Juha Willman jätti toogajuhlat ja pyjamabileet ja palasi Aurinkorannikolta Suomeen lähes eläkeiässä: "Ei tämän ikäinen äijä Suomesta mitään töitä saa"

Kolme vuotta sitten Juha Willman päätti palata Fuengirolasta Suomeen, vaikka eläkeikä häämötti. Muutto ei ollut itsestäänselvyys: moni eläkeläissuomalainen ei edes suunnittele paluuta Aurinkorannikolta.

paluumuutto
Juha Willman hotellin edessä.
Niko Mannonen / Yle

On sateinen myöhäiskesän päivä ja äänekoskelaisen Hotelli Keiteleen ravintola on lounaan jäljiltä hiljentynyt. Sitä suurempi on kontrasti, kun Juha Willmanin ääni kajahtaa iloisesti baaritiskin takaa ja täyttää koko tilan.

Willman häärii ravintolansa baaritiskin takana ja hoitelee toisella kädellä paperinivaskoja, toisella kädellä puheluita, ja huutelee samalla ohjeita keittiöön.

Kun hänet lopulta saa istumaan alas, hän kertoo pontevasti viikonlopun kuulumiset.

– Ensinnäkin, ei ole kuuma. Henki kulkee, vaikka joku muu voi olla siitä eri mieltä. Ravintolassa on jumalattoman kuuma, kun on kuuma, hän listaa.

Osansa julkisuudesta Willman on saanut tyttärensä kautta: hän on vuoden 2001 Miss Suomen Heidi Sohlbergin isä. Willman päätyi otsikoihin valmentaessaan tytärtään missiksi ja lausuttuaan miehen suorapuheisuuteen tottumattomalle yleisölle pitävänsä tytön nilkkoja paksuina (siirryt toiseen palveluun) (Ilta-Sanomat).

Sittemmin Willman niitti mainetta muuttaessaan liiketoimikumppaninsa Esa Sääskilahden kanssa Fuengirolaan pyörittämään ravintolaa.

Kaksi vuotta sitten Willman ja Sääskilahti lähtivät vastavirtaan: he muuttivat eläkeiässä takaisin kotimaahan Fuengirolasta.

Kuka hullu lopettaa menestyvän ravintolauran ja palaa Aurinkorannikolta Äänekoskelle?

Lähes eläkeikäisen paluu

Tilastollisesti Willman sijoittuu kiinnostavaan kategoriaan: hän on lähes eläkeikäinen, joka palasi Aurinkorannikolta.

Kasvatustieteen tohtori, yhteiskuntatieteiden maisteri ja Siirtolaisuusinstituutin verkostotutkija Paula Könnilä on tutkinut Aurinkorannikon suomalaisia. Könnilän mukaan Fuengirolaan lähtee joka vuosi noin 800 suomalaista. Heistä yli 60-vuotiaita – siis pian eläkeikäisiä – on yli 40 prosenttia.

Juha Willman tutkailee ravintolan mappeja.
Willmanilla pitää kiirettä: keittiön ja asiakirjojen hoitelemisen välissä hän ehtii myös jututtaa asiakkaita ja puuhastella seuraavia juhlia.Niko Mannonen / Yle

Aurinkorannikolla asuu vakituisesti tai osa-aikaisesti yhteensä 20 500 suomalaista. Kaikista lähteneistä lähes puolet palaa kotimaahan, mutta palaavien joukossa on sellaisia, jotka alun perinkin painelivat kohti aurinkoa osa-aikaisesti.

Lähes eläkeikää hipova Willman on joukossa, jolle paluu ei ole itsestäänselvyys.

– Paluu on harvinaista. Päin vastoin, etelään mennään eläkeiässä halvoista kustannuksista johtuen, Könnilä kertoo.

Könnilän tilastot paljastavat, että melkein kolmasosa eläkeikäisistäei edes suunnittele paluuta Espanjasta. Tosin paluumuutto on hieman lisääntynyt vuosina 2016–2017 muun muassa verotuksenmuutosneuvottelujen vuoksi.

Tykkään säveltää ja kokeilla ja maistella, kuten näkyykin.

Juha Willman

Willmanin luotsaamassa Hotelli Keiteleen ravintolassa Äänekoskella on kesän lopulla cowboy-aiheiset "possujuhlat". Baaritiskillä roikkuu yhä glitterillä päällystettyjä stetsoneita.

Sen lisäksi takana on tähtiartistitanssit – "kuten aina", Willman muistuttaa – kahdet 80-vuotisjuhlat ja häiden valmistelu.

Joku voisi vähemmästäkin haluta toipua kaikesta peitto korvissa Netflixin ääressä.

