Video: Korkeasaaren orvot tervapääskyn poikaset nousevat yksi kerrallaan siivilleen – voivat lentää jopa kolme vuotta laskeutumatta

Korkeasaari oli heinäkuussa kävijämääriltään poikkeuksellisen hiljainen, mutta villieläinsairaalassa vipinää on riittänyt. Vapauteen on päästetty yli 20 nuorta tervapääskyä.

Tervapääsky
Vapaaehtoiset auttavat pesästä pudonneita tervapääskyn poikasia
Vapaaehtoiset auttavat pesästä pudonneita tervapääskyn poikasia

Kymmenistä kenkälaatikoista kuuluu vaativaa sirkutusta. Äänessä ovat vaille emon hoivaa jääneet tervapääskyn poikaset, joita hoidetaan nyt vapaaehtoisvoimin Korkeasaaren villieläinsairaalassa.

Viime viikolla Korkeasaari etsi tehtävään vapaaehtoisia. Se ei ollut vaikeaa, sillä tuloksena oli sähköpostien ja puheluiden vyöry.

– Vajaassa vuorokaudessa yli 120 ihmistä otti yhteyttä. Auttamisen halu on kova, kertoo Korkeasaaren kuraattori Ville Vepsäläinen.

Tilanne on poikkeuksellinen: koskaan ennen villieläinsairaalaan ei ole tuotu näin montaa siivekästä lyhyen ajan sisällä. Helteen vuoksi poikaset ovat todennäköisesti kuikuilleet kuumista pesistään liian innokkaasti ja pudonneet yli laidan.

Tervapääskyn töppöjaloilla ei pitkälle pötkitä. Valtaosan elämästään lennossa viettävän linnun mahdollisuudet selvitä maan kamaralla ovat heikot. Heinä- ja elokuun aikana tervapääskyjä on tullut hoitoon yli 80. Niistä 12 on menehtynyt.

– Tervapääskyn poikasia putoilee pesistä kyllä joka kesä, mutta tämä määrä on paljon verrattuna edellisin vuosiin. Silloin meillä oli noin pari–kolmekymmentä poikasta. Nyt nämä kaikki tulivat lyhyessä ajassa.

Korkeasaaren kuraattori Ville Vepsäläinen
Auttamistyössä palkitsevinta on, eläimelle voi antaa toisen mahdollisuuden, sanoo kuraattori Ville Vepsäläinen. Villieläinsairaalassa hoidetaan vuosittain noin tuhatta eläintä. Niistä 30–40 prosenttia selviää takaisin luontoon.Esa Fils / Yle

Birdlifen tiedottaja Jan Södersved kertoo, että tapauksia on ollut poikkeuksellisen paljon etenkin eteläisessä Suomessa. Hän arvioi, että eri hoitopaikkoihin on viety kaiken kaikkiaan satoja poikasia. Tervapääsky on uhanalaisluokitukseltaan vaarantunut laji.

Villieläinsairaalan tavoitteena on, että eläimet saadaan takaisin luontoon mahdollisimman pian. Yli 20 lintua onkin jo kaartanut matkoihinsa sairaalan pihasta.

Vielä on kuitenkin tekemistä.

Ruuaksi lihaa ja matoja

Yksi vapaaehtoisista, helsinkiläinen eläinlääkäriopiskelija Heini Nihtilä, syöttää poikasia villieläinsairaalassa. Nihtilä nappaa linnun kenkälaatikosta hellään otteeseen. Ruokana on seosta, jossa on jauhelihaa, kananmunaa ja jauhomatoja. Nihtilä pyörittää massasta pienen pallon ja tarjoaa sitä linnulle.

Monikaan nokka ei avaudu kiltisti, vaan ravinto on työnnettävä suuhun väkisin. Osa linnuista puolestaan nappaa mössön ahnaasti kitaansa. Vapaaehtoiset ruokkivat lintuja päivän ajan reilun tunnin välein.

Samalla he pitävät huolta siitä, että lintujen väliaikaiset asumukset, kenkälaatikot, pysyvät puhtaina.

Vapaaehtoinen pitelee käsissään tervapääskynpoikasta.
Tervapääsky on pitkäsiipinen, mutta lyhytjalkainen lintulaji.Esa Fils / Yle

Nihtilä kuvailee työtä antoisaksi.

– Olen saanut tutustua heidän mahtaviin luonteisiinsa. Koen, että olen saanut hirveän paljon, vaikka he eivät aina hoitoa arvostakaan.

Kasvaessaan linnut käyvät levottomiksi, eikä ruoka välttämättä maistu ollenkaan. Kun linnun sulkapeite on valmis ja sen siipi on 15 senttiä pitkä, on tervapääsky valmis matkaan.

