Himalajan sherpat rakentavat kiviportaita Ruotsin suurtunturille Kebnekaiselle

Porrasaskelmien laattakivet haetaan helikopterilla parin kilometrin päästä tunturinrinteestä.

Kebnekaise
Sherpat rakentavat kivirappuja Duolpagornin rinteeseen Giebmejohkan kurussa Kebnekaisella Pohjois-Ruotsissa 1.8.2018.
Sherpat rakentavat kivirappuja Duolpagornin rinteeseen Giebmejohkan kurussa Kebnekaisella Pohjois-Ruotsissa 1.8.2018.Jarmo Honkanen / Yle

Kuokat, rautakanget ja lapiot heiluvat jyrkässä rinteessä Kebnekaisen huipulle vievällä polulla. Sherpat rakentavat kivistä rappuja yhteen hankalimmista paikoista rinteessä.

Jyrkkä kallioinen louhikkorinne on Kebnekaisen naapuritunturin Duolpagornin rinteellä. Tästä kulkee merkitty läntinen polku Västra leden Kebnekaisen Sydtoppenille.

Jyapyang Sherpa Nepalista oli täällä tekemässä ensimmäisiä portaita kesällä 2016.

– Rakentaminen on melko hankalaa jyrkän kallion takia. Poraamme kallioon rautatankoja parantamaan portaita. Olemme rakentaneet näitä monessa paikassa ja hyvin tämä sujuu, sanoo viiden miehen ryhmää johtava Jyapyang Sherpa.

Sherpat rakentavat kivirappuja Duolpagornin rinteeseen Giebmejohkan kurussa Kebnekaisella Pohjois-Ruotsissa 1.8.2018.
Sherpat rakentavat kivirappuja Duolpagornin rinteeseen Giebmejohkan kurussa Kebnekaisella Pohjois-Ruotsissa 1.8.2018.Jarmo Honkanen / Yle

Olemme tulleet parisataa metriä portaiden rakennuspaikkaa alempana sijaitsevalle sherpojen telttaleirille helikopterilla. Rakentajat asuvat hyvin varustetussa telttaleirissä viisi päivää kerrallaan. Helikopteri vie heidät alas laaksoon retkeilykeskukseen kahden päivän vapaalle ja takaisin.

Kiivetessäni sherpojen jyrkälle työmaalle tunnen hetken huimausta, ennen tasapainoelinten sopeutumista voimakkaiden korkeuserojen näkymään.

Helpoinkin polku on vaativa

Läntinen polku on helpoin mutta silti fyysisesti vaativa tie huipulle. Väsyneelle ja tottumattomalle jyrkät, terävälouhikkoiset rinteet ovat vaarallisia. Vahinko voi sattua tosin kenelle vain, eikä se tule kello kaulassa.

Pari viikkoa sitten täältä vietiin lumijäätikköä pitkin liukunut ja kivikkoon törmäyksessä loukkaantunut turisti pelastushelikopterilla sairaalaan. Viime viikolla nelisenkymmentä retkeilijää joutui olemaan täällä lähistöllä sakean sumun vankina yli yön näkyvyyden paranemista odotellen.

Norrbottenin lääninhallitus parantaa tämän suomalaistenkin vaeltajien suosiman polun turvallisuutta rakennuttamalla pahimpiin paikkoihin kiviportaat. Parhaiksi rakentajiksi on katsottu sherpat. He ovat rakentaneet vaellusreiteille portaita naapurin tunturimaassa Norjassa.

Laattakivet paikan päältä

Rapuiksi tulevat painavat laattakivet otetaan parin kilometrin päästä tunturinrinteestä. Kivet kuljetetaan helikopterilla portaiden rakennuspaikalle. Kiviportaille tulee varmasti hintaa ja todennäköisesti ne kestävät hyvin pitkään.

Sherpojen työmaa Kebnekaisen polulla on noin 1 400 metrin korkeudella. Himalajalta kotoisin olevalle se ei ole korkea paikka. Heitä ei selvästikään huimaa.

– Täällä näyttää suurelta ja kauniilta, korkeutta on pari kilometriä. Meidän kotipaikkamme on 3 840 metrin korkeudessa, Jyapyang Sherpa kertoo.

Buddhalaiset rukousliput sherpojen leirissä Kebnekaisella 1.8.2018. Sherpojen rakentamat kiviportaat näkyvät kalliorinteessä viistosti ylävasempaan oikaanpuoleisesta isosta lumijäätiköstä.
Buddhalaiset rukousliput sherpojen leirissä Kebnekaisella 1.8.2018. Sherpojen rakentamat kiviportaat näkyvät kalliorinteessä viistosti ylävasempaan oikaanpuoleisesta isosta lumijäätiköstä.Jarmo Honkanen / Yle

Jyapyangin kotikylässä Himalajalla lähes neljän kilometrin korkeudessa kasvaa peruna ja paljon puita. Sherpojen kotiseudulla ei ole autoja vaan ihmisten pitää kävellä joka paikkaan. Pahimpiin paikkoihin on tehty kivisiä portaita sielläkin.

Kebnekaisella on ainakin vielä kylmää, jäätiköitä ja kiviä. Vain ankarimpiin oloihin sopeutuneet pienet tunturikasvit pärjäävät täällä. Kuten jääleinikki, Raninculus glacialis.

Kebnekaisen jäätiköt ovat sulaneet kiihtyvää vauhtia viime vuosikymmeninä. Kebnekaisen lakijäätikkö on sulanut niin, että tällä hetkellä Sydtoppen ei ole enää Ruotsin korkein tunturi vaan titteli kuuluu saman tunturin pohjoishuipulle Nordtoppenille.

Ihmisiä pelastetaan helikoptereilla tämän tästä näillä Ruotsin suurtuntureilla. Vaeltaminen on hyvin markkinoitua ja muodikasta. Vaikeisiin tunturimaastoihin mennään vähälläkin kokemuksella.

Sherpojen telttaleirissä Kebnekaiselta laskevan Giebmejohkan kurussa lepattavat monenväriset pienet buddhalaiset rukousliput tuoden turvaa kaikille olennoille taivasta myöten.