Willman ei malta.

Suomen ensimmäinen miesemäntä

Juha "Jussi" Willmanin ura on vähintään yhtä värikäs kuin baaritiskin yllä roikkuvat glitter-stetsonit. Matkaan mahtuu missi-isyyttä (siirryt toiseen palveluun) (Ilta-Sanomat), ura kahdessa eri maassa (siirryt toiseen palveluun) (Nelonen), perhetragedia (siirryt toiseen palveluun) (Me Naiset) ja nyt uusi elämänvaihe Suomessa.

Mies on monelle jo entuudestaan tuttu iltapäivälehtien palstoilta, mutta miten hän itse kuvailisi tunnettuuttaan ummikolle?

– Johan pistit kysymyksen! Willman henkäisee.

– Sanotaan, että lähtökohta on ollut kauniissa tyttäressä. Hänen elämäänsä seuraten olen ehkä ryöminyt ja joutunut julkisuuteen ja lehtiin, Willman tiivistää hetken pohdittuaan.

Juha Willman huonekasveja hoitamassa.
Juha Willmanin vähemmän tunnettu harrastus on kukkien ja huonekasvien hoito. Hän käy kastelemassa kaikki ravintolankin kasvit.Niko Mannonen / Yle

Keskisuomalaiset muistanevat Willmanin jo vuosikymmenten takaa 1970-luvulta. Silloin hän niin sanotusti meni sinne, minne kukaan mies ei ollut aiemmin mennyt.

– Olin ensimmäinen mies Suomessa, joka meni ison suurtalouskeittiön esimieheksi. Se oli julkisuusjuttu aikanaan, ja kun titteli oli "emäntä", se aiheutti aina vähän hilpeyttä. Mutta sanoin monta kertaa, että voitte jättää sen e-kirjaimen pois, Willman sanoo naama peruslukemilla.

Vuonna 1977 Willman siis aloitti ravintola-alan uransa 23-vuotiaana Jyväskylän maalaiskunnassa Palokan koulukeskuksessa ("viime vuosituhannella! Hirveetä!" hän huudahtaa väliin). Sitä ennen hän oli opiskellut ravintolatyöntekijäksi ja kokiksi ja tehnyt samalla tarjoiluhommia.

– Mutta kypsyin siihen, että olin aina töissä, kun muut juhlivat. Se nyppi parikymppistä kundia. Riiaa siinä sitten viikolla, kun kukaan ei käy missään eikä kussaan, Willman toteaa napakasti.

Tragedia saavuttaa perheen

Willmanin rakkaus ruokaan alkoi jo lapsuudessa: kolmesta veljeksestä vanhimpana jäi ruoanlaitto hänen vastuulleen vanhempien ollessa töissä.

Ensimmäisestä ruokakokeilusta tuli ikimuistoinen koko perheelle, kun Willman päätti pyöräyttää valtavan määrän karjalanpiirakoita. Neljästä puurokattilallisesta tulikin kiitettävä määrä murkinaa, mutta:

– Velipojat sanoivat heti: "Näitä ei Jussi voi syödä. Näihin ei pysty hammas", Willman kertoo.

Kun myös perheen äiti totesi piirakat syömäkelvottomaksi, Willman päätti antaa ne perheen koiralle.

– Se otti suuhunsa piirakan ja yritti, ja sitten pudotti piirakan lattialle.

Juha Willman hotelli Keiteleen edessä.
Kun Willman näki Hotelli Keiteleen ravintolan ensi kertaa, hän iski siihen silmänsä heti.Niko Mannonen / Yle

Katastrofaalisesta ensikokeilusta huolimatta Willman ei antanut periksi ruoanlaiton suhteen. Syntyi erilaisia variaatioita ja ruokakikkailuja, kun nuori mies kokeili reseptien soveltamista.

– Olen hirveän huono lukemaan ohjeita. Tykkään säveltää ja kokeilla ja maistella, kuten näkyykin, sanoo Willman läpsäisten vatsaansa.

Ravintolakoulutuksen myötä kuvioihin tuli säännöllinen työ, jolloin riiaaminen selvästi onnistui paremmalla ajalla. Willman perusti perheen, ja he asettuivat Jyväskylään.

Willmanien perheen ensimmäinen koti oli silloisella asuinalueellaan Saarenmaa-Vertaalan kieppeillä. Pikkuhiljaa samalle haja-asutusalueelle ilmestyi muita taloja, kunnes pikkutien varrella oli kymmenkunta taloutta.

