Keski-ikäisenä ei pärjää parikymppisen identiteetillä – Identiteettikriisi on luonnollinen osa aikuisenkin elämää ja näin siitä selviää

Identiteettikriisi ei ratkea asioita märehtimällä. Jos tämä elämä ei tunnu hyvältä, tee jotain eri tavalla kuin ennen, neuvoo identiteettitutkija.

identiteetti
Grafiikka

Opiskelut on saatettu päätökseen, on työ, parisuhde, perhe ja talo. Asiat rullaavat omalla painollaan. Lapset alkavat olla jo sen verran isoja, että on yhtäkkiä taas aikaa miettiä omaa elämää.

Kaikki on päällisin puolin hyvin, mutta sisällä kalvaa tyytymättömyys. Kuka minä oikeastaan nyt olenkaan ja mitä minä haluan? Oliko tämä tässä vai mitä seuraavaksi?

Aikuisiän identiteettikriisi iskee usein neljänkympin tienoilla. Iällä ei sinänsä ole mitään tekemistä asian kanssa, vaan se liittyy ennemminkin elämäntilanteisiin.

Eteen voi tulla uudenlaisia elämäntilanteita, joissa saattaa huomata, että omat vanhat toimintamallit eivät enää päde. Pitkäaikainen työkaveri vaihtaa työpaikkaa tai hyvä ystävä eroaa. Samalla saattaa itse alkaa pohtia omia valintojaan. Ei enää saa iloa elämästään tai jostain elämänsä osa-alueesta. Tulee avioero tai läheinen kuolee.

Jyväskylän yliopiston psykologian dosentti Päivi Fadjukoff on tutkinut pitkään aikuisiän identiteettiä. Fadjukoffin mukaan aikuisiän identiteettikriisi on erilainen ja pitkäkestoisempi kuin nuorella ihmisellä. Nuorena pohditaan omaa tulevaisuutta, tulevaa ammattia tai puolisoa ja etsitään omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Aikuisena sen kaiken on usein jo saavuttanut.

– Aikuinen elää omien valintojensa kanssa ja on vastuussa moneen suuntaan. Monet miettivät sitä, kuinka paljon on jo satsannut johonkin ja uskaltaako hypätä ihan uuteen. Ihmiset ovat kiinni valinnoissaan eikä muutos tapahdu ihan hetkessä.

Identiteetti voi muuttua monta kertaa

Identiteettikriisiä ei Fadjukoffin mukaan kannata kuitenkaan pelätä. Se on luonnollinen osa ihmisen kasvua ja kypsymistä, oman tiensä löytämistä uusissa elämäntilanteissa.

Nyky-yhteiskunnassa viisikymppinen ei pärjää kaksikymppisen identiteetillä. Ihminen ei ole valmis heti koulusta valmistumisen jälkeen, vaan jatkaa kasvua ja kehittymistä läpi elämän, Fadjukoff muistuttaa.

Hän näkee identiteettikriisin ennen kaikkea mahdollisuutena. On hyvä jos elämässä on tilaa uudelle, vaikka ei vielä tietäisikään, mitä se on.

– Miten monta kymmentä vuotta olemme aikuisia? Jos kaikki olisi valmista ja olisimme siihen tyytyväisiä, olisi sekin aika outoa.

Toisaalta identiteetin etsintä liittyy myös länsimaiseen yhteiskuntaan, jossa elämme. Se mahdollistaa sen, että voimme ylipäätään pohdiskella sitä keitä olemme. Joissain muissa kulttuureissa ei välttämättä tarvitse omaa paikkaansa juuri miettiä. Jos syntyy perheen vanhimmaksi pojaksi tai nuorimmaksi tytöksi, voi elämä olla toisten toimesta jo melko pitkälle etukäteen käsikirjoitettu.

– Meille ei ole määrätty etukäteen niitä asioita. Mitä enemmän vapautta tulee, sitä enemmän tulee vaikeutta. Osalle ihmisistä selkeä polku tuntuisi turvallisemmalta. Voi tuntua pelottavalta olla valitsemassa, koska aina valitsee myös jotain pois.

Erityisen hankala identiteettikriisi on ihmisille, joilla on Fadjukoffin mukaan niin kutsuttu omaksuttu identiteetti. Siis ihmisille, jotka eivät ole paljoa minäänsä pohdiskelleet, vaan elämä on rakentunut muiden asettamien odotusten suorittamisen ympärille. Kriisin puhjetessa ei välttämättä ole valmiuksia miettiä, mikä itselle sopii ja mikä ei, kun on aina elänyt muilta omaksutun toimintamallin mukaan.

Kriisi ratkaistaan pienillä teoilla, ei pohdiskelemalla

Fadjukoffin ensimmäinen neuvo on, ettei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa pohtimaan asioita yksin. Jos vain märehtii sitä, miten kaikki on pielessä ja tuntuupa kurjalta, se ei vie eteenpäin.

