Andrew Oksa vaihtoi etunimeään kahdesti, jotta tulisi kohdatuksi omana itsenään – Toisen sukupuolen nimen saaminen vaatii yleensä rahaa, perustelutaitoja ja maistraatin suopeutta

Nimien sukupuolijako säilyy uudessa nimilaissa, vaikka sukupuolivähemmistöjen järjestöt sitä vastustavat.

nimenmuutokset
Nimen valinta tikalla kalenterista.
Jyrki Lyytikkä/ Yle

– Tuntuu ikävältä joutua korjaamaan toisen harhaluuloja. Että "anteeksi, en tarkoita että olet tyhmä, mutta..." Se on etäisesti sama asia, kuin joku olettaisi koko ajan sinun olevan homo, hetero tai lesbo, vaikket ole.

Näin kuvailee helsinkiläinen Andrew Oksa, 30, tilanteita, joissa keskustelukumppani erehtyy hänen sukupuolestaan.

Oksa on mies, joka syntyi tytön kehoon. Ulkonäkö ja vanhemmilta saadut silloiset etunimet – "tosi perinteiset naisen nimet" – pitivät huolen siitä, että häntä myös kohdeltiin tyttönä pitkän aikaa.

Ammattikoulussa opiskellessaan hän pyysi, että perheenjäsenet ja ystävät alkaisivat kutsua häntä nimellä Deivii. Nimi on muunnelma hänen ihailemansa artistin nimestä. Oksa kertoo, että sukupuolineutraalin lempinimen ottaminen mahdollisti hänelle uusien ihmisten tapaamisen ilman kiusallisia tilanteita. Nimi viestitti jo ensitapaamisella, että hän ei ollut tyttö, vaikka saattoikin näyttää feminiiniseltä.

Virallista etunimeään hän ei kuitenkaan päässyt pakoon. Se tuli vastaan niin passissa, virallisia asioita hoitaessa kuin koulussakin.

– Toisen vuoden luokanvalvojani amiksessa kieltäytyi kutsumasta minua Deiviiksi ja sanoi kutsuvansa minua siksi vasta, kun nimi olisi virallinen. Hän sanoi, että ei voi opetella kaikenlaisia lempinimiä, Oksa sanoo.

Oksa oli päättänyt aloittaa sukupuolenkorjausprosessin vasta ammattikoulun käytyään, jotta voisi keskittää prosessiin kaikki voimansa. Sukupuolenkorjaus tarkoittaa lääketieteellisiä toimia, joilla ihmisen kehoa voidaan muokata lähemmäs tämän omaa kokemusta sukupuolestaan esimerkiksi hormonihoidoilla ja leikkauksilla. Korjausprosessin aikana ihmisen on myös mahdollista vaihtaa juridista sukupuoltaan.

Prosessin alun odottaminen tuntui kuitenkin liian pitkältä ajalta elettäväksi vääräksi koettua sukupuolta edustavan nimen kanssa. Oksa päätti yrittää vaihtaa virallista nimeään jo ammattikoulussa opiskellessaan. Hän lähetti maistraatille hakemuksen nimensä vaihtamisesta ristimänimestä Deiviiksi 19-vuotiaana.

Ruotsin mallia mietittiin

Suomen nimilaki muuttuu vuoden 2019 tammikuussa. Laissa määritellään esimerkiksi se, millaisia etunimiä voi antaa lapselle ja ottaa itselle sekä miten sukunimiä voi ottaa ja yhdistellä.

Yksi muutoksista verrattuna nykyiseen, vuonna 1986 voimaan tulleeseen lakiin on sanamuoto, jolla laissa käsitellään sukupuolen vaikutusta etunimen valintaan.

Edellisessä laissa määriteltiin, että pojalle ei voi antaa naisennimeä eikä tytölle miehennimeä. Uudessa etu- ja sukunimilaissa sen sijaan edellytetään, että nimi on "vakiintunut" saman sukupuolen käyttöön.

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että nimi on väestötietojärjestelmän mukaan yleisempi naisilla kuin miehillä tai toisinpäin.

