Riutuneita siilinpoikasia tuodaan nyt paljon vapaaehtoisen hoitolaan – kuivuus on vienyt siilin ruoan

Outokummussa siilihoitolaa pitävän Minna Tuupasen mukaan tänä kesänä valitettavan moni hänen luokseen tuotu siili on ollut niin heikossa kunnossa, että ne ovat kuolleet hoidosta huolimatta.

siili
Justiinus-siili oli Minna Tuupasen siilihoitolassa hoidossa elokuussa 2018.
Justiinus-nimen saanut siilinpoikanen löydettiin huonossa kunnossa Outokummusta. Nyt se on Minna Tuupasen (kuvassa) siilihoitolassa hoidettavana.Annika Martikainen / Yle

Justiinus-siilin ongelmana on, ettei se syö itse. Sen paino on vain 118 grammaa.

– On palattava yöruokintaan, huokaisee vapaaehtoinen siilihoitaja Minna Tuupanen.

Justiinus tuli Tuupasen siilihoitolaan paikallisten löydettyä sen Outokummun Kuminvaarasta. Sen vasen takajalka on vääntynyt luonnottomaan asentoon, ja hoitona on antibioottia ja kipulääkkeitä.

Siilien hoitokausi on alkanut Tuupasen mukaan vilkkaasti: hän on hoitanut loppukesästä lähtien jo kymmenkunta siiliä, joita yksityishenkilöt tuovat eri puolilta Pohjois-Karjalaa.

Suurin osa hoidettavista on tänä kesänä syntyneitä siilinpoikasia, jotka ovat nälkiintyneitä ja nestehukkaisia. Sen vuoksi siilit ovat päässeet niin huonoon kuntoon, etteivät ne suostu syömään. Jo kesän alussa ihmisiä kehotettiin laittamaan siilille vettä tarjolle.

– Tämän syksyn aloitus on ollut hirveän rankka, koska niin moni hoitoon tullut siili on menehtynyt parin vuorokauden sisällä. Ne ovat jo niin huonossa kunnossa, että apu ei tule riittävän ajoissa, sanoo Tuupanen.

Justiinus (vas.) löytyi Outokummusta ja Sievä Joensuusta marjaverkkoon sotkeutuneena. Molemmat olivat elokuussa 2018 hoidossa Minna Tuupasen siilihoitolassa Outokummussa.
Justiinus (vas.) löytyi Outokummun Kuminniemestä ja Sievä Joensuusta marjaverkkoon sotkeutuneena. Löytäjä tai Tuupassiilien Facebook-ryhmän jäsenet saavat nimetä hoidossa olevat siilit.Annika Martikainen / Yle

Myös viime kesä koetteli siilejä

Tuupasen mukaan syy siilinpoikasten hätään on kuiva ja kuuma kesä, jonka vuoksi luonnossa on vähän siilin ruokaa tarjolla: matoja, koppakuoriaisia ja etanoita.

Suomen olosuhteet ovat siilille haastavat, sanoo siilitutkija Anni Rautio. Talvi ja horrosaika ovat pitkiä. Naaraille jää hyvin vähän aikaa kesällä hoitaa poikaset ja lihottaa itsensä seuraavaa talvea varten.

Uros puolestaan keskittyy keväällä herättyään täysillä suvun jatkamiseen eikä edes syö silloin paljoa. Jos urossiili ei ole saanut kunnolla ruokaa edellisenä kesänä, voi sen voimat olla lopussa kevään paritteluaikana.

Myös viime vuosi oli vilkas Outokummussa sijaitsevassa Tuupassiilit-hoitolassa, jossa hoidettiin 70 siiliä.

– Kylmyyden ja sateiden takia poikasilla oli paljon keuhkomatoja ja loisia, minkä vuoksi ne nälkiintyivät hengiltä, muistelee Tuupanen.

Siilinpoikanen siilihoitolassa Outokummussa.
Siilihoitola on nyt väistötiloissa Tuupasen kylpuhuoneessa, kunnes uudet tilat valmistuvat entiseen kanalaan. Siilit keräävät voimia hoitolaatikoissa, joiden laitojen pitää olla tarpeeksi korkeat, etteivät ne karkaa.Annika Martikainen / Yle

Onko siilien määrä vähentynyt? Tutkijakaan ei tiedä

Siilien määrän on väitetty vähentyneen Suomessa (siirryt toiseen palveluun) (Ilta-Sanomat). Siilitutkija Raution mukaan siilien määrän muutosta on hankala arvioida, sillä Suomessa ei ole koskaan tutkittu siilikannan kokoa.

– Ihmiset ovat tehneet yksittäisiä havaintoja, että siilejä näkisi nykyään vähemmän, Rautio sanoo.

Siili on varsin uusi eläin Suomessa, muistuttaa Rautio. Piikikäs eläin alkoi yleistyä reilut sata vuotta sitten, kun ihminen toi sitä tullessaan muun muassa Virosta. Luonnonvaraiset siilit levisivät Suomeen Turun saariston kautta mantereelle.

Mutta miten käy Justiinuksen, jos se selviää hengissä? Jääkö se Tuupasen pihalle vipeltämään?

– Ei, siilit palautetaan löytöpaikalle jatkamaan siilisukua, sanoo Tuupanen.

– Näillä kesän poikasilla on vielä mahdollisuus palauta takaisin luontoon syksyllä, jos ne alkavat syödä hyvin itse ja toipua.

Siilihoitolassa jokainen siili saa oman horrosmajansa talveksi, koska ne eivät tykkää horrostaa yhdessä.
Jos siili on talven tullessa liian heikko päästettäväksi takaisin luontoon, jää se horrostamaan Minna Tuupaksen pihamaalle. Jokaiselle siilille on oma horrosmajansa, koska ne tykkäävät nukkua talven yli yksin.Annika Martikainen / Yle

Lue lisää:

Iltalehti: Eläinten hätätila sai suomalaiset syöksymään apuun - Näin janoiset siilit löysivät vesiastioiden luo (siirryt toiseen palveluun)

Karjalainen: Minna Tuupanen hoitaa siilejä kuntoon - Pera ja Martti makailevat laatikossa (tilaajille) (siirryt toiseen palveluun)

Facebook: Tuupassiilit - siilinpesä Sätöksessä (siirryt toiseen palveluun)