Metsätieteiden opiskelija heitti kuokan olalle ja teki Ruotsin metsäpalojen jälkisammutustöitä kastelukannulla: ”Äkkiseltään kuulostaa epätoivoiselta”

Sisäministeriön pelastusylitarkastaja Rami Ruuska yllättyi, kun kuuli metsäalan yritysten lähettäneen työntekijöitään Ruotsiin.

metsäpalot
Metsäpalon jälkisammutustyöt.
Alexie Dianov

Helikopterit jylläävät pitkin taivaankantta ja hiiltynyttä metsää on silmänkantamattomiin. Helteinen ilma kuumottaa joensuulaisen metsätieteiden opiskelijan iholla, kun hän heinäkuun lopulla saapuu Keski-Ruotsiin Härjedaleniin. Nuori mies on matkustanut auttamaan alueella riehuneiden historiallisen laajojen metsäpalojen jälkisammutustöissä.

– Kun tulimme majoitustuspaikalle taajamassa sijaitsevalle leirintäalueelle, korjuuesimies sanoi, että siellä on ”palofestarit menossa”, muistelee Juha Nevalainen ensihetkiään Ruotsin metsäpaloalueella.

Liekkimerta ei näkynyt enää missään, sillä jäljellä olivat vaativat jälkisammutustyöt vaihtelevassa maastossa. Nyt apujoukoissa oli mukana metsänhoitajaksi opiskelevan Nevalaisen tapaan muitakin kuin pelastusalan ammattilaisia.

Juha Nevalainen
Joensuussa metsätieteitä opiskeleva Juha Nevalainen lähti vapaaehtoisena Ruotsiin auttamaan.Lea Joutsensaari / Yle

Metsäalan ammattilaisia jälkisammutustöissä, pelastusylitarkastaja yllättyi

Jälkisammutusjoukkoja saapui heinäkuussa Ruotsiin useista eri maista. Paloalueilla työskenteli pelastusalan ammattilaisten lisäksi myös metsäalan yritysten lähettämiä vapaaehtoisia sammuttajia, kuten metsureita ja metsänhoitajaksi opiskelevia harjoittelijoita.

– Metsää paloalueilla omistava Stora Enso esitti meille kysymyksen, että saisimmeko metsäammattilaisia jälkisammutustöihin. Työnjako Ruotsissa menee kuten Suomessakin eli kun pelastusviranomaiset olivat sammuttaneet palon, huolehti metsänomistaja jälkisammutustöistä, kertoo metsäyhtiö Tornatorin resurssipäällikkö Kauko Kärkkäinen.

Hän muistuttaa, että metsäalan ihmiset ovat tottuneita työskentelemään metsissä. He myös tekevät vuosittain kulotuksia, joista saa kokemusta. Tornatorilla Stora Enson kutsu otettiin vastaan myönteisin mielin ja ryhmää alettiin kasaamaan nopealla aikataululla.

Yksi lähtijöistä oli valtimolaislähtöisen Juha Nevalainen, jonka työnkuva muuttui heinäkuussa yllättäen. Joensuusta lähteneeseen ryhmään kuului Nevalaisen lisäksi muutama metsuri, pari alan opiskelijaa sekä yksi toimihenkilö.

– Lähtö tuli pyynnön jälkeen parissa päivässä. Tietoa tuli tipotellen. Olihan se vähän soittaessa säveltämistä se homma, virnistää Nevalainen jälkikäteen.

Tietysti tuo nyt on varmaan erilainen tilanne. Voi olla harkittu ja arvioitu.

Rami Ruuska

Sisäministeriön pelastusylitarkastaja Rami Ruuskalle metsäalan vapaaehtoisten jälkisammuttajien mukanaolo tuli yllätyksenä.

– En ole kuullutkaan. Meillä ei ole ihan tapana ottaa reppureissaajia sammuttelemaan. Tietysti tuo nyt on varmaan erilainen tilanne. Voi olla harkittu ja arvioitu, miettii Ruuska.

