Hellekesä saa perhoset turbovaihteelle

Kylmien edelliskesien takia joitakin perhoslajeja on lennossa vähän. Tämän kesän lämpöä perhoset rakastavat, joskin helle saa niiden elämän pikakelaukselle.

Perhosharrastus
Gammayökkönen ruokailee asterissa.
Tämä kesä on suosinut gammayökköstä, joita lentelee runsaasti.Tero Ylioja / Yle

Vuosaaren huippu on maankaatopaikka, jonka rinteille on kasvanut mukavasti luonnonvaraista ja istutettuakin niittyä. Lassi Jalonen Suomen perhostutkijain seurasta kävelee rinnettä ylös kohti kivikkoa. Kohteena on runsas kasvusto mäkimeiramia ja ajuruohoa, jotka vetävät kukkiessaan perhosia kuin hunaja nälkäisiä ampiaisia. Kukinta on kuitenkin lähes ohitse.

– Ei tämä oikeastaan yllätä. Oletin, että tämä olisi vielä jonkun verran ollut kukassa, koska viime vuonna tämä kukki vielä elokuun puolivälissä. Tällä hetkellä kesä on kaikkien kasvien, hyönteisten ja perhostenkin osalta kaksi–kolme viikkoa edellä, sanoo Jalonen.

Mies perhoshaavin kanssa Vuosaaren huipun rinteillä.
Tänä kesänä mäkimeirami on jo kukkinut.Tero Ylioja / Yle

Lakastunut kasvusto vaikuttaa paikallisesti myös perhoskantaan. Rinne on tältä kohdalta perhosista lähes tyhjä. Tosin perhosia on tänä kesänä lentänyt muutenkin vähemmän.

– Säihin nähden perhosia on ollut yllättävän vähänkin aikaisempien huonojen kesien vuoksi. Se vaikuttaa tähänkin kesään.

Ennätyshelteet eivät perhosia haittaa. Pikemminkin lentosää on nyt suosinut, sillä perhoset rakastavat lämpöä. Kuivimmilla paikoilla saattaa silti käydä perhoskato.

– Ravintokasvit toukilta kuivuvat. Sitä kautta tulee toukkakuolemaa, kun ravinto loppuu kesken. Aikuiset perhoset taas ovat pääsääntöisesti lämpöhakuisia.

Mies perhoshaavin kanssa.
Lassi Jalonen tutkailee saalista.Tero Ylioja / Yle

Huippulämmin kesä saattaa kuitenkin ajaa päiväperhoset turbovaihteelle.

– Elinikä yhdellä perhosella laskee, koska ne lentävät niin paljon hyvillä keleillä. Jos normaalisti päiväperhonen elää kaksi tai kolme viikkoa, tänä kesänä lentoaika voi jäädä alle kahteen viikkoon, koska ne pystyvät lentämään joka päivä ja koko ajan.

Vaikka tänä kesänä lepattelijoita on heikosti, saattaa ensi kesä taas näyttää paremmalta.

– Ensi vuonna voi olla paljon enemmän perhosia, sillä tänä kesänä niillä on ollut paljon hyviä lentokelejä.

Havainnointia haavilla

Jotakin sentään ohitse lentää. Pian haavi heilahtaa ja sen pohjalla on suurehko, valkoinen perhonen.

– Naurisperhonen, naaras. Sen tunnistaa alapinnan tasaisesta kellertävyydestä ja yläpinta on puhtaamman valkoinen ja muutenkin se on tasavärisempi kuin lanttuperhonen...

Naurisperhonen ei yleensä talvehdi Suomessa, vaan saapuu tänne vaeltelijana lähiseudulta. Suomessa on tuhansia perhoslajeja, joten varma määritys vaatii kokemusta.

– Sehän on sama kaikessa harrastuksessa. Kun sitä jonkun aikaa teet, niin sitä oppii katsomaan.

