Ajatko hirvivaara-alueella kovaa varoituskyltistä välittämättä? Ei kannattaisi: kolaririski on jopa 7-kertainen

Hirvivaroitusmerkin nähdessään kannattaa hiljentää vauhtia ja tarkkailla tienvarsia.

hirvikolarit
Liikennemerkki hirvivaroitus.
Ian Shaw / AOP

Nyt käsi sydämelle: kuinka moni on vilkaissut tien varren hirvivaroitusmerkkiä ja vain ajatellut, ettei se nyt oikeasti mitään merkitse?

Väärin, sanoo Liikenneviraston liikenneturvallisuusasiantuntija Seppo Sarjamo. Hänellä on tarjolla faktaa varoittelunsa tueksi.

Sarjamo on vertaillut hirvieläinonnettomuuksien määriä tieosuuksilla, joilla on hirvivaroitusmerkki ja osuuksilla, joilla sitä ei ole. Tulokset yllättivät hänet itsensäkin.

– Hirvivaroitusmerkkialueella tapahtui seitsemän kertaa niin paljon onnettomuuksia kuin muilla teillä sataa kilometriä kohti. Niitä merkkejä ei ole heitetty tien varteen noin vain, vaan niiden paikat on tarkkaan selvitetty. Hirvivaroitusmerkit kannattaa ottaa vakavasti.

Hirvieläinonnettomuuksiin luetaan myös peura- ja kauriskolarit.

Ne eläimet ovat ihan pölkkypäitä, ne tekevät mitä lystää.

Seppo Sarjamo

Liikenneviraston mukaan hirvivaroitusmerkkejä laitetaan teille, joilla on edellisvuosien onnettomuuksista, eläinten määristä ja liikkumisesta saatujen tietojen perusteella tavallista suurempi hirvivaara. Työssä ovat mukana poliisi ja riistanhoitoyhdistykset.

Hirvikolareiden määrä väheni hiukan

Liikenneviraston tuoreimman tilaston (siirryt toiseen palveluun) mukaan Suomen teillä tapahtui viime vuonna 1 824 hirvionnettomuutta. Määrä pieneni hieman edellisvuodesta.

Hirvikolareita sattuu edelleen määrällisesti eniten Itä-Suomessa. Niiden määrän kasvu kuitenkin taittui viime vuonna, jolloin Pohjois-Savon ELY-keskuksen alueella tapahtui 330 hirvionnettomuutta.

Pohjois-Savon ELY-keskuksen liikenneturvallisuusasiantuntijan Esko Tolvasen mukaan onnettomuuksia sattuu määrällisesti paljon, koska Itä-Suomessa on paljon teitä, liikenne kohtuullisen vilkasta ja hirvikantakin vähintään Suomen keskitasoa.

– Itä-Suomessa ei tapahdu tiestön pituuteen ja liikenteeseen suhteutettuna yhtään enempää onnettomuuksia kuin muuallakaan Suomessa. Tiekilometreihin nähden niitä tapahtuu jopa kolmanneksi vähiten, Tolvanen selventää.

Suhteellisesti eniten hirvionnettomuuksien määrä kasvoi Lapissa, 15 prosentilla. Ilmiö on ollut näkyvissä myös tänä talvena, jolloin poliisi ja riistaväki varoittelivat kasvaneesta hirvikolaririskistä.

– Viime vuonna erityistä oli joulukuussa tapahtuneet 44 kolaria, kun muina vuosina joulukuussa on ollut keskimäärin 20–30 kolaria. Samoin tämän vuoden tammikuu oli huono, 29 kolaria, mutta muutoin alkuvuosi on ollut aiempien vuosien tasolla tai jopa alle, kertoo riistapäällikkö Sami Tossavainen.

Tossavaisen mukaan yhtenä syynä poikkeukselliseen tilanteeseen saattoi olla se, että melko varhain tullut paksu lumi vaikeutti metsästystä ja kaatolupia jäi käyttämättä. Sen lisäksi hirvet liikuskelivat joillakin alueilla tienvarsilla pidempiä aikoja tammi–joulukuussa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

hirvi autotiellä
Kari Niemeläinen / AOP

Vähennä vauhtia ja tarkkaile tienvartta

Hirvivaroitusmerkin nähdessään kannattaa laskea nopeutta ja tarkkailla erityisesti paikkoja, joissa tien lähellä kasvaa puita tai pensaikkoa. Erityisesti hämärän aikaan on hyvä ajaa varoen, sillä silloin hirvetkin ovat liikkeellä.