– Rupesimme nimittämään sitä kutukujaksi, kun joka ainoaan torppaan rupesi tulemaan lapsia. Kaikki teimme kersoja kun olimme sen ikäisiä, Willman muistelee.

Mutta huoleton arki ei kestänyt kauaa.

Willmanin vaimo kuoli rintasyöpään lasten ollessa vielä pieniä (siirryt toiseen palveluun) (Iltalehti), ja Willman jäi yksinhuoltajaksi.

"Ei Luoja laita hartioille enempää taakkaa kuin jaksat kantaa"

Juha Willman oli paljon valokeilassa, kun hänen missityttärensä Heidi Sohlberg sai rintasyövän. Tyttären taistelu päätyi usein otsikoihin, ja yksinhuoltajaisänä myös Willman sai osansa julkisuudesta.

Aikakauslehdissä puhuttiin esimerkiksi isän ja tyttären mutkattomasta suhteesta (siirryt toiseen palveluun) (Me Naiset).

Lienee niin, että Willmanin sähikäismäinen luonne auttoi puskemaan tragedioista läpi.

– Tärkeintä jaksamisen kannalta on lapset. Niihin tukeutuu, se on selvää. Ja lastenlapset. Mutta sen sanon, että kyllä ystäväpiirilläkin on hiiiirveän iso merkitys, sanoo Willman painottaen sanaa pitkästi.

Hän itse käyttää lähimmäisistään sanaa klaani. Ystäväpiiri on Willmanilla ollut jo "kutukujan" alkuajoilta pitkälti sama, joskin ydinryhmän ympärille on tullut legioonittain lisää kavereita.

– Sanoin omille lapsilleni jossain vaiheessa, kun oli oikein vaikeaa ja raskasta, ettei Luoja laita hartioille enempää taakkaa kuin jaksat kantaa, Willman toteaa.

Ette voi kuvitellakaan, miten 60–85-vuotiaat ihmiset voivat pukeutua esimerkiksi toogajuhliin!

Juha Willman

Vuonna 2004, kolme vuotta tyttären missivoiton jälkeen, Willman kyllästyi kotimaan oloihin täysin.

Atooppinen iho oli vaivannut Willmania tuskaisesti aivan lapsesta saakka, ja iho alkoi jo olla sangen huonossa kunnossa. Jo vuosikymmeniä sitten Willman oli alkanut suunnitella vaimonsa kanssa Aurinkorannikolle lähtemistä ja töiden tekemistä siellä.

Tuolloin suunnitelmat kariutuivat vaimon kuolemaan, mutta ajatus jäi itämään.

Tyttären missivoiton jälkivuosina Willmanin lapset olivat jo aikuisia, joten hän päätti ehdottaa lapsille: mitä jos isä lähtisi Espanjaan?

Lähtöä puuhatessaan Willman tapasi Esa Sääskilahden, niin ikään ravintola-alan tekijän. Willman ja Sääskilahti päättivät luoda liikekumppanuussuhteen ja pistää ravintolan pystyyn Espanjassa kahdestaan.

– Olimme viikon verran lomalla Fuengirolassa vuonna 2004, ja vettä satoi koko ajan! Kaatamalla! Sitä tuli aivan koko viikon, ei yhtään aurinkopäivää. Mietin, että tännekö pitäisi pystyttää joku kippola, eihän täällä voi elää! Willman muistelee.

Parivaljakko päätti kuitenkin yrittää.

Ravintola Witi avattiin marraskuussa 2004.

Pikku hiljaa hävisivät sekä atooppinen iho että talvella usein iskevä astma.

Yön läpi kestävät pyjamabileet ja 85-vuotiaita toogissa

Ravintolasta tuli suoranainen paikallislegenda, joka päätyi otsikoihin Suomessa asti muun muassa ryöstötapauksen (siirryt toiseen palveluun) (Keskisuomalainen) yhteydessä.

Willman oli Aurinkorannikolla kuin kala vedessä.

– Se sopi luonteelleni hirveän hyvin, minä olen tämmöinen eläväinen, hän sanoo.

Witissä viihtyi sekalainen seurakunta. Se koostui pitkälti paikallisista, eläkeikäisistä suomalaisista ja lomailijoista, jotka osasivat Willmanin mukaan heittäytyä isäntien järjestämiin juhliin ja huvituksiin.

– Meillä oli niin hyviä bileitä ravintolassa! Esimerkiksi yöpyjamabileet alkoivat kello 22 illalla ja jatkuivat aamukuuteen asti. Kävimme yöllä jääkaapilla syömässä kakkua, pullaa ja voileipiä... Minä nautin täysin siemauksin!