Linnut pyritään vapauttamaan pehmeälle alustalle. Yksi linnuista kaartaa kuitenkin pihaan päin ja tömähtää pihalaatan päälle. Poikanen ei vaikuta vahingoittuvan tällistä.

Pieni lintu palaa takaisin kenkälaatikkoonsa – ainakin seuraavaan päivään.

Kikkoja viilentymiseen

Helle on vaikuttanut myös Korkeasaaren vakituisiin asukkaisiin. Eläintarhan eläimet reagoivat lämpöön eri tavoin. Esimerkiksi tavanomaisesti auringossa viihtyvät leijonat ovat pysytelleet varjoissa. Pieniä jyrsijöitä on jouduttu siirtämään viileämpiin tiloihin.

Eläintarhan toimitusjohtajan Sanna Hellströmin mukaan tärkein viilennyskeino on varjopaikkojen tarjoaminen. Muitakin konsteja on keksitty.

– Eläimille annetaan jäädytettyjä ruokia ja joillekin on laitettu sprinklereitä, että ne saavat vähän kosteutta. Sinänsä eläimillä on hyvät mahdollisuudet sopeutua, mutta eivät ne kovin aktiivisia ole. Ne sopeutuvat tähän säähän myös niin, että kun on tosi kuuma, ne makaavat varjoissa.

Kummitussirkkaa sumutetaan terraariossa.
Kuumalla säällä kummitussirkat saavat ylimääräisiä vesisuihkuja.Esa Fils / Yle

Toisille eläimille trooppiset olot sopivat hyvin. Esimerkiksi useat hyönteiset ovat lisääntyneet otollisissa oloissa vilkkaasti. Kummitussirkat kukoistavat, sillä kuumassa ja kosteassa ne pääsevät viettämään lajityypillistä elämää. Kun eläintenhoitaja suihkuttaa sirkkojen kotiterraarioon vettä, sirkat vipeltävät virkistävän vesisuihkun alle.

Myöskään valkopääsakeja kuumuus ei tunnu haittaavan. Pienten apinoiden hoitaja kertoo, että kädelliset ovat jopa ottaneet aurinkoa.

Hiljainen heinäkuu

Korkeasaaren kesän suurin haaste on kuitenkin liittynyt erääseen kädelliseen nisäkäslajiin – ihmiseen.

Hellströmin mukaan työntekijöiden olot ovat olleet todella kuumat. Tiloihin on ostettu tuulettimia, ja osa työntekijöistä on paennut paahdetta viileämpiin toimistotiloihin.

– Joissakin työpisteissä on todella kuuma, eikä töitä voi tehdä muualla kuin siellä. Sitten pitää keksiä viilennyskeinoja, Hellström toteaa.

Valkopääsaki syö pähkinää.
Valkopääsaki viihtyy kuumassa, sillä laji on peräisin Etelä-Amerikasta.Esa Fils / Yle

Kävijämääriltään heinäkuu on ollut poikkeuksellisen hiljainen. Kun parhaimpina kesinä kauden vilkkain kuukausi on houkutellut eläintarhaan 150 000 kävijää, nyt asiakasmäärä on jäänyt 100 000:n tuntumaan.

– Viileämmät rannat tai jokin muu on selvästi houkutellut enemmän, Hellström arvelee.

Kolmen vuoden lentomatka

Villieläinsairaalan pihalla pieni pääsky tuntuu käsissä hennolta. Se tarttuu jalkojensa kynsillä tiukasti kämmeniin, eikä vaikuta halukkaalta lentämään.

Linnun mieli muuttuu, kun kokenut käsittelijä, eläintarhan kuraattori Ville Vepsäläinen nostaa pääskynpoikasen kämmeniinsä. Lintu miettii hetken. Selän sulkapeite pörhistyy tuulenvireessä.

Lintu ei ponnista ilmaan itse, joten Vepsäläinen heilauttaa linnun ilmaan – kuin pesäpallon, mutta paljon matalammalle ja hellemmin.

Nuori tervapääsky lehahtaa siivilleen ja vaikuttaa ensin tekevän vain pienen pyrähdyksen ja päätyvän maahan. Noin jalan korkeudella lintu koukkaa kuitenkin ylöspäin. Maan asukkaat jäävät katsomaan, kun lintu räpyttelee kohti taivasta.

Tämä hetki on lintujen hoitajille palkitsevin. Se ei ole itsestäänselvyys, sillä villieläinsairaalan tuhannesta vuosittaisesta potilaasta valtaosa ei selviä takaisin luontoon.

Hetki sitten kenkälaatikosta poimittu linnunrääpäle on nyt omillaan. Sillä on edessään pitkä lentomatka, sillä laji syö, parittelee ja jopa nukkuu lentäen.

Seuraavan kerran tervapääsky saattaa laskeutua vasta kolmen vuoden kuluttua.

– Sinne lähti taas yksi, Vepsäläinen toteaa tyytyväisenä.