Lain poikkeusperusteisiin on lisätty, että etunimen on oltava käytössä väestötietojärjestelmän mukaan vähintään viidellä kyseisen sukupuolen elossa olevalla edustajalla Suomessa. Poikkeukseksi käy myös vetoaminen uskontoon tai muuhun erityiseen syyhyn, kuten edellisessä laissakin.

Valittu nimi Minea kalenterissa
Yle/ Uutisgrafiikka

Jos nimi on yleinen sekä naisilla että miehillä, sitä pidetään lain silmissä sukupuolineutraalina, sanotaan hallituksen esityksessä eduskunnalle (siirryt toiseen palveluun).

Uuden lain sanamuodot kuulostavat liikahdukselta etunimien sukupuolirajoitusten poistamisen suuntaan. Rajoituksen löyhääminen olikin nimilautakunnalla mielessä, kun se valmisteli oikeusministeriölle aloitetta nimilain uudistamiseksi, kertoo lautakunnan puheenjohtaja, oikeustieteen tohtori Urpo Kangas.

– Lain valmistelussa mietimme ruotsalaista ratkaisua eli siirtymistä sukupuolineutraaleihin nimiin. Todellisuudessa emme kuitenkaan uskoneet, että Suomen eduskunta olisi ollut valmis hyväksymään asian. Siksi etsimme kompromissia, joka olisi mahdollistanut, että nimivalintoihin voitaisiin suhtautua mahdollisimman liberaalisti, Kangas kertoo.

Ruotsissa etunimien sukupuolirajoitukset poistettiin vuonna 2012.

Kangas täsmentää, että uuden lain tarkoitus ei ole, että vanhemmat antaisivat vastasyntyneille lapsille näiden biologista sukupuolta vastaamattomia nimiä. Sellaisia tuskin hyväksyttäisiin maistraateissa tai nimilautakunnassa. Sen sijaan nimeään ja identiteettiään jo pohtineet, sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret ja aikuiset voisivat hyötyä muutoksesta, hän sanoo.

Sukupuolivähemmistöillä tarkoitetaan ihmisiä, jotka kokevat olevansa jotakin muuta sukupuolta kuin mikä heille on syntymässä määritelty, kuten syntymässä tytöksi luokiteltu Andrew Oksa.

Uudet sanamuodot eivät höllennä lakia

Uuden lain hyöty sukupuolivähemmistöille vaikuttaisi kuitenkin jäävän vähäiseksi.

Virallisesta sukupuolesta poikkeavan nimen myöntäminen vaatii edelleen maksullisen, perustellun hakemuksen tekemistä ja maistraatin tapauskohtaista harkintaa. Tehtävä on siis mutkikkaampi kuin jos vaihtaisi nimensä omaa juridista sukupuolta vastaavaan nimeen, mikä tapahtuu ilmoituksella ja on ilmaista.

– Säännöksen kieliasua on muutettu, mutta sisältö on sama. Etunimien sukupuolisidonnaisuus on säilynyt, mutta se on vain kirjattu hieman eri tavalla, kertoo oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Salla Silvola.

– Sukupuolijaottelu on ainakin vielä tällä hetkellä niin merkittävä osa henkilön tunnistamista arjen kanssakäymisessä ja myös henkilötunnuksen muodostamistavassa, että ei katsottu, että aika olisi ollut vielä kypsä etunimien sukupuolijaottelun poistamiselle, Silvola kertoo.

Järjestöt: Maistraattien käytännöt kirjavia

Vastakkaisen sukupuolen nimen saaminen ei ole mahdotonta.

Nimilautakunnan Kangas muistuttaa, että edellistä nimilakia ei ole noudatettu orjallisesti. Virallisissa papereissa mieheksi merkitty ihminen on voinut saada naisen nimen ja toisin päin, jos hakija on perustellut nimenvaihdon olevan tärkeä hyvinvoinnilleen.

Sukupuolivähemmistöjen järjestöjen mukaan matkalle mahtuu kuitenkin monta mutkaa.

