"Olen kuin miljooniksi palasiksi hajonnut maljakko" – Kiusatut nuoret käsittelevät kokemuksiaan valokuvien kautta

Joensuulaisen valokuvaajan #näesydämellä-kampanja auttaa kiusattuja käsittelemään kipeitä kokemuksiaan.

kiusaaminen
Tami Riissanen näesydämellä -projekti kuvauksissa
Tami Riissanen haluaa kertoa tarinansa, jotta ihmiset saisivat tietää, kuka hän oikeasti on, eivätkä näkisi häntä kiusaajien silmien kautta.Miia Laurila / Korpilumo

Haukkuminen, ulkopuolelle jättäminen, töniminen, kampittaminen ja pettymys ihmisiin, joita piti ystävinään.

Tami Riissanen, 17, ja Anni Laukkanen, 16, eivät tunne toisiaan ennestään, mutta kokemukset ja tarinat ovat hyvin samankaltaiset. He ovat joensuulaisia nuoria, jotka joutuivat koulukiusatuiksi, mutta tekevät tiliä kokemustensa kanssa nyt kertomalla tarinansa julkisuudessa #näesydämellä-kampanjassa.

– Kyllähän se tietysti pelottaa, kun revitään kaikki vanhat haavat auki. Mutta on tosi helpottavaa tuoda nämä kokemukset julki, ettei tämä vain ole sellainen asia, jonka kertoo vain kaikista läheisimmille ihmisille, Laukkanen pohtii.

– Pelottaa, että entä jos tämä kääntyy minua vastaan. Entä, jos minua aletaan kiusaamaan uudelleen? Mutta haluan, että ihmiset tietävät, millaista elämäni on oikeasti ollut ja toivon, että tästä on jollekin apua, Riissanen kertoo.

Mietin, miksi jotain, joka on jo rikki, pitää rikkoa vielä enemmän.

Tami Riissanen

#näesydämellä (siirryt toiseen palveluun) on valokuvaaja Miia Laurilan sometempaus, jonka tarkoituksena on herätellä ihmisiä muistamaan, että kiusaaminen on edelleen vakava ja tärkeä keskustelunaihe, vaikka monet ehkä kokevat, että aihetta on käsitelty kyllästymiseen asti.

Laurila herättää keskustelua julkaisemalla ottamiaan valokuvia kiusatuista nuorista kampanjan Facebook-sivulla.

Vaikka tilastojen mukaan kiusaaminen on vähentynyt rajusti vajaassa vuosikymmenessä, ovat kiusaamisen vaikutukset niin suuria, ettei niistä erityisopettajanakin työskennelleen Laurilan mielestä voi koskaan puhua liikaa.

– Ei kiusaaminen ole mihinkään kadonnut. Ongelma on yhä edelleen olemassa jopa enenemissä määrin nuorten keskuudessa. Jos katsoo vaikka, miten aikuiset kiusaavat toisiaan erilaisilla keskustelupalstoilla, voi vain miettiä, mitä he siirtävät siitä lapsiinsa.

Puhelu mummille paljasti kiusaamisen raadollisuuden

Tami Riissanen joutui kokemaan nimittelyä, porukan ulkopuolelle jättämistä ja kaverien hylkäämäksi tulemista alakoulun alusta asti. Kaikkiaan kiusaaminen kesti noin kahdeksan vuotta.

– Pahin asia, mitä minulle tehtiin oli se, kun minut tönäistiin selälleni maahan, vaikka jalka oli jo valmiiksi paketissa murtuman takia.

– Silloin mietin, miksi jotain, joka on jo rikki, pitää rikkoa vielä enemmän.

Pitkään Riissanen yritti peitellä pahaa oloaan ja kokemuksiaan vanhemmiltaan ja purki turhautumistaan ja vihaansa jalkapalloon, mönkijällä ajeluun ja musiikkiin.

Menin melkein sen rajan yli, etten enää elä.

Anni Laukkanen

Lopulta vuosia kestänyt kiusaaminen kävi liian raskaaksi. Sen huomasivat myös Riissasen vanhemmat.

– Tilanteen raadollisuus tuli meille todellakin yllätyksenä. Lopulta tilanne eskaloitui siihen, että Tami soitti mummille ja sanoi hänelle, ettei jaksa enää elää, Tamin äiti Reetta Riissanen kertoo.

