9-vuotias Aaron teki hämmästyttävän löydön uimalammesta: "Äiti, täällä on meduusoja!" – Hellekesä toi kiinalaiset lammikkomeduusat Tuusulaan

Suomesta on tiedossa vain kolme aikaisempaa havaintoa.

meduusat
Lammikkomeduusa sukelluslaseihin otetussa vedessä.
Lammikkomeduusa sukelluslaseihin otetussa vedessä. Kuvaaja Marjaana Koskinen.

Keravalaisen Marjaana Koskisen lapset tekivät elokuun alussa harvinaisen löydön Häklin uimalammesta Tuusulassa.

– Meidän 9-vuotias Aaron-poikamme hoksasi vedestä, että "Äiti täällä on meduusoja". Vähän olin epäuskoinen, että Suomen vesistöissä ei ole meduusoja, mutta menimme katsomaan ja niin niitä vain oli siellä, Koskinen kertoo.

– Sanoin ensin, että älkää koskeko, mutta tietenkin lapset olivat jo koskeneet, koska lapsen uteliaisuus voitti. Itsekin kokeilin ja ne olivat geelimäisen pehmeitä, mutta mitään haittaa niistä ei ollut. Ne eivät pistäneet tai mitään muutakaan, Koskinen jatkaa.

Lasten löytö herätti rannalla laajempaakin ihmetystä ja pienen pieniä meduusoja kerättiin kymmenittäin ämpäreihin, lapioihin ja uimalaseihin ihmeteltäviksi. Koskinen myös lähetti meduusoista kuvan Tuusulan kunnalle ja lopulta vastaus lasten kysymykseen löytyi: Uimalammen oli ottanut valtaansa Suomessa harvinainen lammikkomeduusa.

Helle on luultavasti herättänyt meduusat levostaan

Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen selvitysten mukaan lammikkomeduusoita on aiemmin tavattu Suomessa kerran vuonna 1992 Lammin Evolta ja toisen kerran vuosina 1999 ja 2001 Tuusulasta Urheilupuiston uimalammesta.

– Urheilupuiston uimalampi on hyvin samantapainen pohjavesilampi kuin tämä Häklin lampikin. Vuonna 1999 meduusoja tavattiin näihin samoihin aikoihin eli lämpimän kesän jälkeen. Silloin niitä havaittiin kahtena päivänä, minkä jälkeen ne hävisivät, kertoo ympäristösuunnittelija Paula Luodeslampi Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksesta.

Tällä kertaa meduusat ovat kuitenkin viihtyneet Häklin lammessa jo ainakin viikon verran.

Kulkivatko meduusat uikkareissa vai akvaariokasvien mukana?

Kyseessä on Kiinasta lähtöisin oleva meduusalaji, jota esiintyy nykyään Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa etenkin keinotekoisissa pienvesissä, louhos- ja sorakuopissa sekä puistolammikoissa. Suomessa tehdyt havainnot ovat tiettävästi pohjoisimpia luonnonvesistä tehtyjä.

Mutta miten meduusat ovat päätyneet juuri Häklin pieneen uimalampeen Tuusulassa?

– Lajista on sanottu, että se voi helposti siirtyä lepomuotoina akvaariokasvien mukana. Toki meduusat ovat voineet levitä uimareidenkin mukana, kun toinenkin paikka, missä niitä on havaittu, on Tuusulassa. Yksi vaihtoehto on maansiirto, pohtii johtava tukija Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksen Merikeskuksesta.

Varmaa lähtöpaikkaa on Lehtiniemen mukaan mahdotonta selvittää ilman geneettistä tutkimusta.

– Todennäköisempää on, että meduusat ovat lähtöisin jostakin Euroopan lammikosta kuin Kiinasta asti. Mutta tietysti akvaariokasveja voi tilata netistä helpostikin vaikka Aasian perukoilta.

Lehtiniemi pyytää ilmoittamaan vastaavista havainnoista vieraslajiportaaliin (siirryt toiseen palveluun).

Pienetkin meduusat ovat petoja

Lämmön lisäksi veden pH on Lehtiniemen mukaan lammikkomeduusalle tärkeä. Veden tilasta ei hänen mukaansa kuitenkaan kannata tehdä esiintymän perusteella suuria päätelmiä.

– Vieraslajit ovat kovia kilpailemaan ja nopeita lisääntymään. Kun ne sattuvat paikkaan, jossa niille on hyvät olosuhteet, ne alkavat nopeasti runsastua. Vaikutuksia ei silloin aina tiedetä. Jos ne alkavat olla joka kesä yleisiä, voivat ne jollain lailla muuttaa lammen muuta eliöstöä.

Lehtiniemi muistuttaa, että pienikin meduusa on peto, joka käyttää ravinnokseen vesistön muita eliöitä.

– Meduusoilla on aina polttiaissoluja pyyntilonkeroissaan, joilla ne lamauttavat saaliinsa, vaikkapa jonkin pienen planktoneliön.

Lammikkomeduusoilla polttiaissolut ovat kuitenkin niin heikkoja, etteivät ne polta ihmistä.

Itämeren meduusavuosi vaikuttaa vaisulta

Itämeressä esiintyy alkuperäislajina korvameduusa, jonka määrät vaihtelevat vuosittain. Viime vuonna niitä oli rannikolla runsaasti, tänä vuonna ilmoituksia on tullut vasta vähän. Ne vaativat selviytyäkseen suolaista vettä, joten järviin ne eivät siirry lainkaan.

– Se voi olla, että niitä alkaa kuukauden sisällä tulla enemmän tai sitten niitä ei tänä vuonna olekaan. Osa niistä virtaa eteläisemmältä Itämereltä meille pohjoiseen ja määrät riippuvat myös virtauksista ja tuulista, Merikeskuksen Lehtiniemi kertoo.