Hän muistuttaa, että paloalueilla töitä tekevillä on oltava kunnolliset ja hyvät varusteet. Pelastusviranomaisten lähettämänä Ruotsissa oli Suomesta kaikkiaan yhteensä noin sata henkilöä auttamassa.

Metsäpalon jälkiä Keski-Ruotsissa.
Juha Nevalainen

Välineet ja turvallisuuskoulutus matkalla

Tornatorin resurssipäällikkö Kauko Kärkkäinen vakuuttaa, että turvallisuusnäkökulma oli vapaaehtoisjoukolle ensisijainen.

– Saimme hyvin tarkat ohjeet tilaajalta. Ryhdyimme heti selvittämään varusteita ja esimerkiksi metsätyössä käytettävät vaatteet eivät olleet soveltuvia, tiivistää Kärkkäinen.

Apujoukoille ostettiin työvaatevalmistajalta sopivia vaatteita ja kenkiä matkan varrelta. Varusteisiin oli hankittava kypärät, huomioliivit, lapiot ja kuokat. Mukaan saatiin myös yksi mönkijä.

– Turvallisuuskoulutus järjestettiin etäyhteyden avulla matkalla. Edellytämme kaikilta työntekijöiltä ensiapukoulutuksen sekä turvallisuuskorttikoulutuksen käymistä, joten ne olivat kunnossa jo ennestään, luettelee Kärkkäinen.

Lähdimme kävelemään rivissä metsään ja etsimme kytöpaikkoja.

Juha Nevalainen

Jälkisammutustyöt tapahtuivat yli 500 metrissä, missä paloala ei ollut Juha Nevalaisen mukaan mikään yksi suuri aukko, vaan kuolleita puita, maata ja alaosasta hiiltynyttä kasvustoa oli siellä täällä. Sellaisessa maastossa joukko vapaaehtoisia ryhtyi hommiin ”hyvin manuaalisin vehkein”.

– Lähdimme kävelemään rivissä metsään ja etsimme kytöpaikkoja. Lapio ja kuokka olalle ja kastelukannut sekä radiopuhelimet mukana, kuvailee Nevalainen.

Alue oli pahimmilta paikoiltaan hyvin vaarallinen, sillä puut olivat herkästi kaatuilevia. Liekit oli sammutettu jo aikaisemmin, mutta kyteviä paikkoja löytyi paljon esimerkiksi syvältä muurahaispesistä.

– Äkkiseltään kastelukannulla sammuttaminen kuulostaa epätoivoiselta. Monessa kohtaa oli nopeinta käydä hakemassa vettä ojasta ja kaataa sitä kastelukannulla. Olisi ollut iso työmaa lähteä vetämään letkuja, selittää Nevalainen.

Jälkisammutustyöt Ruotsissa.
Heikki Aarnipuro

"Suomalaiset menevät kuin villisiat metsässä"

Kuumuus teki jälkisammuttajien työstä raskasta. Siitä huolimatta joukot tekivät 12 tunnin mittaisia työpäiviä, joiden aikana kertyi lukuisia kävelykilometrejä.

– Saimme sateen vuoksi pitää reilun viikon aikana yhden vapaapäivän, jolloin pääsimme huilaamaan. Silloin Härjedalenin kunta tarjosi meille kylpyläpäivän. Se oli pitkien päivien päälle sopiva, huokaa Nevalainen.

Vapaaehtoiset saivat paikallisilta runsaasti kiitosta työstään. Yksi ruotsalaiskommentti jäi Nevalaiselle erityisesti mieleen.

– Hän sanoi, että suomalaiset menevät kuin villisiat metsässä. Ryminä vaan käypi, kun ne kääntelee muurahaispesät ja muut, hymyilee syyskuussa opintojen pariin palaava Nevalainen.

Kokemusta hän pitää hyvänä ja opettavaisena.

– Lähtisin uudelleen.