja. Yhtiön johtajat tuomittiin törkeästä ympäristön turmelemisestä ja kahdesta törkeästä petoksesta.

Myös Maununlanpuron öljypäästön vuodelta 2016 epäillään johtuneen tahallisesta toiminnasta. Maunulanpuro on Haaganpuron sivupuro. Näissäkin puroissa elää taimenia.

Haaganpuro öljyvahinko
Marraskuussa 2016 Haaganpuroon valui poliisin mukaan satoja litroja öljyä. Petteri Juuti / Yle

Ihminen on joka tapauksessa pääsyyllinen, jos jotain vahingollista tapahtuu.

– Vaikea kuvitella mitään muuta syytä, kuin ihmisen toiminnasta johtuvaa, mikä aiheuttaisi eliö- tai kalakuolemia. Sairaudet ja taudit ovat yksittäistapauksia ja ne voidaan helposti jäljittää.

– Kyllä tällaiset kalojen joukkokuolemat ovat ihmisen aiheuttamia.

Esimerkiksi kovat helteetkään eivät kaupunkipuroja haittaa, sillä niissä veden lämpötila pysyy yleensä tarpeeksi matalalla lähteiden ja pohjavesivirtauman ansiosta.

Ratkottavia ongelmia riittää

Miten vahingollisilta päästöiltä voitaisiin välttyä? Virtavesien hoitoyhdistyksen puheenjohtajan Esa Lehtisen mukaan ihmisten tietämättömyys on iso ongelma.

–Yleinen ympäristötietoisuus ja tieto [puroissa] elävistä eläimistä ehdottomasti edesauttaisi tilanteen parantumista, hän sanoo.

Vaelluskala-yhdistyksen toiminnanjohtaja Henrik Kettunen uskoo, että ihmisten olisi hyvä ymmärtää, mitä kaikkea takapihan puroissa elääkään.

– Silloin olisi myös enemmän valvovia silmäpareja näille satunnaisille häiriötekijöille. Kaupunkilaisten valppaus pelastaa hirveän paljon.

Toisaalta, jokainen kaupunkilainen voi miettiä omaa käytöstään: esimerkiksi vessanpöntöön tai sadevesiverkostoihin ei pidä joutua sellaista, mikä ei sinne kuulu.

Vaikka Kettusen mukaan suurempia haavereita sattuukin harvoin, on veden laatu monen tekijän summa. Juuri hulevedet, jätevedet ja sadevesiverkostot ovat osia tästä kokonaisuudesta, joka viime kädessä puroon ja taimeniin vaikuttaa.

Myöskään hiekka ei kuulu taimenpuroihin. Kettunen näyttää Mustapuron sora- ja kivipohjaa. Taimenet kutevat matalammalla alueella, kun taas poikaset viihtyvät muutaman metrin päässä, jossa on suojaa antavia, isoja kiviä.

– Taimen palaa aina synnyinseudulleen, Kettunen kertoo.

Se, paljonko taimenia palaa mereltä takaisin puroon, kertoo kalakannasta. Taimenten paluumatkallakin on tosin uhka: iso osa kaloista kuolee merialueilla kalastavien verkkoihin.

Kettusen toiveissa on rajoitukset verkkokalastukseen. Päästöjen lisäksi tämä onkin toinen ongelma, joka vaatii vielä työtä.

Lue seuraavaksi