– Kuvailen sitä ihmisille aina niin, että olen kuin lattialle tiputettu miljooniksi palasiksi hajonnut iso maljakko, Tami Riissanen kertoo.

16-vuotias Anni Laukkanen halusi päättää elämänsä kiusaamisen vuoksi

Anni Laukkanen valokuvaaja Miia Laurilan silmin
Anni Laukkanen kertoo, ettei voi koskaan antaa kiusaajilleen anteeksi, mutta haluaa oppia elämään muistojen kanssa.Miia Laurila / Korpilumo

Riissasen kerratessa omia kokemuksiaan Anni Laukkanen istuu seuraamassa keskusteluamme sivussa ja nyökyttelee Tamin kertomuksille. Samankaltainen historia on myös Laukkasella itsellään.

– Näen itsessäni kaksi puolta. Sen, joka on kätkenyt itsensä kaikkien niiden muurien taakse ja itkee sisäisesti koko ajan ja sen, joka edustaa niitä muureja ja on ulkopuoliselle tosi iloinen ja sosiaalinen.

Samoin kuin Riissanen, myös Laukkanen joutui kiusaajien silmätikuksi heti koulutaipaleensa alussa.

– Kiusaaminen oli esimerkiksi kampittamista, pilkkaamista, ulkopuolelle jättämistä ja tavaroiden varastelua sekä rikkomista. Jopa ne ihmiset, joita luulin oikeiksi ystäviksi kääntyivät minua vastaan.

– Se sai minut todella rikki. Menin melkein sen rajan yli, etten enää elä. Mutta loppujen lopuksi se kasvatti minua ihmisenä. Luultavasti en olisi näin ihmisrakas ja ymmärtäisi muiden tarinoita, jos en olisi kokenut sitä kaikkea.

Pelot nurin kameran edessä

Sekä Anni Laukkanen että Tami Riissanen saivat uuden elämän, kun vaihtoivat koulua ja jättivät kiusaajat taakseen.

Kokemusten käsitteleminen on kuitenkin vielä kesken.

– Olen alkanut käsitellä tietoisesti kokemuksiani vasta viime vuosien aikana. Noin vuoden ajan olen käsitellyt asiaa terapeutin kanssa. Ennen sitä kätkin tunteeni ja oli ongelmakäyttäytymistä, Anni Laukkanen kertoo.

Ammattivalokuvaajan kameran eteen astuminen ja omien kasvojen antaminen kiusaamisen vastaisen somekampanjan käyttöön on Laukkaselle ja Riissaselle näytön paikka.

Tami Riissanen valokuvaaja Miia Laurilan silmin
Tami Riissanen piti soittoharrastuksensa vuosien ajan piilossa kiusaajien vuoksi. Nyt Riissanen kokee, että silloin, kun hän soittaa, on koko maailma avoinna.Miia Laurila / Korpilumo

– Ajattelen, että kiusaajat eivät saaneet sorrettua minua ja kysyn heiltä, että oletteko nyt ylpeitä itsestänne. Näytän, että olen vahva ja ettei minua noin vain lytistetä, Laukkanen kertoo.

Vaikka Laukkanen lähettää kiusaajilleen itsevarmat terveiset, nousevat kiusatun pelot esiin hetkeksi kameran edessä.

– Aluksi mietin, että kelpaanko minä ja tuleeko kuvista ihan rumia, mutta sitten muistin, miksi lähdin tähän mukaan ja itsevarmuus kumpusi taas sisältä.

Myös vuosia haitarin soittoharrastustaan kiusaajilta piilossa pitänyt Riissanen houkuu itsevarmuutta kuvausten jälkeen.

– Kyllä siinä kuvaustilanteessa näkyi minusta kaikki kokemani, mutta oli hieno kokemus, kun sai olla kuvissa harmonikka sylissä ja näyttää, että tällainen minä nyt olen. Ja kun pääsen soittamaan, on koko maailma avoinna.

Lue myös

Nöyryyttäviä videoita, nimittelyä WhatsAppissa – Opettaja keksi 4 tehokasta vinkkiä kiusaamisen estämiseksi: "Some ei saa olla verho, jonka suojista huudellaan"