Venäjä osoitti kymmenen vuotta sitten, että se on valmis sotimaan naapurimaissa – Georgian sota opetti nämä viisi asiaa

Elokuussa 2008 Venäjän panssarit jyrisivät naapurimaan valtateillä sotatoimissa ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Georgian kriisi
Venäläiset sotilaat istuvat panssarivaunun päällä Tskhinvalissa.
Venäjän asevoimat pysäyttivät nopeasti Georgian hyökkäyksen ja etenivät vain muutaman kymmenen kilometrin päähän Tbilisistä.Juri Kochetkov / EPA

Kymmenen vuotta sitten hieman ennen puoltayötä alkoi sota, jollasta ei ollut pitkään aikaan nähty. Venäjä ja Georgia taistelivat 7.-12. elokuuta 2008 lyhyen mutta raivokkaan sodan, joka päättyi Venäjän murskavoittoon.

Sodan taustalla oli kiista Georgiaan kuuluvan mutta Venäjän suojeleman Etelä-Ossetian kapinamaakunnan asemasta. Nyt tiedämme, että konflikti paljasti uusia asioita niin Venäjästä kuin sen suhteista naapurimaihin.

1. Venäjä on valmis sotimaan naapurimaissaan

Venäjä soti Georgiassa ensimmäistä kertaa rajojensa ulkopuolella Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Kerta ei jäänyt viimeiseksi.

Vuonna 2014 Venäjän sotilaat miehittivät Krimin niemimaan ja taistelivat Itä-Ukrainassa. Seuraavana vuonna Venäjä lähetti joukkoja tukemaan Syyrian presidenttiä Bashar al-Assadia sisällissodassa.

Etelä-Ossetian asukkaat tutkivat tankkia Tskhinvalissa.
Venäjän joukot tuhosivat Georgian panssarivaunut nopeasti Etelä-Ossetian Tskhinvalissa.Juri Kochetkov / EPA

Viimeistään Vladimir Putinin palattua presidentiksi vuonna 2012 Venäjä on ollut entistä uhmakkaampi, yllättävämpi ja seikkailunhaluisempi ulkopolitiikassaan.

Venäjän läntiset naapurimaat reagoivat Venäjän muuttuneeseen ulkopolitiikkaan hitaasti. Vasta Ukrainan sodan jälkeen Nato-maat ovat sijoittaneet joukkoja Baltian maihin ja Puolaan.

Myös Suomi on syventänyt sotilaallista yhteistyötään muun muassa Euroopan unionin, Ruotsin ja Yhdysvaltain kanssa. Hallitus pitää Suomen turvallisuuspoliittista ympäristöä entistä arvaamattomampana Ukrainan sodan jälkeen.

2. Uhittelevalle Venäjän naapurille voi käydä huonosti

Sotaa edelsi Georgian presidentin Mihail Saakašvilin ja Venäjän välinen sanasota ja keskinäinen provosointi.

Saakašvili oli luvannut jo noustuaan valtaan vuonna 2003, että hän palauttaisi Venäjän suojelemat kapinamaakunnat Etelä-Ossetian ja Abhasian takaisin Georgian vallan alle.

Alkuvuodesta 2008 Georgian ja kapinallisten joukot kahakoivat säännöllisesti. Venäjän hävittäjät ampuivat Georgian tiedustelulennokin alas ja lensivät Georgian taivaalla. Etelä-Ossetiasta ammuttiin tykkitulta Georgian puolelle.

Euroopan unionin raportin mukaan (siirryt toiseen palveluun) Georgia aloitti lopulta sodan suurella tykistökeskityksellä ja maahyökkäyksellä Etelä-Ossetiaan 7. elokuuta. Georgian mukaan tarkoituksena oli pysäyttää Venäjän joukkojen eteneminen Etelä-Ossetiaan.

Venäjä olikin varautunut sotaan keskittämällä joukkoja rajalleen ja lähettämällä erikoisjoukkoja ja palkkasotilaita Etelä-Ossetiaan. Varsinainen Venäjän vastahyökkäys alkoi kuitenkin vasta seuraavana päivänä.

Georgia kartta.
Georgian sota 7.–12. elokuuta 2008.Yle Uutisgrafiikka

Täysin ylivoimainen Venäjä murskasi Georgian joukot parissa päivässä. Lähes 200 georgialaissotilasta ja yli 200 siviiliä kuoli. Venäjän asevoimat valtasivat Gorin kaupungin ja alueita Abhasian läheltä.

Kun tulitauko vihdoin solmittiin 12. elokuuta, Venäjän panssarit lähestyivät jo pääkaupunki Tbilisiä. EU totesi myöhemmin, että Venäjän hyökkäys oli täysin ylimitoitettu.

Yhdysvallat ja osa Länsi-Euroopan maista tuomitsivat Venäjän toimet, mutta vastaus ei ollut yhtenäinen. Länsimyönteisyydestään huolimatta Georgia ei saanut sodan aikana aseellista tukea ja joutui hyväksymään EU:n ja Etyjin välittämän tulitauon ehdot.

3. Venäjän asevoimat heräsi tekemään uudistuksia

Venäjän asevoimat murskasivat Georgian joukot helposti valtaisan miehistöylivoimansa ansiosta. Sota kuitenkin paljasti karulla tavalla Venäjän joukkojen heikkoudet, arvioivat Yhdysvaltain sotilasakatemian West Pointin tutkijat (pdf). (siirryt toiseen palveluun)

Joukkojen johtajat eivät saaneet aina yhteyttä alaisiinsa, niiltä puuttui lennokkeja, täsmäaseita ja pimeänäkölaitteita. Uutistoimisto Reutersin tietojen mukaan (siirryt toiseen palveluun) venäläiset ampuivat alas kolme tai neljä omaa ilma-alustaan.