"Jos tämä elämä ei tunnu hyvältä, tee jotain eri tavalla kuin ennen"

Päivi Fadjukoff

Pitää vain ryhtyä toimeen.

– Ensimmäinen apu on, että jos tämä elämä ei tunnu hyvältä, tee jotain eri tavalla kuin ennen. Aloita pienistä arkisista asioista, tee ne eri tavalla, Fadjukoff sanoo.

Voi kokeilla esimerkiksi tehdä töitä eri ihmisten kanssa tai vähän eri tavalla. Sanoa jotain mitä ei olisi ennen uskaltanut sanoa. Voi etsiä itselleen uuden harrastuksen tai kokeilla muita uusia juttuja ja sitä kautta saada itselleen uusia tuttavuuksia. Uusissa ryhmissä voi löytää itsestään uusia puolia ja saada tunteen siitä, että tämä on minun juttuni.

On hyvä myös keskustella muiden kanssa omasta tilanteesta. Sekin on teko, että avaa suunsa ja sanoo asian ääneen. Toisten kanssa keskustelu usein myös selkiyttää omia ajatuksia.

Ei saa hätiköidä, mutta ei kannata olla liian varovainenkaan

Kaikkea ei kuitenkaan kannata kerralla uudistaa.

Ihmisen identiteetti on moninainen ja koostuu useista eri osa-alueista. On ammatillista identiteettiä, parisuhdeidentiteettiä ja vanhemmuusidentiteettiä.

Tärkeää on miettiä, mitkä ovat asioita, joita haluaa itsessään ja elämässään säilyttää ja mitkä ovat asioita, jotka aiheuttavat tyytymättömyyttä.

– Elämässä on eri asioita, jotka kannattelevat meitä omalla jatkuvuudellaan. Jos haluaa muutosta, kannattaa pohtia, mitkä ovat niitä asioita, jotka kannattelevat muutoksen yli jos yhdellä osa-alueella tulee muutos.

Ei myöskään kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä. Töistä ei tarvitse heti irtisanoutua, vaan voi pyytää esimerkiksi toisenlaisia tehtäviä tai pääsyä koulutukseen. Avioeropapereiden kirjoittamista ei kannata identiteettikriisin takia kiirehtiä. Puolison kanssa voi yhdessä pohtia, mitä asioille voisi tehdä.

– Kannattaa antaa valitsemalleen parille mahdollisuus olla mukana muutoksessa, Fadjukoff neuvoo.

"Sekin on hirveän iso uhraus, jos päättää, ettei tee asialle mitään."

Päivi Fadjukoff

Liian varovainenkaan ei toisaalta kannata olla. Jos esimerkiksi työ tuntuu pakkopullalta, jonne vain raahautuu joka päivä saadakseen palkkaa, kannattaa asialle tehdä jotain.

– Työ on iso osa meidän elämää ja kestää vuosikausia. Sekin on hirveän iso uhraus, jos päättää, ettei tee asialle mitään.

Fadjukoff vertaa tilannetta eteisessä seisomiseen. Edessä on monta ovea eikä välttämättä tiedä, mitä niiden takana on tai aukeavatko ovet ylipäätään. Mutta.

– Jos ei kokeile mitään niistä ovista, jää eteiseen seisomaan. Silloin ei valinnut mitään, onko se sitten parempi? Fadjukoff kysyy.

Kriisi voi lisätä onnellisuutta

Fadjukoff kannustaa menemään kriisin mukana eteenpäin ja pohtimaan, mistä omassa epämukavassa olossa on kysymys ja mitä sille voisi tehdä.

– Tutkimustenkin valossa kannattaa altistua sille pohdinnalle ja työlle, että lähtee etsimään itselleen sopivaa tapaa toimia ja ajatella, Fadjukoff perustelee.

Pienten tekojen myötä itsetunto ja rohkeus kasvavat ja tunne oman elämänsä hallinnasta palautuu vähitellen. Identiteettikriisin myötä voi oppia tuntemaan itsensä paremmin ja löytää itselleen sopivan paikan. Se taas lisää ihmisen tyytyväisyyttä, vahvuutta, hyvinvointia ja onnellisuutta.

Vaikka kriisin myötä jokin osa-alue elämästä jäisi pois, se ei kuitenkaan katoa meistä. Samalla voi saada jotain uutta tilalle.

– On lohdullista, että se vanhakin asia on rakentunut jo osaksi sitä, keitä me olemme. Se säilyy osana ihmisen elämäntarinaa ja siitä pystyy ammentamaan jatkossa. Kaikki elämänkokemuksemme ovat meidän rakennuspalikoitamme.

Lue myös:

"Aloin kiukutella rutiineja ja ajan hahmottomuutta vastaan" – Kirjailija Pauliina Vanhatalo koki keski-iän kriisin alle 40-vuotiaana