Hakemuksen maksullisuuden, perustelujen vaatimisen ja maistraattien harkinnan tapauskohtaisuuden voi nähdä asettavan sukupuolivähemmistöt eriarvoiseen asemaan sekä valtaväestön kanssa että vähemmistön sisällä.

Kestämätön tilanne sekä virkailijan että virastossa asioivan henkilön oikeusturvan kannalta.

Unni-Päivä Leino, Trasek-yhdistyksen hallituksen jäsen

– Yksittäisillä maistraatin virkailijoilla ei usein ole koulutusta tällaiseen pohdintaan. Se on kestämätön tilanne sekä virkailijan että virastossa asioivan henkilön oikeusturvan kannalta, sanoo sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavan Trasek-yhdistyksen hallituksen jäsen, yliopistonlehtori Unni-Päivä Leino.

Trasekin kanta on selvä: nimilain sukupuolirajoituksista pitäisi päästä eroon.

Koska omaa kokemusta sukupuolesta ei ole kirjattu uudessakaan laissa poikkeustapausten joukkoon, harkintavalta jää edelleen maistraateille. Leinon havaintojen mukaan suurten kaupunkien maistraatit hyväksyvät sukupuoli-identiteetin syyksi nimen vaihdolle useammin kuin pienten paikkakuntien viranomaiset. Joissakin maistraateissa vaaditaan lääkärin lausuntoa transsukupuolisuudesta tai sukupuoliristiriidasta, toisissa välttämättä ei.

Epätasa-arvoa aiheuttaa myös perusteluiden tarve, Leino sanoo. Taitava kirjoittaja voi osata selittää uuden nimen tarpeen paremmin kuin kirjallisesti taitamaton.

Jos maistraatti hylkää hakemuksen, hakija voi viedä asian nimilautakuntaan. Leinon mukaan lautakunta yleensä hyväksyy sukupuolisyistä johtuvat hakemukset.

Pahimmillaan hakurumba voi olla uuvuttava kokemus.

Poissuljetut nimet kalenterissa
Yle/ Uutisgrafiikka

– Tiedän tapauksen, jossa nimen vaihtaminen [toisen sukupuolen nimeen] on ollut kafkalainen taistelu byrokraattien kanssa. On vaadittu jopa sellaista dokumenttia, jota ei voinut vielä olla olemassa kyseisessä vaiheessa sukupuolenkorjausprosessia, sanoo seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestön Setan transpoliittisen toimikunnan jäsen Anukatariina Solonen.

Solonen toimii myös transvestiittiyhdistys Dreamwear Clubin varapuheenjohtajana.

"Syntymänimi on minulle vieras"

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten lukumäärästä ei ole luotettavaa tietoa. Tasa-arvovaltuutetun toimiston selvityksessä vuonna 2012 (siirryt toiseen palveluun) kerrottiin järjestöjen arvioihin perustuen, että Suomessa voisi olla noin 5 000 transsukupuolista ja noin 50 000–100 000 transvestiittia. Muita sukupuolivähemmistöjä ovat esimerkiksi inter- ja muunsukupuoliset.

Kun Andrew Oksa haki vuonna 2007 Deivii-nimeä, Helsingin maistraatti pyysi häneltä perusteluja. Perusteluja pyydettiin luultavasti siksi, että Deivii ei ole tyypillinen suomalainen nimi.

– Kerroin, että haluamani nimi on vakiintunut minulla käytössä ja että en koe syntymässä annettua nimeä omakseni. Syntymänimi on minulle vieras ja vierastan tulla koetuksi siinä sukupuolessa, Oksa kertoo.

Perustelu meni läpi. Hänestä tuli Deivii Oksa.

Maistraateille tekeillä ohjeistus syksyllä

Länsi-Suomen maistraatin Pietarsaaren yksikön henkikirjoittaja Maria Lunabba kertoo kuulevansa ensimmäistä kertaa, että eri paikkakuntien maistraateissa olisi selkeitä eroja sukupuolivähemmistöjen nimihakemusten käsittelyssä.