Perhonen haavissa.
Tällä kertaa laji määrittyi hohtosinisiiveksi.Tero Ylioja / Yle

Pian haavissa on pieni mutta kaunis sinisiipi. Se määrittyy hohtosinisiiveksi. Sekin jatkaa matkaansa, sillä eivät perhosharrastajat suinkaan neulo pahviin jokaista pyydystämäänsä otusta. Osa harrastajista pyydystää perhosia pelkällä kameralla.

Joskus, esimerkiksi luontokartoituksia tehdessä, perhonen on pakko teilata, jotta saadaan määritys tehtyä lajilleen esimerkiksi genitaaleista.

Gammayökkösiä riittää päivälläkin

Paksuja gammayökkösiä pörrää joka paikassa, myös Vuosaaren huipun rinteillä. Niistä on lennossa keväällä Suomeen vaeltaneiden perhosten jälkeläisten armeija vahvennettuna uusilla vaeltelijoilla.

– Itätuuli on tuonut idästä ja itäkaakosta kyllä runsaasti lisäystä kesän mittaan. Niitä on kyllä poikkeuksellisen paljon, kertoo Lassi Jalonen.

Gammayökköset ovat aiheuttaneet viljelijöille paikoin pahaakin tuhoa, sillä niiden toukille kelpaa melkein mikä vain.

– Kyllä isot toukka-armadat popsivat suihinsa kasvit, joita täällä yritetään viljellä. Vaikka ne eivät kokonaan esimerkiksi salaattia söisi, niin ei kukaan saa myytyä reikäistä salaattia.

Gammayökkösen toukka syö rypsin palkoa
Mikko Savolainen / Yle

Eteläisenä lajina gammayökkönen on optimistinen levittäytyjä. Perhosyksilöt lentelevät tuulten mukana kauaskin pohjoiseen, jossa ne kyllä pystyvät kesällä lisääntymään, mutta talvehtiminen ei todennäköisesti onnistu. Tätä kautta ne kuitenkin löytävät kulloisenkin pohjoisrajan levittäytymiselleen.

– Jonain vuonna ne saattavat pystyä talvehtimaankin. Ei kyllä vielä, eivät ne pakkasia niin paljon kestä.

Ilmastonmuutos näkyy perhosissa

Ilmaston lämpeneminen näkyy Suomen perhoskannoissa nopeasti.

– Tällä hetkellä Suomen perhosfaunassa mennään samassa, missä oltiin eteläisessä Virossa aikoinaan, kertoo Lassi Jalonen.

Suomesta on tavattu pari sataa uutta perhoslajia viimeisen viidentoista vuoden aikana. Osa niistä toki on satunnaisia vaeltelijoita, mutta on joukossa lajeja, jotka ovat saaneet pysyvän jalansijan eteläisestä Suomesta.

Mies perhoshaavin kanssa Vuosaaren huipulla.
Perhosten rakastamia paahdeympäristöjä on Suomessa vähän. Vuosaaren huippu onkin tärkeä kohde perhosille.Tero Ylioja / Yle

Elinolosuhteiden parantuessa lajit ovat siirtyneet Suomessa yhä pohjoisemmaksi. Toisaalta pohjoiset lajit vetäytyvät yhä kauemmaksi. Osa lajeista on kahdessakymmenessä vuodessa kadonnut etelästä kokonaan. Kyse ei ole siitä, ettei etelässä edelleen olisi otollisia biotooppeja, vaan ilmasto vain ei enää sovi niille.

– Täällä on liian lämmintä. Ne saattavat kehittyä liian nopeasti ja silloin ne tekevät toisen sukupolven, joka ei ehdi riittävän valmiiksi ennen talvea. Silloin laji yksinkertaisesti katoaa, koska lisääntyviä aikuisia ei ole tarpeeksi.

Kun jäämeri tulee vastaan, koittaa pohjoisiin oloihin tottuneelle lajille synkät ajat.