Nirsoilivatko muut ihmislajit itsensä hengiltä? Tutkijoilla on uusi selitys Homo sapiensin voitokkuudelle

Esivanhempiemme paras ase eivät ehkä olleetkaan terävät aivot tai kirves, vaan kyky sietää ja sopeutua.

arkeologia
Brasilialaisia jalkapallofaneja.
Nämä brasilialaiset jalkapallofanit ovat osa maailman yli 7,4 miljardista ihmisestä. Ihonvärimme ja muut ulkoiset ominaisuutemme vaihtelevat, mutta laji on kaikille sama Homo sapiens.Mauri Akin Nassor / AOP

Ihmisten Homo-sukuun on miltei kolmen miljoonan vuoden aikana kuulunut monta lajia, mutta nyt täällä olemme enää me nykyihmiset. Monet lajit levittäytyivät pitkin maailmaa kauan ennen kuin meitä olikaan, uusimpien työkalulöytöjen perusteella aina Itä-Aasiaan asti jo yli kaksi miljoonaa vuotta sitten.

Minkä takia vain Homo sapiens on jäljellä?

Saksalais-yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan vastaus eivät ole ylivertaiset aivot, työkalut ja kommunikaatiokyvyt, kuten yleensä oletetaan.

Tutkimus toisensa jälkeensä on osoittanut ainakin lähimpien sukulaistemme neandertalinihmisten olleen yhtä päteviä kuin meidän esivanhempamme. Aasian-serkkujemme eli denisovanihmisten taidoista on paha mennä väittämään juuri mitään muutaman luulöydön perusteella.

Uuden tutkimuksen mukaan nykyihminen pärjäsi, koska ei ollut asuinpaikkansa suhteen nirso. Lajimme sopeutui syystä tai toisesta kaikenlaisiin ympäristöoloihin: kuumaan, kuivaan, kylmään ja kosteaan.

Muut lajit olivat erikoistuneet elämään vain tietynlaisissa oloissa, sanovat saksalaisen Max Planck -instituutin (siirryt toiseen palveluun) ja yhdysvaltalaisen Michiganin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkijat.

Kauas Afrikasta jo hyvin varhain ennättäneen Homo erectus -pystyihmisen muuttoreittien jäljet kertovat, että laji valitsi ruohikkoisia alueita vesistöjen varrelta. Homo floresiensis asettui sademetsiin. Denisovanihmiset näyttävät suosineen vuoristoja ja neandertalilaiset metsiä. Lajit katosivat, koska eivät kyenneet joustamaan kylliksi, Nature Human Behaviour (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa päätellään.

Neljä kuvaa: aavikko, jäinen vuorenrinne, sumuinen suo ja sankka sademetsä.
Mikään näistä maisemista ei saanut varhaisia nykyihmisiä kääntymään muualle: Tharin autiomaa Luoteis-Intiassa, Sehonghongin ylänkö Lesothossa, aro Siperiassa ja sademetsä Sri Lankassa.Patrick Roberts ja Brian Stewart

Homo sapiens -lajin iäksi on pitkään ajateltu 200 000 vuotta, mutta uudet löydöt ovat hämmentäneet kuvaa. Tuoreimmissa tutkimuksissa (siirryt toiseen palveluun)on päädytty 300 000:een tai jopa 350 000 vuoteen.

Samalla myös käsitys siitä, milloin nykyihmisiä alkoi laittautua matkalle Afrikasta, on varhentunut huomattavasti. Muualle olivat jo lähteneet ainakin ne, joiden 85 000 vuoden takaisia jalanjälkiä (siirryt toiseen palveluun) löytyi viime keväänä Arabian niemimaalta.

Eikö selityksiä ole osattu etsiä?

Uuden tutkimuksen tekijät uskovat, että tutkimusmenetelmien kehittyminen antaa vastedes yhä tarkempaa tietoa keinoista, joilla nykyihminen kykeni ylittämään autiomaat, joita reitillä oli heti Pohjois-Afrikassa ja Arabian niemimaalla, tai Tiibetin vuorten kaltaiset korkeudet.

Fossiililöytöjen tutkinnassa on keskitytty fyysisiin ominaisuuksiin, mikä on kyllä auttanut lajien ajoittamisessa ja paikantamisessa, mutta ei juurikaan biokulttuuristen valintojen ja ympäristön yhteyksien selvittämisessä, sanoo tutkimusta johtanut arkeologi Patrick Roberts.

Hän uskoo, että nykyihmisen keinoista ja taipumuksista on löydettävissä arkeologisia ja paleontologisia todisteita jo Afrikasta pian lajimme syntymisen jälkeen, kunhan niitä osataan etsiä.