Georialainen mies kyykkii tuhoutuneen kerrostalon edessä Gorissa.
Venäjän joukot valtasivat Gorin kaupungin Georgiassa ja etenivät nopeasti kohti pääkaupunkia Tbilisiä.Zurab Kurtsikidze / EPA

Sodan jälkeen Venäjä alkoikin uudistaa asevoimiaan kunnianhimoisesti. Komentojärjestelmät uusittiin ja sotilasbudjettia kasvatettiin miljardeilla euroilla. Varusmiehiä korvattiin ammattisotilailla, kertoo Carnegie-ajatushautomo. (siirryt toiseen palveluun)

Tulokset ovat näkyneet Ukrainan ja Syyrian sodissa. Etenkin Venäjän erikoisjoukot ja ilmavoimat ovat näyttäneet sodissa taitojaan ja uusia aseitaan, usein tuhoisin seurauksin.

4. Venäjä on edelläkävijä uudenlaisessa sodankäynnissä

Venäjän tavanomaisen hyökkäyksen rinnalla Georgia koki laajamittaisen kyberhyökkäyksen. Laajat palvelunestohyökkäykset kaatoivat Georgian presidentin, hallinnon, pankkien ja englanninkielisten uutissivustojen verkkosivuja.

Kyberhyökkäykset vaikeuttivat Georgian johdon mahdollisuuksia välittää omaa viestiään sodasta kansalaisille ja ulkomaille, Carnegie-säätiö arvioi. (siirryt toiseen palveluun)

Kyberhyökkäysten rinnalla Venäjä toteutti informaatio-operaation, jonka tarkoituksena oli luoda suotuisaa kuvaa Venäjän toimista sodassa. Tämä ei onnistunut suunnitellusti.

Lännessä monet pitivät Venäjän toimia ylimitoitettuina. Venäjä valheellisiin väitteisiin, joiden mukaan Georgia oli aloittamassa kansanmurhaa Etelä-Ossetiassa, ei uskottu.

Myös näitä taitoja Venäjä on kehittänyt määrätietoisesti Georgian sodan jälkeen. Venäjän valtionjohdon viestiä tukevat nyt hyvin rahoitettu kansainvälinen televisiokanava RT sekä lukematon määrä sosiaalisen median trolleja.

Venäjää on myös syytetty lukuisista kyberhyökkäyksistä. Ukrainan väittää Venäjän iskeneen sen sähköverkkoon ja yritysten tietoverkkoihin. Yhdysvallat taas syyttää Venäjän hakkereita ja trolleja sekaantumisesta vuoden 2016 presidentinvaaleihin.

5. Jäätyneitä konflikteja on vaikea sulattaa

Abhasia ja Etelä-Ossetia irtautuivat Georgian keskusvallan otteesta jo 1990-luvun alussa sisällissodan jälkeen. Kansainvälinen yhteisö ei kuitenkaan pidä niitä itsenäisinä valtioina.

Georgian sodan jälkeen Venäjän ote kapinamaakunnista syveni. Se tunnusti Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyyden, mutta samalla maakuntien asevoimat, rajavartiosto, tulli ja julkinen talous on liitetty käytännössä osaksi Venäjän hallintoa. (siirryt toiseen palveluun)

Venäjälle kapinamaakuntien ylläpidosta on hyötyä, sillä niiden avulla voi painostaa hankalaa naapuria. Ne ovat hankaloittaneet myös tehokkaasti Georgian pääsyä sotilasliitto Natoon. Liittouma ei mielellään ota jäsenikseen valtioita, joilla on aluekiistoja.

Naiset kävelevät pakolaisille rakennettujen talojen edustalla Georgiassa.
Moni noin 26 000 Etelä-Ossetiasta paenneesta georgialaisesta asuu yhä pakolaiskylissä.Zurab Kurtsikidze / EPA

Abhasian ja Etelä-Ossetia ovat jääneet köyhiksi jäätyneen konfliktin takia. Monet alueiden asukkaista ovat joutuneet jättämään kotinsa.

Amnesty Internationalin mukaan (siirryt toiseen palveluun) Etelä-Ossetian kapinalliset karkottivat sodan aikana pysyvästi noin 26 000 etnistä georgialaista. Jo aiempien sotien jäljiltä Georgiassa elää yli 200 000 maan sisäistä pakolaista.

Konfliktien pitkittyminen ei ennusta hyvää Itä-Ukrainan Donetskille ja Luhanskille, joiden itäosat ovat Venäjän suojelemien separatistien hallussa. Alueelta on paennut sanomalehti Spiegelin mukaan yli kaksi miljoonaa ihmistä, (siirryt toiseen palveluun) pääasiassa muualle Ukrainaan sekä Venäjälle.

Lue myös:

Analyysi: "Uutta kylmää sotaa" pelataan ilman selviä sääntöjä

Viro on huolissaan valeuutisten leviämisestä – kyberuhista puhutaan yhtä vakavaan sävyyn kuin sotilaallisista hyökkäyksistä

Slovakiassa taistellaan internetin kaaosta vastaan faktoilla – myös Venäjän Suomen-suurlähettiläs kytkeytyy vaikutusyrityksiin