Tutkimus: Vain joka viides lukiolainen tietää, mitä haluaa olla – lähes yhtä moni märehtii minuuttaan ja koukuttuu nettiin

Tutkijat löysivät suomalaislukiolaisista viisi identiteettiryhmää, joihin digitalisaatio vaikuttaa eri tavoin. Tämä pitäisi ottaa koulujen digiloikassa huomioon.

Digiloikka
viisi opiskelijaa työskentelee tietokoneella. Viikin normaalikoulun lukiolaisilla läppärit ovat ahkerassa käytössä melkein joka tunnilla.
Mikko Koski / Yle

Monen lukiolaisen reppu on viime vuosina keventynyt, kun paperisten kirjojen tilalle on tullut sähköisiä oppikirjoja. Digitaaliset laitteet, kuten läppärit, tabletit ja kännykät ovat opiskelukäytössä arkipäivää.

Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun lukiolaiset Nikolas Kohvakka ja Tuomas Nykänen kertovat, että läppäri on käytössä jo melkein joka tunnilla.

Sähköisiä kirjojakin on, mutta poikien mukaan monikaan ei halua niitä halua hankkia. Viikin normaalikoulun lukiolaiset saavat valita itse.

– Itsekin tykkään enemmän paperisista kirjoista, mun mielestä digi-kirjat eivät ole hyviä. Mutta itseopiskelun materiaalit netissä on kyllä ihan toimiva ratkaisu, Nykänen kertoo.

Nykänen kertoo, että on aika yleistä, että tunnilla läppärissä on auki muitakin välilehtiä kuin opiskeluun liittyviä sivuja.

– Kun se kone on auki, niin on suuri houkutus tehdä muutakin kuin opiskella. Tuntuu, että lukiossa koko ajan siirretään enemmän vastuuta oppilaalle. Ja sama se on tässä digiuudistuksessakin: se on oppilaan vastuulla, että pysyy siinä opiskelussa. Onhan se tietysti myös oikein, että nuori ottaa vastuuta omasta tekemisestään, Kohvakka pohtii.

kaksi opiskelijamiestä tietokoneen ääressä
Nikolas Kohvakka ja Tuomas Nykänen aloittivat tänä syksynä lukion toisen vuosikurssin.Mikko Koski / Yle

Koulujen digitalisaatiosta on tähän saakka puhuttu lähinnä keskittyen opetustapoihin sekä erilaisiin laitteisiin ja sovelluksiin. Pitkään on kiistelty myös siitä, onko koulujen digitalisaatio ylipäätään tarpeen vai ei.

Enää digitaalisten opetustapojen ja -materiaalien tulemista myös koulujen arkeen ei juurikaan kyseenalaisteta, mutta nyt tutkijoita on alkanut kiinnostaa digitalisaation vaikutus nuorten hyvinvointiin ja kehitykseen.

Se on fysiikan ja kemian lehtorin Taina Makkosen mielestä erinomainen asia. Hänen aineissaan digitaalisuudesta on opetuksessa myös paljon iloa, mutta digiloikan vauhti on välillä huolettanut ja nyt olisi syytä pysähtyä katsomaan laajempia vaikutuksia.

– Olemme todella uudessa tilanteessa ja nyt jos koskaan on tutkimuksen paikka. Katsotaan tutkimuksia ja myös reagoidaan niihin. Pitäisi tehdä kokeiluja, ja voitaisiin kysyä myös opiskelijoiden mielipidettä paljon nykyistä vahvemmin, Makkonen miettii.

Taina Makkonen
Taina Makkonen opettaa Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun lukiossa fysiikkaa ja kemiaa.Mikko Koski / Yle

Nuorten identiteetillä ja digitaalisaatiolla on yhteys

Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro vetää Suomen Akatemian rahoituksella tehtävää tutkimushanketta, jossa selvitetään digitaalisen vallankumouksen vaikutusta nuoriin: miten se vaikuttaa sosiaalisen kehitykseen, oppimiseen, tunteiden säätelyyn, uneen ja aivojen kehitykseen.

Viime aikoina tutkimusryhmä on selvittänyt sitä, millainen vaikutus digitalisaatiolla – digilaitteiden käyttämisellä, sosiaalisella medialla ja vaikkapa pelaamisella – on nuoren identiteetin kehittymiseen eli siihen miten nuori näkee itsensä, suuntansa ja tavoitteensa elämässä.

– Me olemme havainneet, että siellä on aika vahva ja selkeä yhteys. Nuoret kun luovat juuri lukioikäisenä omaa identiteettiään, he käyttävät aika paljon digitaalisia keinoja, sosiaalista mediaa ehkä pelaamistakin ja ylipäätään digitaalisuutta identiteettinsä luomisessa, Salmela-Aro kertoo.

Identiteetin selkiytyminen juuri 15-20 ikävuoden aikana on ihmisen tärkeitä kehitysvaiheita, vaikka identiteetti toki kehittyy vielä aikuisiässäkin. Digitalisaation yhteys tähän nuoren aikuistumisen kannalta tärkeään kehitysvaiheeseen on uusi tutkimusalue, joka kiinnostaa myös maailmalla.