Maailmankartta, johon on väreillä ja nuoliviivoilla merkitty ihmiskunnan muuttoliike Afrikasta itään ja pohjoiseen.
Näin ihmislajien uskotaan levittäytyneen lilalla väritetystä synnyinkodistaan Afrikasta. Neandertalilaisten alueet ovat vihreitä, denisovanihmisten keltaisia ja Homo erectuksen harmaita. Karttaan on merkitty myös mahdollisia sekoittumia näistä lajeista sekä pieni musta alue, jossa eli Homo floresiensis. Punaiset viivat kertovat nykyihmisten muuttoreiteistä ja katkoviivat reiteistä, joita myös pidetään mahdollisina.Patrick Roberts ja Brian Stewart

Vastaukset voivat olla Gobin autiomaassa

Nykyihmisten sopeutumiskyky saattoi selittyä laajalla yhteistyöllä, jota ei tehty vain lähimpien sukulaisten kesken, arvelee tutkimuksen toinen tekijä, arkeologi Brian Stewart.

– Ruoan jakaminen ja rituaaliset suhteet pitkienkin matkojen päässä antoivat väestölle jouston varaa, kun se totutteli uuteen ilmastoon ja ympäristöön. Siitä saatiin kilpailuetua muihin ihmislajeihin verrattuna, Roberts päättelee.

Etua koitui, koska jaetut asiat – joko aineelliset tai oivallukset – olivat yhteistä ja kasautuvaa pääomaa. Se saattoi olla ratkaiseva tekijä sopeutumisessa, kun uudenlaisissa olosuhteissa tarvittiin vaikkapa aiempaa lämpimämpiä vaatteita tai kestävämpiä asumuksia.

Tutkijat myöntävät, että heidän hypoteesinsa saattaa kaatua, jos ääriolosuhteista löydetään jälkiä muistakin Homo-suvun jäsenistä. Mutta kävipä niin tai näin, arkeologien ja paleoarkeologien kannattaisi kiinnostua Gobin autiomaan ja Amazonin sademetsien kaltaisista paikoista ja ihmisten suhteesta niiden ekologiaan, Stewart ja Roberts kannustavat.

Varhaisia ihmisiä ruohikossa hakkaamassa kivistä työkaluja.
Esihistoriallista ihmiselämää Kenian kansallismuseon näyttelyssä NairobissaKenian kansallismuseo

Ratkaisevinta lisätieto olisi kuitenkin Afrikasta juuri niiltä ajoilta, kun nykyihminen oli kehittynyt omaksi lajikseen ja näytti varhaisimpia selviytymiskykyjään, Roberts ja Stewart sanovat.

– Uusista fossiililöydöistä tai perimän selvittämisestä innostutaan aina kovasti. Ehkä meidän kannattaisi ajatella nykyistä tarkemmin, mitä löydöt merkitsevät suhteessa ympäristöön, ja puntaroida, mitä ne kertovat ekologisten kynnysten ylittämisestä, sanoo Stewart.

Hänen mukaansa hedelmällisiä näkökulmia voisivat olla esimerkiksi ne, millaisia eväitä eri ihmislajien perimä antoi elämälle viileässä vuoristossa tai paikoissa, joissa oli runsaasti ultraviolettisäteilyä.

Neandertalilaisten tuhon syy on yhä arvoitus

Tutkimus voi antaa lisäpontta myös keskustelulle siitä, miksi Euroopan neandertalilaiset kuolivat sukupuuttoon. Kun Homo sapiens alkoi asettua Eurooppaan nykykäsityksen mukaan 40 000 vuotta sitten, neandertalilaiset olivat asuneet täällä jo satoja tuhansia vuosia.

Ihmisiä oli vähän, tilaa paljon, mutta eivätkö sopivat asuinalueet sittenkään riittäneet, kun ilmasto kylmeni ja muuttui kuivaksi? Sopeutuivatko nykyihmiset, mutta neandertalilaiset eivät? Kilpailivatko nykyihmiset heidät hengiltä?

Vastausten sijaan on herännyt pikemminkin lisää kysymyksiä, kun neandertalilaisten kehittyneisyydestä on saatu uutta tietoa tutkimus tutkimukselta.

Varmaa on vain, että myös meitä lähin ihmislaji katosi maapallolta yli 20 000 vuotta sitten. Sen jälkeen olemme olleet täällä yksin, lisääntyneet ja täyttäneet maan. Neandertalilaisista elää enää häivähdys perimässämme muistona lajiemme lähisuhteista.