– Kuulostaa hieman ihmeelliseltä. Olen itse kotoisin Pietarsaaresta, joka on pieni paikkakunta, ja täällä kaikki on sujunut hyvin. Mutta toisaalta nimenhakemisprosessien sujuvuudesta ei ole tehty minkäänlaisia virallisia selvityksiä, Lunabba sanoo.

Lunabba pitää mahdollisena, että pienillä paikkakunnilla nimihakemukset voivat olla harvinaisempia ja siksi virkailijat ovat joutuneet kysymään hakijalta enemmän kysymyksiä, minkä hakija on voinut kokea loukkaavaksi. Hän kuitenkin uskoo maistraatin työntekijöiden pyrkivän aina hyvään asiakaspalvelutilanteeseen.

Lunabba kuuluu prosessiryhmään, jonka tehtäviin kuuluu esimerkiksi maistraattien käytäntöjen yhtenäistäminen. Uuteen nimilakiin liittyen maistraateille ollaan valmistelemassa valtakunnallista ohjeistusta ja koulutusta.

Maistraatit tietävät vastaisuudessa, miten tätä lakia tulee tulkita.

Salla Silvola, oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos

– Tarkoitus on, että maistraateille pidetään valtakunnallinen koulutus marraskuussa, ja sitä ennen ohjeistuksen pitäisi olla valmis, Lunabba kertoo.

Vaikka sukupuoli-identiteettiä ei kirjoitettu nimilakiin poikkeusperusteeksi uskonnon tavoin, se mainitaan hallituksen eduskunnalle tekemässä lakiesityksessä. Lakiehdotusten perusteluihin on kirjattu, että nimen hakijalta ei vaadita lääketieteellisiä selvityksiä toiseen sukupuoleen kuulumisesta. Hakijan oma, luotettavalla tavalla esitetty kokemus riittää. Lakiehdotuksen perustelut toimivat maistraateille tulkintaohjeina lain soveltamiseen, Lunabba kertoo.

Sekä Setaa että Trasekia kuultiin nimilain valmistelussa. Lainsäädäntöneuvos Silvola oli virkavapaalla, kun nimilain muutosta käsiteltiin eduskunnassa, mutta tietää, että eduskunnassa keskusteltiin runsaasti sekä Ruotsin mallista että maistraattien tulkintaeroista nykylain suhteen.

– Maistraatit tietävät vastaisuudessa, miten tätä lakia tulee tulkita, Silvola sanoo.

Väliaikainen nimi helpotti elämää

Muutama vuosi nimenvaihtonsa jälkeen Deivii Oksa vaihtoi jälleen nimeä.

Valmistuttuaan ammattikoulusta ja käytyään läpi sukupuolenkorjausprosessin Oksa sai vihdoin vaihdettua juridisen sukupuolensa naisesta mieheksi. Samalla hän pystyi viimein muuttamaan nimensä miehen nimeksi. Sukupuolineutraali Deivii vaihtui nimeen Andrew.

Maistraatti hoiti nimenmuutoksen sukupuolenkorjaukseen liittyneiden muiden paperitöiden yhteydessä ilman erillistä maksua. Nykyään läheiset kutsuvat Oksaa Deiviiksi ja työkaverit Andrew'ksi.

Valittu nimi Vieno kalenterissa.
Yle/ Uutisgrafiikka

Oksa kertoo olevansa tyytyväinen nykytilanteeseen. Vaikka Deivii ei ehtinyt olla hänen virallinen nimensä kauaa, hän kertoo sen olleen ja olevan yhä hänelle tärkeä nimi. Nimi myös helpotti hänen elämäänsä ennen sukupuolenkorjaushoitojen aloittamista.

Hän kuitenkin uskoo, että kaikille nimen vaihtaminen moneen kertaan ei sovi. Oksan mielestä olisi parempi, jos nimen saisi vaihdettua kerralla halutun sukupuolen nimeksi, ilman tarvetta väliaikaisille sukupuolineutraaleille nimille.