Salmela-Aron tutkimusryhmän pari viikkoa sitten julkaistu tutkimusartikkeli (siirryt toiseen palveluun) suomalaisista lukiolaisista vahvistaa, että esimerkiksi koulujen digitalisointi voi olla kaksiteräinen miekka: toiset hyötyvät siitä monin tavoin, toisten pahoinvointia se voi jopa lisätä.

Katariina Salmela-Aro
Professori Katariina Salmela-Aron mukaan digitalisaatio kouluissa ei ole yksiselitteisesti huono tai hyvä asia.Mikko Koski / Yle

Lukiolaisten viisi identiteettiryhmää

Tutkimusryhmä löysi suomalaisista lukiolaisista viisi identiteettiryhmää, joihin digitaalinen ympäristö esimerkiksi kouluissa vaikuttaa eri tavoin.

Identiteettinsä selkiyttäneet on ryhmä, johon näyttäisi kuuluvan noin joka viides lukiolainen. Tämä parhaiten voiva ryhmä on jo kokeillut erilaisia rooleja ja sitoutunut tiettyihin päämääriin ja ratkaisuihin eli he ovat jo päättäneet elämälleen suunnan, jota aikovat seurata. Nämä elämänsuunnitelmat tuovat heille itseluottamusta.

Tällä ryhmällä on myös terve suhtautuminen digitaalisuuteen ja he hyödyntävät sitä esimerkiksi tiedon etsimisessä. Heidän digitaitonsa ovat hyvät ja digitaalisuudesta on heille myös etua oman identiteetin ja suunnan löytymisessä.

Identiteettiä etsivät puolestaan ovat jo hyvällä matkalla kohti identiteetin selkiytymistä ja oman suunnan löytymistä. He kokeilevat erilaisia rooleja ja ovat jo osittain sitoutuneetkin joihinkin tavoitteisiin elämässään.

Tutkimuksen perusteella tähän ryhmään kuuluu lukiolaisista hieman enemmän kuin joka kymmenes. He käyttävät digitaalisuutta hyödyksi hyvin samalla tavalla kuin identiteettinsä jo saavuttaneet nuoret, mutta heillä on enemmän taipumusta digilaitteiden liiallisen käyttöön.

Identiteetin lainanneita on lukiolaisista 35 prosenttia. He ovat omaksuneet jonkin ulkopuolelta tulevan identiteetin, mutta eivät ole kuitenkaan itse erilaisia vaihtoehtoja kokeilleet. Heillä on jokin hatara tai orastava näkemys tulevaisuudensuunnitelmistaan, mutta he eivät ole juurikaan avoimia vielä tarkemmin pohtimaan sitä.

He saattavat omaksua esimerkiksi vanhempien tai ystävien tai nykyisin vaikkapa verkkoyhteisöjen käsityksen itsestään. Tämä identiteetti voi myöhemmin osoittautua itselle vieraaksi.

Identiteetin märehtijät puolestaan pohtivat, vellovat ja ovat hukassa identiteettinsä kanssa eivätkä ole vielä sitoutuneet päämääriin. He murehtivat sitä, mitä elämässään haluavat. Tähän ryhmään kuului 16 prosenttia tutkituista lukiolaisista.

Juuri tälle ryhmälle digitaalisaatio näyttää tuottavan eniten uhkia. Märehtijät ovat taipuvaisia koukuttumaan digilaitteisiin ja käyttämään niitä liikaa. He myös käyttävät eniten sosiaalista mediaa. Sosiaalisen median liikakäyttö taas voi lisätä riittämättömyyden tunteita ja vaikeuttaa oman identiteetin löytymistä.

Hajanainen identiteetti oli niin ikään 16 prosentilla lukiolaisista. Tälle ryhmälle oma identiteetti oli vielä täysin epäselvä, he eivät ole sitä vielä etsineet tai siihen sitoutuneet. He ovat hyvin epäileväisiä elämänsuunnastaan ja myös digitaaliset taidot ovat tässä ryhmässä heikoimmat.

Koulujen digiloikka on kaksiteräinen miekka

Salmela-Aro pitää yllättävänä sitä, että vain joka viides lukiolainen näyttäisi löytäneen identiteettinsä ja jonkin suunnan elämälleen. Vastaavasti huolta herättävää tutkimustuloksissa oli se, että joka kolmas joko märehtii tai on vielä täysin hukassa identiteettinsä kanssa.

Tutkimus vahvistaa siis näkemystä, että nuoruus on pitkittynyt. Salmela-Aro muistuttaakin, ettei identiteetin kehitys tapahdu itsestään. Se vaatii työtä ja aktiivista ponnistelua, ja sen muodostumista olisi syytä tukea oppilaitoksissa, kuten lukiossa.