– Onnettomuusherkkinä aikoina tiellä liikkuessa kannattaisi ehdottomasti hieman alentaa ajonopeutta. Se ainakin antaa mahdollisuuden säilyä vammautumatta tai välttää koko onnettomuus, Tolvanen painottaa.

– Käytä kaukovaloja, pidä auton ikkunat puhtaina ja seuraa tien vierialueita, Sarjamo puolestaan neuvoo.

Kiima-aika loka–marraskuussa sekä lokakuussa alkava metsästys saavat myös hirvet liikkeelle. Toinen vilkkaan liikehdinnän aika ajoittuu touko–kesäkuuhun, jolloin hirviemot vieroittavat ylivuotiset vasansa.

Hirvet ovat arvaamattomia ja erityisesti sitä ovat yksin liikkumaan tottumattomat nuoret hirvet, jotka eksyvät herkästi autoteille myös yllättävistä paikoista.

– Ne eläimet ovat ihan pölkkypäitä, ne tekevät mitä lystää. Kun yksivuotiset hirven vasat ovat liikkeellä tai on kiima-aika, niin ne menevät ihan miten sattuu. Jos hirvi seisoo tien vieressä, se voi koska tahansa hypätä eteen, Sarjamo muistuttaa.

Ne olivat järjestäneet itselleen reikiä ja paikkoja, mistä pääsivät tielle, mutta eivät osanneet takaisin metsän puolelle.

Esko Tolvanen

Kymmenien tuhansien autoilijoiden lataama Porokello-sovellus voitti vuoden alussa Kuljetuskuutio-palkinnon, ja myös hirvien liikkeistä on mahdollista saada tietoa esimerkiksi navigaattoriin (siirryt toiseen palveluun). Tampereella puolestaan on kehitetty älylaitetta (siirryt toiseen palveluun), joka varoittaa autoa lähestyvästä hirvestä.

– Tulevaisuudessa autojen kehittyvä teknologia, muun muassa lämpösäteilyn tunnistus, tuo uusia keinoja eläinonnettomuuksien ennaltaehkäisyyn, uskoo eläinonnettomuuksista Helsingin yliopistossa väitellyt Milla Niemi.

Riista-aidat tarpeen, mutta eivät autuaaksi tekeviä

Riista-aitoja on rakennettu erityisesti eteläisen Suomen moottoriteille ja muille pääteille varsin kattavasti. Asiantuntijat muistuttavat kuitenkin, että aidat eivät ole yksiselitteinen tie onneen.

– Mikäli eläinten kulkua riista-aidatun tiealueen yli ei mahdollisteta esimerkiksi vihersilloilla tai alikuluilla, syntyy helposti onnettomuuskeskittymiä aitojen päihin, Niemi toteaa.

Niemen mukaan ongelmallisia ovat myös riista-aitojen aukkokohdat, joista hirvet ajautuvat helposti tielle, eivätkä välttämättä osaa takaisin metsään.

Esimerkiksi Kuopiossa loukkaantunut hirvi eksyi moottoritielle heinäkuussa.

Viime vuonna puuston raivauksen yhteydessä Viitostiellä Kuopion kohdalla havaittiin, että hirvet olivat tehneet itse aukkoja riista-aitaan.

– Ne olivat järjestäneet itselleen reikiä ja paikkoja, mistä pääsivät tiealueella, mutta eivät enää osanneet takaisin metsän puolelle. Silloin tuli pahojakin tilanteita, mutta nyt tämä osuus raivattiin vuosi sitten ja käytiin läpi tarkasti, ELY-keskuksen Tolvanen kertoo.

Eläinten näkökulmasta riista-aidat katkovat vaellusreittejä, Niemi valaisee. Sen vuoksi ne ovat erittäin tehokkaita löytämään aitojen aukot – tai kuten Kuopion tapauksessa jopa rikkomaan niitä läpi päästäkseen.

– Ääritapauksissa riista-aidattu valtatie voi johtaa sen eri puolilla elävien hirvipopulaatioiden isolaatioon. Aitoja tulisi rakentaa harkiten, mahdollisimman pitkä yhtenäinen pätkä kerrallaan ja varmistaa eläinten kulkureitit, Niemi painottaa.