Juha Willman ja tuttuja egyptiläis- ja kreikkalaisasuissa.
Espanjassa Witi-ravintolan teemajuhlia oli niin monenlaisia, ettei laskuissa pysy. Asiakkaat lähtivät teemajuhliin mukaan hyvin mieluusti.Juha Willman

Yöpyjamabileiden lisäksi oli esimerkiksi toogajuhlia, vappubileitä, syntymäpäiviä ja muita kinkereitä. Useimmiten juhlat sisälsivät jonkin erikoisen pukukoodin.

– Ette voi kuvitellakaan, miten 60–85-vuotiaat ihmiset voivat pukeutua esimerkiksi toogajuhliin! Ne olivat aivan uskomattomia asuja, oli töyhtöä ja sulkaa ja lakanoista tehtyjä vaatteita ja vaikka mitä! Willman intoilee.

Myös ravintolan omia syntymäpäiviä juhlittiin isosti joka vuosi. Ei liene liioiteltua sanoa, että vuosien ajan viini virtasi, porsaita kieritettiin vartaissa ja nauru raikasi Aurinkorannalla. Valokuvat tuolta ajalta näyttävät siltä, että pöytiin on otettu mallia Asterix ja Obelix -sarjakuvien villisikoja notkuvista pöytätarjoiluista.

Grillattuja kokonaisia porsaita.
Witissä ei tarjoiluissa säästelty, kun sille päälle satuttiin. Kokonaiset porsaat saivat teemajuhlissa kyytiä.Juha Willman

Monesta asiakkaasta tuli Willmanin ja Sääskilahden ystäviä.

– Witi oli monelle paikalliselle suomalaiselle olohuone, johon he tulivat morjenstamaan tuttaviaan ja juttelemaan meille. Me saimme kuulla ihmeellisiä elämäntarinoita. Jos ne olisi laitettu paperille, niin voi hyvää päivää. Siitä olisi tullut aikamoinen Sinuhe.

Viinien ja sulkatöyhtöjen keskeltä on vaikea kuvitella, että Willman ja Sääskilahti olivat vuosien vieriessä pistäneet ravintolan hiljaiseen myyntiin.

Aurinkorannikolta hyhmäiseen lumisateeseen

Juha Willmanin mukaan ravintolan 11-vuotinen historia sujui varsin mukavasti. Yrittäminen ei Espanjassa ollut juurikaan vähemmän byrokraattista kuin Suomessa, mutta silti vapaampaa.

– Siellä voi kaataa drinkkiä niin kauan kuin katsoo asiakasta silmiin, ja hän ymmärtää todeta, että nyt riittää, Willman sanoo.

Juha Willman ja ystäviä naamioasuissa.
Ravintola Witi jatkoi Willmanin ja Sääskilahden lähdettyä seuraavilla omistajilla, jotka ovat sittemmin jo vaihtuneet ainakin kertaalleen.Juha Willman

Vuosien aikana Willmanille ilmaantui kuitenkin monta hyvää syytä haikailla paluusta kotimaahan. Suurin syy oli lapsenlapset, joita Willman ikävöi omien lastensa lisäksi.

Hän laskeskeli, että välimatka perheen luota Helsingistä Äänekoskelle on sama – noin neljä tuntia – kuin Helsingistä Malagaan lentäminen.

Toinen syy oli se, että ostajia alkoi tulla oven taakse asti kyselemään ravintolasta.

Yksi heistä teki tarjouksen, josta Willman ja Sääskilahti eivät voineet kieltäytyä.

Lopullinen päätös syntyi jouluna 2015.

– Pistin oven kiinni, enkä ole sen koommin käynyt ravintolassa. Jos käännän sivua ja suljen oven, en enää katso taakseni, Willman toteaa.

Juha Willman ravintolan keittiössä.
Äänekoskella Willman on lähempänä lapsiaan ja lapsenlapsiaan, ja sukutapaamiset onnistuvat useammin.Niko Mannonen / Yle

Kun lentokoneen laskutelineet maaliskuussa 2015 raapivat Suomen hyhmäistä kamaraa, Willmanin tunnelma ei ollut ihan katossa. Oli räntää, lunta ja pimeää. Aurinko jäi rannikolle.

Willman ja Sääskilahti saapuivat Toivakkaan, jossa heillä oli ollut kesäpaikka jo vuosien ajan.

– Ensin tehtiin lumityöt, ja lunta oli varmasti toista metriä. Edelleen mietin siinä vaiheessa, olikohan päätös paluusta oikea, Willman kertoo.

Vankka usko Suomeen jäämisestä oli kuitenkin jo saavutettu ennen paluuta. Kevät oli onneksi jo tuloillaan, ja viimeistään kesä helpotti auringonkaipuuta.

