1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. politiikka

Analyysi: Kesäkokouksissa nähtiin eduskuntavaalien ensitahdit – SDP ja kokoomus asemoituvat kaksintaisteluun

Kokoomus ja demarit tarvitsevat nyt toisiaan hyviksi vihollisiksi. Mutta saattaisi niistä olla hallituskumppaneiksikin, kirjoittavat politiikan toimittajat Robert Sundman ja Hannu Tikkala.

politiikka
Antti Rinne ja Petteri Orpo
Roni Rekomaa, Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Puolueväki ja utelias kannattajakunta oli hädin tuskin ehtinyt Lohjan torille, kun piikittely alkoi.

Rikkaille on aina varaa raottaa kukkaroa, mutta ei koskaan köyhille, summasi SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon linjaa.

"Orpon linja" sekä kansanedustaja Joona Räsäsen (sd.) tuore vauva hallitsivatkin demareiden puoluejohdon kesäkokouksen ensimmäisen päivän puheenvuoroja eilen tiistaina.

Demarit jakoivat toimittajille puheenjohtaja Antti Rinteen viiden sivun mittaista tilannekatsausta, josta noin kaksi sivua oli omistettu erilaisille terveisille Orpon ja kokoomuksen suuntaan.

– Pukki kaalimaan vartijana, kommentoi puheenjohtaja Rinne kokoomuksen suhdetta valtionvelkaan ja moitti Orpon budjettia "näköalattomaksi".

Kokoomus ei jäänyt pekkaa pahemmaksi ministerien kesäkokouksessa Joensuussa ja Kuopiossa. Petteri Orpo piti tavoilleen uskollisena puheen, jossa hän käsitteli kaikkia teemoja maan ja taivaan väliltä.

Puheesta löytyi sen sijaan vain yksi vastinpari – SDP.

– Toistaiseksi SDP:n vaalilupaukset ovat olleet uhoa tehtyjen päätösten perumisesta tai rahanjaosta.

Orpon mukaan oppositio pyrkii kääntämään huomion pois hyvistä talousluvuista ja tämä tapahtuu puheilla eriarvoisuuden kasvamisesta.

– Tutkimusten mukaan hallituksen toimet eivät ole kasvattaneet tuloeroja. Vaalikaudella yli sata tuhatta ihmistä on saanut työpaikan.

Orpo pyrki näin kertomaan, että kokoomus on tiukan menokurin puolue, joka ajaa isänmaan etua.

Sekä SDP että kokoomus teroittavat nyt vaalikärkiään ja ne löytävät luontaiset vastinparit toisistaan.

SDP syyttää kokoomusta pienituloisten unohtamisesta ja kokoomus puolestaan höykyttää demareita katteettomista vaalilupauksista. Molempien toiminta on tietoista, sillä puolueet tarvitsevat vaalikampanjoissaan hyviä vastustajia.

Petteri Orpo muistaa hyvin eduskuntavaalit 2003, jolloin hän toimi silloisen puheenjohtajan Ville Itälän erityisavustajana. Kampanjakeskustelu keskittyi tuolloin keskustan ja demareiden ulkopoliittiseen väittelyyn siitä, millaisen kuvan pääministeri Paavo Lipponen (sd.) oli antanut Yhdysvalloille Suomen osallistumisesta Irakin sotaan.

Väittely vaikutti osaltaan siihen, että demarit ja keskusta voittivat vaaleissa ja kokoomus menetti kuusi paikkaa eduskunnassa.

Taustakeskusteluissa kokoomuslaiset myöntävät, ettei heitä haittaa vastakkainasettelu demareiden kanssa. Sekä kokoomus että SDP saavat huomion itseensä, kun vastakkainasettelu pysyy otsikoissa vaalien alla.

Eniten asetelmasta pitäisi olla huolissaan pääministeripuolue keskustassa, joka näyttää jäävän keskustelussa sivuraiteelle. Keskustan ja kokoomuksen on vaikeaa haastaa toisiaan, sillä puolueet istuvat samassa hallituksessa vielä seuraavat kahdeksan kuukautta.

Vihreidenkään ei kannata riemuita, sillä kokoomus ja SDP ovat alkaneet omia ympäristökysmyksiä. Orpo on oppinut hokemaan "sinivihreää verouudistusta", Rinne taas puhui tiistaina useaan otteeseen Itämeren surkeasta tilanteesta.

Hyvä vihollinen toimii myös erinomaisena omien joukkojen kokoajana. Ne eivät tunnetusti pysy aina yhtenäisinä.

Toimittajat utelivat Lohjan torilla Rinteeltä demareiden kuppikunnista, mutta tyytyväinen puoluejohtaja vakuutteli puolueen yhtenäisyyttä. Vielä ennen Rinteen valintaa jatkokaudelle puolueessa oli käynnissä "ruusujen sota". Suomen Kuvalehti kuvaili Rinteen johtavan katkerasti keskenään riiteleviä kuppikuntia (siirryt toiseen palveluun).

Kuppikuntaisuus on rasittanut SDP:n kannatusta vaalikauden aikana. Puheenjohtaja Rinne joutui vastaamaan viime kesänä median kysymyksiin jatkostaan puheenjohtajana, kun puolueen kannatus putosi noin 15 prosenttiin. Kannatuksen kasvu on rauhoittanut puolueen rivejä ja nyt demarit toivovat, että sen kuntopiikki on ajoitettu lähelle eduskuntavaaleja.

Ei pidä kuitenkaan uskoa, että kaikki haavat olisivat täysin parantuneet. Sitä suuremmalla syyllä on hyvä etsiä joku, jolle räksyttää. Ja aina parempi, kun se ei tule omasta porukasta.

Kokoomus on perinteisesti pystynyt pitämään sisäiset riidat julkisuudelta piilossa, mutta tämä hallituskausi on ollut poikkeus.

Ensin puolue vaihtoi puheenjohtajaansa ja sittemmin sote-uudistus on saanut kokoomuslaisten napit vastakkain. Sote-oppositiota on johtanut Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori ja eduskuntaryhmässä uudistusta vastustavat Elina Lepomäki ja Susanna Koski. Kansanedustaja Hjallis Harkimo erosi kokoomuksesta ja ilmoitti myöhemmin äänestävänsä uudistusta vastaan.

Puheenjohtaja Orpo on väsymykseen asti saanut vastata kysymyksiin ryhmän yhtenäisyydestä ja puolue on pyrkinyt ohjaamaan keskustelun muihin teemoihin kuin sote-uudistukseen. Keskustelu tuloeroista ja tiukasti budjetista sopii tässä mielessä kokoomukselle enemmän kuin hyvin.

Demarit tosin käynnistävät sote-keskustelun taas, kun eduskunta kokoontuu käsittelemään asiaa.

Kokoomuksesta ja demareista on muiksikin kuin vihollisiksi. Molemmista puolueista löytyy myös sinipunarakkautta.

SDP ja kokoomus löytävät toisensa vastikkeellisen sosiaaliturvan ystävinä ja siinä, ettei kumpikaan jaksaisi oikein innostua keskustan maakuntamalleista.

Toki puolueilla on paljon erimielisyyksiä. Jos sote-uudistus kaatuu, kokoomus taatusti haluaa valinnanvapautta jatkossakin. Se taas ei käy demareille.

Kumppani ei voi aina olla täydellinen ja hankalasti lähtökohdista on ennenkin muodostettu hallituksia. Keskusta ja SDP löysivät toisensa vuoden 2003 eduskuntavaalien jälkeen, vaikka kovaksi äityneestä vaaliväittelystä sitä ei olisi heti uskonut.

Lue seuraavaksi