Menestysdekkaristi Jo Nesbø kirjoitti version Macbethista ja sai samalla tauon luomastaan rikosetsivästä: "Harry Hole on niin raskas tyyppi, että hänestä tarvitsee välillä lomaa"

Menestysdekkaristi Jo Nesbø toi Shakespearen 400 vuotta vanhan tekstin lähemmäs nykyaikaa. Nesbøn versiossa Macbeth taistelee huumejengejä vastaan.

Jo Nesbø
JO NESBØ.
Andreu Dalmau / AOP

Norjalainen rikoskirjailija Jo Nesbø ei ollut uskoa korviaan, kun hänelle soitettiin ja ehdotettiin jonkin William Shakespearen näytelmän versioimista nykypäivään. Imartelevaksi ehdotuksen teki, että mukaan oli pyydetty sellaisia nimekkäitä kirjailijoita kuten Margaret Atwood, Anne Tyler, Gillian Flynn ja Edward St. Aybyn.

Idean takana oli arvostettu brittikustantamo, jonka perusti vuonna 1917 Virginia Woolf yhdessä puolisonsa kanssa.

Vaikka ehdotus oli Nesbøn mielestä hivelevä, hän epäröi silti tovin.

– En ole koskaan aiemmin kirjoittanut jonkun vieraan pyynnöstä. Kirjoittaessani ideoiden ja ajatusten on oltava omiani, jotta pystyn omistautumaan työlleni täysipainoisesti, kertoi Nesbø piipahtaessaan Suomessa keväällä.

Ajatus Shakespearen tuomisesta nykypäivään oli kuitenkin niin kiinnostava, että Nesbø päätti suostua. Mutta vain yhdellä ehdolla. Hän halusi tehdä Macbethin.

– He suostuivat siihen, joten ryhdyin hommiin.

Nesbøn Macbeth taistelee huumejengejä vastaan

Nesbø joutui kuitenkin tekemään paljon taustatöitä, sillä Shakespearen tuotanto ei ollut kovin tuttua hänelle.

– Olen norjalainen, joten meillä koulussa ei juuri opeteta Shakespearen draamoja. Meillä on Ibsen, nauraa Nesbø.

Macbeth oli kuitenkin kolahtanut häneen jo nuorena. Hän muistaa vahvasti Roman Polanskin elokuvan. Se jätti niin syvän jäljen, että Nesbø päätti ryhtyä lukemaan Shakespearen draamoja alkuperäiskielellä. Innostus kuitenkin tyssäsi kielen vaikeuteen.

– En ymmärtänyt lukiolaisena tekstistä suoraan sanottuna yhtään mitään, muistelee Nesbø.

Jo Nesbö, kirjankansi Macbeth .
Johnny Kniga

Aloittaessaan kirjoittamisen Nesbø tiesi heti millaisessa miljöössä hänen Macbethinsä eläisi. Tapahtumat sijoittuisivat 1970-luvulle kaupunkiin, joka olisi synkkä ja saasteinen.

– Kaupunki on läpeensä korruptoitunut ja siellä sataa aina. Se voi olla missä päin maailmaa tahansa.

Näinä päivinä suomeksi ilmestyvä Nesbøn Macbeth mukailee juoneltaan Shakespearen alkuperäistä tragediaa. 400 vuotta vanha teksti on kuitenkin tuotu lähelle nykyaikaa. Macbeth johtaa nyt poliisin erikoisjoukkoja ja hän taistelee moottoripyörä- ja huumejengejä vastaan. Macbethin rakastettu Lady johtaa pelikasinoa.

– Ennen kuin aloitin kirjoittamisen, kävin tarkasti läpi, millaisia hahmot ovat. Mitkä voimat ajavat heitä eteenpäin? Pohdin myös mihin suuntaan vien tarinaa. Onko kyse enemmän katumuksesta vai moraalisista valinnoista?

Keväällä ilmestynyt englanninkielinen käännös Nesbøn Macbethista on saanut ristiriitaisia arvosteluja. Nesbøn faneja teos on kuitenkin miellyttänyt, sillä siitä löytyy nesbømainen noir-henki.