Mutta kuka Toivakassa ottaisi kahta eläkeikää lähestyvää töihin?

Kuka työllistäisi eläkeläisen?

Saavuttuaan Suomeen Sääskilahti ja Willman marssivat molemmat Jyväskylän työvoimatoimistoon. Se oli Willmanille ensikerta moisessa toimistossa, mutta onneksi henkilökunta oli ymmärtäväistä.

– He sanoivat, että pitäisi täyttää lomakkeita netissä. Minä sanoin, että mihin ihmeen nettiin, enkä mene! Onko mitään aanelosta eli mustaa valkoisella, Willman puuskahtaa.

Lomakkeiden täyttö sentään onnistui, mutta herrasmiesten ikä meinasi jo aiheuttaa kapuloita rattaisiin. Willman arveli, että töiden löytäminen saattaa mennä toiveajattelun puolelle: hän oli jo ylittänyt 60 ikävuoden rajapyykin, ja Sääskilahti oli jo pitkästi yli viidenkymmenen.

– Työvoimatoimistosta sanottiin, että eivät voi suoraan sanoa ettei töitä ole, mutta neuvoivat olemaan pitkästymättä odotellessa. Ei tämän ikäinen äijä Suomesta mitään töitä saa, Willman muistelee.

Päivät kuluivat siten, että Sääskilahti istui talon toisessa päässä ja Willman toisessa, molemmat eri verkkosivuilla, huudellen toisilleen kuulumisia. Syksyn pimeyskin ehti jo laskeutua.

Niinpä Willman sai jälleen kyllästymisen tuottaman luovuudenpuuskan.

Edelleen mietin siinä vaiheessa, olikohan päätös paluusta oikea.

Juha Willman

Parivaljakko perusti Toivakkaan ravintolan. Sun Toive -niminen ravintola menestyi aikansa, kunnes Willman ja Sääskilahti siirtyivät seuraavan idean kimppuun. Lounaspaikkoja aikansa tutkailtuaan kumppanukset iskivät silmänsä Äänekoskella sijaitsevaan Hotelli Keiteleen ravintolaan.

Hengästyttävässä tarinassa päästään vihdoin takaisin nykytilanteeseen.

– Kun tulimme ravintolan ovelle, sanoin heti, että tämä se on. Tässä oli ajan havinaa, nostalgiaa ja retroa, tyylikästä ja siistiä. Suolahti-Äänekoski-seutu lumosi meidät täysin, Willman kuvailee.

Nyt paikkakunnalle jo juurtunut Willman uskoo vankasti Äänekosken tulevaisuuteen. Hänen mielestään tehtaiden, palveluiden ja pikkukaupunkimaisuuden yhdistelmä on lyömätön.

Tilastojen valossa Äänekoski on muuttotappiollinen. Erityisesti nuoret ovat aikaisempina vuosina lähteneet 19 000 asukkaan kaupungista, mutta muutosta on pyritty pysäyttämään rahoittamalla muun muassa kouluja, asukasetuuksia, nuorten harrastuksia ja viihtyvyyttä.

Ilmeisesti kaupungin kampanjointi on ollut tehokasta: keskushallinnon toimistosihteeri Tuula Ruuskan mukaan väestönkehitys oli viime vuonna aikaisempia vuosia vähemmän tappiollista.

Willman odottaa erityisesti junayhteyden paluuta Äänekosken ja Jyväskylän välille.

Sitä haikaillessa suunnitelmia piisaa jo hamaan tulevaisuuteen asti: possujuhlien jälkeen on tiedossa Oktober-festiä, pikkujouluja, ja tuskinpa Halloweenkaan menee Willmanilta ja Sääskilahti ohi huomiotta.

Seuraavaa siirtoa juhlaketjun perään Willman ei vielä ole kehitellyt.

Paitsi sen, että jahka Äänekosken uimahalli taas aukeaa, hän painelee suoraa päätä altaaseen vetreytymään. Aurinkorannikon merta kun ei Äänekoskella ole näkyvissä.

Korjattu 31.8.2018 klo 19.18: Esa Sääskilahden sukunimi oli muuttunut Sääskimäeksi osassa juttua.

Tarkennettu 31.8.3018 klo 19.32: Tarkennettu otsikkoa, kohta eläkeläisenä muutettu muotoon lähes eläkeiässä.

Tarkennettu 31.8.2018 klo 21.54: Tarkennettu ensimmäistä väliotsikkoa ja sen jälkeistä lausetta: eläkeläinen muutettu molemmista lähes eläkeikäiseksi.