– Ennen kuin sukupuolenkorjauksen saa päätökseen, on täytynyt elää kokemansa sukupuolen roolissa pari vuotta. Jos nimesi on vaikka Annamaria, sinun voi olla tosi vaikea mennä työharjoittelupaikkaan ja kertoa, että koet olevasi poika. Monissa paikoissa on vielä ennakkoasenteita, joista joutuisi ehkä kärsimään. Ihmiset haluavat yleensä tulla koetuksi omassa sukupuolessaan, eivät ihmisinä, jotka ovat välivaiheessa, Oksa sanoo.

Nimilain tulevaisuus on auki

Vähittäistä muutosta etunimistöön lienee luvassa.

Vaikka laki yhä jaottelee nimet joko naisille tai miehille kuuluviksi, lainsäädäntöneuvos Silvola uskoo, että viiden nimenkantajan poikkeus tekee yhä useammasta nykynimestä tulevaisuudessa sukupuolineutraalin lain silmissä.

– Esimerkiksi etunimi Mika, joka on Suomessa tyypillinen miehen nimi, on Japanissa naisen nimi. Jo nyt meille on muuttanut ja väestötietojärjestelmään kirjattu naispuolisia Mika-nimen haltijoita niin paljon, että viiden henkilön raja on ylittynyt. Nimestä on siis tullut sukupuolineutraali lain silmissä, eli se on otettavissa kummallekin sukupuolelle myös kantaväestön keskuudessa, Silvola sanoo.

Sukupuolineutraalit nimet eivät ole uusi ilmiö. Jotkin suomalaisista etunimistä ovat perinteisestikin olleet käytössä sekä naisilla että miehillä, esimerkiksi Kaino, Vieno ja Rauni.

Sen sijaan nimilain muuttuminen täysin sukupuolineutraaliksi on vielä täysi kysymysmerkki.

Trasekin Leino toteaa olevansa optimistinen, vaikka konservatiivisten ja äärioikeistolaisten ryhmittymien nousu eri puolilla maailmaa häntä huolettaakin.

– On ihan varteenotettava vaihtoehto, että seuraavassa lakiuudistuksessa, ehkä parinkymmenen vuoden päästä, tämä [sukupuolelle vakiintuneita nimiä käsittelevä] kohta koetaan aikansa eläneeksi. Toisaalta yhtä lailla mahdollisuuksien rajoissa on sekin, että heiluri heilahtaa konservatiivisempaan suuntaan ja todetaan, että halutaan pitää tämmöiset jakolinjat, Leino pohtii.

Lienee kuitenkin varmaa, että virallisen nimen painoarvo ei ole toistaiseksi katoamassa yhteiskunnasta minnekään. Virallisen nimen nimeen vannoi muun muassa Andrew Oksan ammattikoulun luokanvalvoja – hän, joka kieltäytyi kutsumasta Oksaa epävirallisella Deivii-nimellä.

– Opiskellessani kolmatta vuotta amiksessa hän ei ollut enää luokanvalvojani. Mutta kun hän kuuli minun vaihtaneen virallisen nimeni Deiviiksi, hän meni Väestörekisterikeskuksen sivuille ja totesi, että Suomessa on yksi tämän niminen ihminen. Sen jälkeen hän printtasi sivun, antoi tulosteen työparilleni ja käski häntä antamaan minulle high-fiven puolestaan. "Ei vitsi, sano puolestani että ihan hemmetin hienoa", hän sanoi. Hän ei ollut itse aiemmin kokenut tarpeelliseksi kutsua minua haluamallani nimellä, mutta siitä eteenpäin hän yhtäkkiä kunnioitti nimeäni, Oksa kertoo.

Juttua muokattu 28.8.2018 klo 6.41: Vaihdettu otsikon ilmaus "vastakkainen sukupuoli" ilmaisuun "toinen sukupuoli".

Lue myös:

Pojalle pojan ja tytölle tytön etunimi myös tulevaisuudessa

Sukupuolineutraalit nimet eivät ole uusi ilmiö