Haluatko suojella Itämerta leväpuurolta? Tutkija vinkkaa: Popsi pikkukaloja, välttele lihaa lautasellasi

Meren lämpeneminen lisää pahojen leväkesien todennäköisyyttä jatkossa, sanoo erikoistutkija Seppo Knuuttila.

levät
Ilmastonmuutos - onko peli menetetty sinilevän kanssa?
Ilmastonmuutos - onko peli menetetty sinilevän kanssa?

Suomen ympäristökeskuksen mukaan sinileväkesä on ollut poikkeuksellinen sekä järvillä että merellä.

Ylen Aamu-tv:ssä vieraillut Suomen ympäristökeskuksen (Syke) erikoistutkija Seppo Knuuttila kertoo, että sisävesillä oli 5–6 viikon jakso, jolloin sinilevien määrä ylitti pitkän ajan keskiarvon. Suomenlahdella tilanne oli vielä synkempi.

– Suomenlahdella sinilevien kukintakesä oli vuosikymmenen pahin, Knuuttila sanoo.

Viime päivinä akuutti tilanne on alkanut helpottaa. Syken tuoreimman leväkatsauksen mukaan järvien sinileväkukinnat ovat jo vähentyneet. Merialueella puolestaan levä on sekoittunut veteen.

Vaikka tämän kesän osalta voidaan pian kenties huokaista helpotuksesta, vaatii sinilevän torjuminen jatkossa isoja ponnisteluja.

Ilmastonmuutos voi pahentaa tilannetta

Sinilevää ruokkii ennen kaikkea ihmisen aiheuttama fosforikuormitus, muun muassa jätevesien ja maatalouden päästöjen kautta. Jatkossa ilmastonmuutoksen aiheuttama meren lämpeneminen kuitenkin pahentaa tilannetta entisestään.

– Ilmastonmuutoksen skenaario on tällä hetkellä sellainen, että Suomenlahdella vesi tulee lämpenemään vielä pari astetta nykyisestä vuosisadan loppua kohden. Tämäntyyppiset leväkesät tulevat entistä todennäköisemmiksi, ellei muutosta saada aikaan.

Kun talvet lämpenevät, sateiden mukana huuhtoutuu aiempaa enemmän ravinteita Itämereen.

Toisaalta aiempaa helteisemmät kesät kuluttavat happea Itämeren syvänteistä. Tämä taas vapauttaa fosforia, mikä ruokkii leviä.

Epätoivoon ei ole syytä

Knuuttilan mukaan hyvä uutinen on se, että levien torjumiseksi on tiedossa tehokkaita keinoja.

Suurten kaupunkien ja teollisuuden jätevesien puhdistuksella on saatu aikaan merkittäviä tuloksia viimeisen 30 vuoden aikana.

Seuraavaksi katseet ovat kääntyneet Knuuttilan mukaan tämän hetken suurimpaan kuormittajaan, maatalouteen.

– Jos otetaan tavoite, että Itämeren fosforikuormasta pitäisi saada kolmannes pois, tämä ei onnistu enää jäljellä olevia pistelähteitä vähentämällä. Se vaatii toimia myös maataloudelta.

Yksi keskeinen tapa vähentää maatalouden aiheuttamaa kuormitusta on kipsin levittäminen pelloille. Kipsi sitoo pelloilta fosforia tehokkaasti talteen, Knuuttila sanoo.

Ruokavaliolla voi vaikuttaa

Ilmastonmuutoksen torjunnassa taas keskeisessä asemassa ovat esimerkiksi liikenteen, kuluttamisen ja ruokavalion päästöjen vähentäminen.

Tavalliset ihmiset voivat vaikuttaa Itämeren tilaan Knuuttilan mukaan esimerkiksi vähentämällä lihan ja toisaalta lisäämällä Itämeren pienten kalojen, kuten silakan ja kilohailin, syömistä.

Itämeren valtioista suurin kuormittaja on tällä haavaa Puola. Suomen osuus ei ole mitätön: Tuotamme noin kymmenesosan Itämereen tulevasta ravinnekuormasta.