Ahdistuneet lapset halutaan löytää jo alakoulussa – samalla testataan, miten hoito onnistuu kotona netin ja puhelimen kautta

Tavoitteena on löytää lasta auttava ja kustannustehokas hoitotapa, jota voisi käyttää kaikkialla maassa.

ahdistuneisuushäiriöt
Lapsi nuken kanssa.
AOP

4.–6.-luokkalaisten pelkoja ja ahdistuneisuutta selvitetään eri puolilla maata (siirryt toiseen palveluun) osana normaalia koulun terveystarkastusta. Tavoitteena on sekä saada tietoa oireiden yleisyydestä että löytää apua tarvitsevat ajoissa ja kehittää samalla digitaalista hoito-ohjelmaa ongelmaan.

Tutkimus on jo käynnissä Pohjois-Karjalassa, Turun, Tampereen ja Oriveden alueella ja alkaa nyt myös Keski-Pohjanmaalla Soiten alueella (siirryt toiseen palveluun) sekä Espoossa.

Pelot ja ahdistuneisuus (siirryt toiseen palveluun)kuuluvat lasten normaaliin elämään. Ongelma niistä tulee, kun ne alkavat hallita elämää ja vaikuttaa toimintakykyyn eikä lapsi saa esimerkiksi nukuttua.

– Tärkeintä on päästä selville siitä, kuinka usein oireita on ja kuinka hankaliksi lapsi ne itse kokee. Kuinka paljon ne vaikuttavat lapsen pärjäämiseen kotona, koulussa, kavereiden kanssa, harrastuksissa. Jos jokin häiritsee toimintakykyä, silloin viimeistään pitäisi hakeutua hoitoon, sanoo lastenpsykiatrian erikoislääkäri, tutkijatohtori Terhi Luntamo hanketta hallinnoivasta Turun yliopistosta.

Ahdistuneisuusoireet eivät näy helposti ulospäin. Kyse voi olla erilaisista fobioista, sosiaalisten tilanteiden pelosta, pakko-oireista, paniikkihäiriöstä tai eroahdistuksesta. Erityisesti tytöt sulkeutuvat, kun taas pojilla ongelmat näkyvät useammin käytöshäiriöinä.

Esimerkiksi huimaus, vapina tai muut oireet ilman selkeää syytä voivat kertoa ahdistuksesta, samoin Luntamon mukaan joskus myös adhd:ksi luokitellut oireet.

Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet uhkaavat mielenterveyttä ja ovat riski syrjäytymiselle.
Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet uhkaavat mielenterveyttä ja ovat riski syrjäytymiselle.Niko Mannonen /Yle

Digitaalinen hoito onnistuu syrjäseudullakin

Kouluterveystarkastuksessa lapset vastaavat kysymyksiin peloistaan ja ahdistuksen tunteestaan. Kartoitus tehdään riippumatta siitä, haluaako perhe osallistua tutkimukseen. Huoltajat voivat sallia tai kieltää vastausten käyttämisen tutkimuksessa, ja myös lapsen oma lupa kysytään.

Jos lapsella on ahdistuneisuutta, ja luvat on saatu, lastenpsykiatrian tutkimuskeskus ottaa yhteyttä kotiin. Osa perheistä saa hoito-ohjelman, osa tietopaketin. Hoito-ohjelma toteutetaan niin, ettei se vaadi poliklinikkakäyntejä: kaikki hoituu netissä ja puhelimen välityksellä.

– Perhe toimii omalla alustallaan netissä, ja sitä ohjataan puhelimitse. Keskeistä on, että lapsi itse tekee ja vanhempi tukee, mutta saa itsekin tietoa ja oppii ymmärtämään lasta paremmin, kuvaa tutkimuskoordinaattori Terja Ristkari Voimaperheet-hankkeesta.

Hoito perustuu puhumiseen, lääkitys on vasta viimeinen keino.

Hankkeen päätavoite onkin nähdä, onko kehitetty ohjelma sekä kustannustehokas että tehokas lasten oireisiin. Ohjelma on tarkoitus levittää myöhemmin koko maahan, jotta perheille olisi matalan kynnyksen ohjelma, jota voi toteuttaa omassa kodissaan.

Niin sanottu digitaalinen hoito on myös alueellisesti tasapuolista, sillä kaikkialla ei ole tarjolla erikoissairaanhoitoa.

Valtaosa lasten mielenterveysongelmista jää hoitamatta

Tavoitteena on myös saada käännettyä painopistettä ennaltaehkäisevään työhön sen sijaan, että eurot menevät erikoissairaanhoitoon siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat jo kasvaneet.

– Suurin osa aikuisiän ongelmista – päihteet, rikollisuus, mielenterveysongelmat – on alkanut lapsuudessa, muistuttaa Luntamo.

Muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 80 prosenttia ahdistuneista lapsista on hoidon ulkopuolella. Itse asiassa enemmistö kaikista lasten mielenterveysongelmista jää hoitamatta, ja ongelma korostuu ahdistuneisuudessa, koska sen havaitseminen on hankalaa, sanoo lastenpsykiatri Terhi Luntamo.

Tutkimuskoordinaattori Terja Ristkari toivoo, että toimivassa kouluterveysjärjestelmässä alettaisiin seuloa enemmän myös psyykkisiä vaivoja. Jos niin tehdään, on toisaalta oltava tarjolla tehokkaita, matalan kynnyksen palveluita, jotka eivät kuormita liikaa lasta, perhettä tai yhteiskuntaa.

– Että muistettaisiin fyysisen terveyden lisäksi myös se psyykkinen puoli ja löydettäisiin ennen kaikkea kevyitä hoitokeinoja, joihin perheet voitaisiin ohjata. Se olisi meidän haaveemme, sanoo Ristkari.

Tutkimus on osa suurta APEX (siirryt toiseen palveluun)-mielenterveyskokonaisuutta. Omat digitaaliset ohjelmat on tulossa myös odottaville äideille sekä eri ikäryhmille: 0–1-, 2–6-, 7–12- sekä 13–19-vuotiaille.