Siilivauvojen hoitajilla on nyt kädet täynnä työtä – kuivuudesta kärsivien eläinten juottamista kannattaa jatkaa

Kuivuus ja kuuma kesä on verottanut erityisesti siilien, oravien ja lintujen voimia. Eläinten hätä on saanut tavallista useammat ihmiset tarjoamaan niille juotavaa pihalla.

helle
Siilivauva Etelä-Pohjanmaan siilirinkiläisen hoidossa.
Pieni Nano-siilivauva on kasvanut Tanja Nevalan hoidossa 77-grammaisesta jo lähes 300-grammaiseksi piikkipalloksi.Hanne Leiwo/Yle

Sateeton ja kuuma kesä on kuivattanut ojia ja puroja. Lätäköistä ei ole ollut viikkoihin juuri tietoakaan. Ei siis ihme, että luonnonvaraisten eläinten juomapaikat alkavat olla vähissä. Etenkin kaupungeissa.

Kuivuus on saanut tavallista useammat ihmiset tarjoamaan luonnonvaraisille kaupunkieläimille vettä tai jopa ruokaa. Pihoille on laitettu vesipisteitä, joista janoiset siilit, oravat tai vaikka pikkulinnut saavat juoda.

– Meilläkin on pihassa siilejä ja olemme laittaneet niille vettä laakeille lautasille, joista voi juoda ilman pelkoa lautaselle tipahtamisesta tai hukkumisesta, sanoo Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton eläinsuojeluneuvoja Kimmo Niemi.

Niemi seuraa työkseen luonnoneläinten vointia ja tietää, että niin on tehnyt tänä kesänä moni muukin, vapaaehtoisesti. Ihmisten huolesta kertovat muun muassa lukemattomat kyselyt, joihin Niemi on saanut vastata.

– Ihmiset ovat huomanneet poikaset ja puhelin on pirissyt tiuhaan tahtiin. Suurin osa puheluista on koskenut luonnonvaraisten eläinten pesästätippumisia tai ollut lämpöhalvauksista kärsiviin eläimiin liittyviä, Niemi sanoo.

Siilejä, oravia – ja tervapääskyjä

Myös Korkeasaaren villieläinsairaalan kuraattori Ville Vepsäläinen kertoo havainneensa, että ihmiset ovat innostuneet tänä kesänä laittamaan kaupunkieläimille juottopisteitä sinne tänne.

– Ei se ainakaan huono asia ole, hän sanoo.

Korkeasaaren villieläinsairaalassa on Vepsäläisen mukaan hoidettu tänä kesänä suunnilleen normaalin verran eläimiä. Potilaista noin kolmannes on siilejä ja oravia.

Tavallista enemmän hoidossa on ollut tervapääskynpoikasia. Niiden arvellaan tipahtaneen pesästä tullessaan vilvoittelemaan pesäkololle, kun pesän lämpötila on noussut liian korkeaksi.

– Niitä oli pahimmillaan hoidossa noin 50. Nyt määrä on noin 40, Vepsäläinen sanoo.

Lisää aiheesta: Tervapääskyt hyppivät pesistään hengenhädässä – helle nostanut pesien lämpötilan jopa 70 asteeseen

Siilihoitolan pihalla on siileistä kertova varoituskyltti.
Nevalan pihalla olevien siiliaitausten vierellä on varoituskyltti muistuttamassa aitausten asukeista.Hanne Leiwo/Yle

Aidosti kiinnostuneita

Etelä-Pohjanmaan siiliringissä vapaaehtoiset hoitavat siilejä kuntoon, jos ne ovat jääneet auton alle, ilman emoa tai vaikka nuutuneet helteessä. Rinkiläisillä on tällä hetkellä kädet täynnä työtä ja hoito-ohjeita helteen uuvuttamien siilien hoitamiseen kysellään jatkuvasti.

– On tullut paljon yhteydenottoja pienistä poikasista, jotka makaa jossain nääntyneinä. Niille on sitten pitänyt antaa ensiapua, vaikka hunajavettä, sanoo siilirinkiläinen Tanja Nevala Kauhajoelta.