Fanit pelkäävät Harry Hole -sarjan loppua

Macbeth antoi Nesbølle hengähdystauon huippusuositusta Harry Hole -dekkarisarjasta. Ensimmäinen Harry Hole -dekkari ilmestyi jo yli 20 vuotta sitten. Ensin kirjasarja valloitti norjalaiset, sitten pohjoismaalaiset ja nykyään Nesbø kuuluu maailman suosituimpien rikoskirjailijoiden joukkoon. Hänen teoksiaan on myyty yli 40 miljoonaa kappaletta.

Fanit ympäri maailmaa pelkäävät, että oslolainen rikosetsivä vetäytyy, sillä Nesbø on antanut ymmärtää, ettei sarja jatku ikuisuuksia.

– Minulla on tarinalinja, jota seuraan. Se ei ole loppumaton. Minulla on suunnitelma, mutta en tiedä, kuinka monta romaania vielä syntyy.

Nesbø ei kuitenkaan vaikuta lopen kyllästyneeltä hahmoonsa. Päinvastoin. Hänen mukaansa Hole tulee sitä kiinnostavammaksi, mitä enemmän hänestä kirjoittaa.

– Se on vähän kuin tutustuisi ystävään yhä syvällisemmin. Sellainen on paljon antoisampaa kuin tapailla jatkuvasti uusia tuttavuuksia.

Mutta mikään helppo tyyppi Harry Hole ei ole. Nesbø sanoo tarvitsevansa aina lomaa saadessaan romaanin valmiiksi. Niin synkkä ja raskas hahmo Hole on.

– Hän on sitä tyyppiä, jolle ei tee mieli soitella vapaa-ajalla viikkojen yhdessäolon jälkeen.

Suosittujen dekkarien lisäksi Nesbø kirjoittaa myös lastenkirjoja. Pojille suunnatut Tohtori Protkorin -kirjat ovat Nesbølle samanarvoisessa asemassa kuin huippusuositut Harry Hole -dekkarit.

– Lähden aina liikkeelle ideasta. Mietin vasta sitten, millaisen kirjan siitä saisi. En ajattele lainkaan sitä, millaista kirjaa minulta nyt odotetaan.

Nesbø korostaa monessa käänteessä, ettei ajattele lukijoiden tai kustantamon odotuksia. Hän vain seuraa intuitiotaan. Se on toisaalta helppoa, kun kuuluu maailman myydyimpien kirjailijoiden joukkoon.

Kiipeilemällä eroon ahdistavista ajatuksista

58-vuotias Nesbø aloitti kirjoittamisen vasta myöhemmällä iällä. Hän opiskeli ekonomiksi ja työskenteli vuosia arvopaperimeklarina. Kirjoittaminen kuitenkin kiinnosti häntä, sillä hän teki samalla toimittajan töitä. Isän kuolema kuitenkin pysäytti hänet ja sai miettimään, mitä haluaa elämältään.

– Tein töitä maksaakseni vuokrani. En tullakseni rikkaaksi. Tajusin, etten halua rikastua vaan tehdä työtä vapaasti.

Nesbø päätti irtisanoutua hyväpalkkaisesta työstään ja ryhtyi kirjoittamaan. Hän oli laskenut pärjäävänsä muutaman vuoden säästöillään, sillä hän eli vaatimattomasti. Mistään kirjallisesta menestyksestä hän ei osannut edes haaveilla.

– Tulen perheestä, jossa kirjallisuutta arvostettiin. Mutta että sillä voisi elää – sellainen ei tullut mielenkään.

Kirjoittamisen ohella musiikki on ollut aina Nesbøn intohimo. Hän on bändinsä Di Derren laulaja (siirryt toiseen palveluun) ja biisintekijä. Vuodesta 1992 olemassa ollut yhtye aikoo pitkästä aikaa äänittää uutta musiikkia. Nesbø ei peittele innostustaan.

– Menemme viikoksi studiolle nauhoittamaan uusia biisejä. Sitä ei ole tapahtunut vuosikausiin.

Palatessaan Osloon Nesbø aikoo kuitenkin aivan ensiksi mennä kiipeilemään. Se on hänen tämänhetkinen intohimonsa. Hän viettää talvet Thaimaassa paikassa, jossa voi kiipeillä ja kirjoittaa rauhassa.

– Kiipeillessä ei voi keskittyä mihinkään muuhun. Se on täydellistä vastapainoa kirjoittamiselle. Etenkin kun kirjoitan aika synkistä ja ahdistavistakin aiheista.