Merkittävää oli myös se, että digitaalisten laitteiden ja digitaalisuuden hyödyntäminen näyttäisi vain pahentavan “märehtijöiden” tilannetta, kun taas identiteettinsä kanssa selvemmillä vesillä oleville nuorille se on hyvä apuväline ja auttaa myös oman suunnan ja minuuden vahvistumisessa.

Suomessahan tehtiin aika nopea digiloikka, ja sitä pohdittiin enemmän vain pedagogisten asioiden kautta. Nyt keskusteluun on tullut vihdoin myös tämä psykologisempi näkökulma.

Katariina Salmela-Aro

Digitaalisuus ja sen vaikutukset siis jakavat nuoria ja uhkaavat myös tasa-arvoa. Hyvinvoivat ja tasapainoiset osaavat käyttää digitaalisuutta apuvälineenä, löytävät siitä tietoa ja hyötyvät siitä monin tavoin myös identiteettinsä rakentamisessa. Ne, jotka eivät ole varmoja siitä keitä ovat, mihin ovat menossa, jäävät helpommin koukkuun digitaaliseen maailmaan ja voivat entisestään pahentaa tilannettaan.

Ja digiriippuvuus puolestaan tutkitusti vaikuttaa uneen ja sitä kautta nuorten uupumukseen.

Digitaalisuus nuorten elämässä ja esimerkiksi kouluissa ei ole siis yksiselitteisesti hyvä tai huono asia. Se vaikuttaa eri tavoin ja tämä pitäisi ottaa huomioon, kun suunnitellaan, miten digitaalisuutta kouluissa hyödynnetään ja millaisilla pelisäännöillä laitteita käytetään.

– Suomessahan tehtiin [kouluissa] aika nopea digiloikka, ja sitä pohdittiin enemmän vain pedagogisten asioiden kautta. Nyt keskusteluun on tullut vihdoin myös tämä psykologisempi näkökulma ja on tuotu esiin vaikutuksia nuorten hyvinvointiin, Salmela-Aro sanoo.

Ei kännykkäkieltoja vaan yhteisiä pelisääntöjä

Salmela-Aro kertoo, että tällä hetkellä myös maailmalla nousevissa tutkimustuloksissa on nähtävissä merkkejä digitaalisuuden kielteisistä vaikutuksista nuorten hyvinvointiin.

Hän ei kuitenkaan lähtisi kännykkäkieltojen tielle, kuten esimerkiksi Ranskassa on tehty. Digitaalisten laitteiden hyödyntämisellä kun on tutkitusti myös hyviä vaikutuksia.

Se vaikuttaa myönteisesti joidenkin oppilaiden kouluintoon ja nyt julkaistun identiteettitutkimuksenkin perusteella auttaa joidenkin nuorten identiteetin kehitymisessä.

Kännykkä voi olla nuorelle myös eräänlainen “turvariepu” stressaavissa sosiaalisissa tilanteissa eli jo tietoisuus sosiaalisten verkostojen läheisyydestä auttaa, vaikkei itse laitetta liikaa käyttäisikään.

Koulu voisi olla tässä asiassa turvasatama, jossa opetellaan pelisääntöjä ja tehdään itselle sopivia ratkaisuja myös tähän digitaalisessa maailmassa selviämiseen.

Katariina Salmela-Aro

Ja juuri tästä on kysymys: nuoret eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä, vaan kehityksessä eri vaiheissa oleva joukko, joihin myös digitaalinen vallankumous vaikuttaa eri tavoin.

Tämän ymmärtäminen on Salmela-Aron mielestä ensiarvoisen tärkeää, kun koulun ja opetuksen digitalisointia jatketaan.

– Tälle asialle on nyt tärkeä herätä ja korkea aika ymmärtää vakavasti. Nyt pitää yhdessä miettiä miten otetaan kouluissa huomioon mahdolliset riskit, se, että joillekin digitalisaatio on todella hyödyllistä, kun taas toiselle se vain voi pahimmillaan lisätä pahoinvointia.

Kouluilla ja oppilaitoksilla on tässä digitaaliseen maailmaan kasvattamisessa Salmela-Aron mielestä tärkeä rooli. Yksi konkreettinen asia voisi olla muun muassa se, että laitteiden käytöstä koulussa ja miksei kotonakin, tehdään yhteiset pelisäännöt, joiden tekemisessä nuoret ovat mukana.

– Koulu voisi olla tässä asiassa turvasatama, jossa opetellaan pelisääntöjä ja tehdään itselle sopivia ratkaisuja myös tähän digitaalisessa maailmassa selviämiseen.

Lue myös:

Koulutuspolitiikan professori: Paras tapa saada Pisa-tulokset nousuun on hillitä nuorten älypuhelinten käyttöä

Ranska kieltää älypuhelimet kouluissa – täyskielto sai lainsäätäjiltä hyväksynnän

Tutkijat: Koulujen digiloikan oppimisvaikutuksista vähän näyttöä – Pahimmillaan vain kirjojen siirtämistä nettiin