Nevala muistuttaa, että siilit ovat villieläimiä ja jos tuntuu, että ensiaputoimin eläimen elinvoimat palaavat, ei sitä ole tarpeen kuljettaa hoitoloihin tai muualle. Mitä vähemmän ihminen puuttuu eläimen elämään, sen parempi.

Tanja Nevala kehaisee pohjalaisten intoa huomioida luonnonvaraiset eläimet vesi- ja ruoka-avulla.

– Ihmiset on olleet aidosti kiinnostuneita, mikä on ollut tosi ilahduttavaa.

77-grammainen siilivauva

Tanja Nevalan pihalla on tällä hetkellä kolmen siilin väliaikaiset kodit. Omissa aitauksissaan asustavat kaksi siiliherraa ja yksi siilivauva, Nano.

Nano jäi orvoksi, kun sen äiti jäi auton alle. Nevala on hoitanut sen 77-grammaisesta rääpäleestä nykyiseen vajaan 300 gramman painoon.

Aluksi Nanoa piti ruokkia parin tunnin välein milliruiskulla. Nyt se saalistaa jo ötököitä aitauksessaan. Toki se saa edelleen vettä ja ruokaa hoitajaltaan.

Vesi ja kostutetut kissanraksut tai kissan märkäruoka ovat niitä ruokia, mitä siileille voi tarjota myös omalla pihalla.

– Nyt on tosi huonosti ruokaa luonnossa saatavilla. Vaikka monet lopettavat siilien ruokinnan heinäkuuksi, tämä vuosi on ollut poikkeus. On ollut pakko ruokkia juhannuksen aikaan syntyneitä poikasiakin, muuten ne olisivat tuonne menehtyneet, Nevala sanoo.

Lautasella vettä
Vettä voi tarjota eläimille vaikka lautasella.Hanne Leiwo/Yle

Juottamista jatkettava, vaikka sataisikin

Eläinsuojeluneuvoja Kimmo Niemi kehottaa jatkamaan luonnonvaraisten eläinten juottamista kaupunkioloissa, vaikka sadetta jonkun verran nyt saataisiinkin.

Vaikka luonnonvaraiset eläimet hakeutuvat paikkoihin, joissa on viileämpää, asettavat kuivuvat ojat ja purot niillekin haasteensa. Oikeastaan, eläinten juottamisessa kuivan ja kuuman sään aikana voisi käyttää samaa ohjenuoraa kuin talvisessa lintujen ruokkimisessa; jos aloitat, et lopeta.

Tanja Nevala on vakuuttunut siitä, että juottopisteet ja pihojen vesilautaset ovat auttaneet ainakin pohjalaisia siilejä. Etenkin pienet poikaset olisivat muuten olleet todellisessa vaarassa menehtyä.

– Kysytään neuvoa ja monet ovat halunneet auttaa. Uskon, että ihmisten apu on auttanut.

Mitä kiukkuisempi siili, sitä parempi

Siilivauva Nano päässee vapauteen parin viikon kuluttua, sen verran se on jo vantteroitunut. Se viedään mahdollisimman lähelle löytöpaikkaa, samalle elinalueelle, missä se on ennen ollut.

Nanoa, kuten aina hoidettavia siilejä, on pyritty hoidossa käsittelemään mahdollisimman vähän. Se, että siilivauva tuhahtelee kiukkuisesti, kun sitä käsitellään, lupaa hyvää.

– Mitä kiukkuisempi tapaus, sitä parempi. Mitä enemmän on piikit pystyssä ja se sihisee sekä pomppii, sitä varmemmin tietää että se selviää luonnossa, Tanja Nevala sanoo.

Toiveissa on, että luontoon päästessään Nanokin alkaa valmistautua talveen ja aloittaa pesän rakentamisen. Hoitajansa perään siilivauva ei haikaile.

– Kun vapaus koittaa, ei siinä paljon mietitä. Pakkohan se on luottaa, että kun ne vapautetaan, ne selviää.