Tuhohyönteiset leviävät Lappiin ilmaston lämmetessä – tunturikoivun hyvinvointi veitsenterällä

Pohjois-Lapissa havaitaan yhä uusia tunturikoivun tuholaisia ilmaston lämmetessä.

ilmastonmuutos
geavvu, kevo
Geavvu.Pasi Nivasalo, Metsähallitus

Lisääntyvä lämpö kiihdyttää koivujen, ja muunkin kasvillisuuden, kasvua pohjoisimmassakin Lapissa. Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi koivujen tuholaisia tulee yhä enemmän ja niiden toiminta vilkastuu.

Tämä johtopäätös on tehty Utsjoen Kevon tutkimusasemalla kolme kesää kestäneessä tutkimusprojektissa. Siinä on seurattu koivun eri lajien ja kantojen käyttäytymistä lisäämällä keinotekoisesti niiden kasvulämpötilaa.

– Tarkoituksena on mallintaa kolmen asteen lämpötilan nousua, joka on todennäköinen sadan vuoden kuluessa, kertoo tutkimuksen johtaja Juha Mikola Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

– Tulosten mukaan näyttää siltä, että kaikki kasvit – myös paikallinen varpukasvillisuus – kasvavat huomattavasti paremmin. Sellaiset kolmekymmentä prosenttia kasvu nopeutuu.

Samalla kuitenkin kasveja syövien hyönteisten määrä tai aktiivisuus lisääntyy.

– Esimerkiksi koivuissa lehtivioitukset ovat kaksinkertaistuneet lämmitetyillä ruuduilla.

Viimeisen noin kuudenkymmenen vuoden aikana vuoden keskilämpötila on jo noussut Utjsoen Kevon mittauspisteellä yli kaksi astetta. Myös lumeton aika on lisääntynyt. Näin kertoo Turun yliopiston Utsjoen tutkimusaseman johtaja, ekologi Otso Suominen.

Pariisin vuoden 2015 ilmastosopimuksessa pyritään enintään kahden asteen keskilämpötilan nousuun esiteolliseen aikaan verrattuna koko maapallolla.

Hallamittari ja ruskamittari uusia koivutuholaisia

Juha Mikolan mukaan puuraja on siirtymässä pohjoisemmaksi ja siirtymässä tuntureilla ylöspäin. Sen kertoo esimerkiksi pidemmän aikajakson satelliittikuvat Pohjois-Ruotsista.

Ilmaston lämpenemisen kääntöpuoli on ensinnäkin se, että uudenlaisia tuholaisia leviää entistä laajemmille alueille. Esimerkiksi tunturikoivikko voi kuolla mittarituhoissa, jolloin kyseinen alue muuttuu puuttomaksi tunturiksi.

– Ilmasto lämpenee, mutta puuttoman tunturin pinta-ala on kasvanut. Biologiset vuorovaikutustekijät voivat johtaa arvaamattomiin lopputuloksiin, sanoo Otso Suominen Kevon tutkimusasemalta.

Kuollut koivikko on jäänyt pystyyn. Muutaman vuoden kuluttua se kaatuu maahan.YLE / Esko Puikko

Niillä alueilla, joilla puut ovat täysin kuolleita, koivikko on palautunut heikosti. Lisäksi porot laiduntavat mielellään tunturikoivikoiden taimia.

– Tuolloin siemenistä ei lähde taimia, jolloin tunturikoivujen uudistuminen on heikkoa, kertoo Juha Mikola.

Tavallaan tämä tutkimus sopii ennustamaan, mitä tapahtuu muilla arktisilla alueilla.

Utjoen Kevon tutkimusaseman johtaja Otso Suominen, Turun yliopisto

Suomen pohjoisimmassa kolkassa koivua nakertava tunturimittari sai seurakseen hallamittarin 2000-luvun alussa. Muutama vuosi sitten Inarissa tavattiin ainakin yksi ruskamittari, siis eräs uusi koivun tuholainen, Otso Suominen kertoo.

– On hyvin mahdollista, että tunturimittarin ja muiden perhosten määrä nousee. Voi tulla vaikeasti ennustettavia massaesiintymiä, jotka vaikuttavat hyvinkin paljon varsinkin tunturikoivujen kasvuun, Juha Mikola puolestaan sanoo.

Tunturikoivu ei ole katoamassa

Jos kuivia ja lämpimiä kesiä tulee enemmälti jatkossa, on vaikea sanoa, mitä tulee tapahtumaan. Mutta jos sateiset kesät jatkuvat ja lämpötila nousee, on todennäköistä, että kasvillisuus lähtee runsastumaan Pohjois-Lapissakin.

Kevon koivututkimuksen johtaja Juha Mikola uskoo joka tapauksessa Lapin tunturikoivun tulevaisuudessakin säilyvättävän paikkansa.

– Kyllä tunturikoivu tulee siellä pysymään, se on sopeutunut siihen ympäristöön.

Periaatteessa eteläisemmätkin lajit menestyvät nyt koekentällä, mutta varsinkin niiden lehtiä tuholaiset nakertavat mielellään.

– Hies- ja rauduskoivut ovat heikosti sopeutuneet hyönteissyöntiin ja se saattaa estää, että nämä puut eivät lähde etelämpää leviämään pohjoiseen, Mikola sanoo.

Koivun oksa hiirenkorvilla auringonpaisteessa.
Ismo Pekkarinen / AOP

Golf-virran lämmittävän vaikutuksen ansiosta aivan pohjoisimmassakin Suomessa on puustoa. Jos tämä lämmittävä vaikutus puuttuisi, maastossa olisi tundramainen puuttomuus. Näin on monessa muussa maailman kolkassa samalla leveysasteella.

– Tavallaan tämä tutkimus sopii ennustamaan, mitä tapahtuu muilla arktisilla alueilla, kun me olemme jo nyt lämpimämmissä olosuhteissa Golf-virran ansiosta, Otso Suominen miettii.

Tunturikoivua nakertavien tuholaisten menestyminen riippuu talvien lämpötiloista. Jos leutoja talvia tulee peräkkäin, myös massatuhojen mahdollisuus on on suurempi. Tulevaisuutta on tältä osin vielä vaikea ennustaa.

– Aina kun ilmasto muuttuu, voi tapahtua sellaista mitä ei ole tapahtunut aikaisemmin. Kun tulee sellaisia vuosia, joita ei ole aikaisemmin koettu, Juha Mikola toteaa.