Sisäministeri vetoaa työnantajiin: Vapaapalokuntalaisten pitää pystyä lähtemään palopaikalle myös työaikana

Vapaapalokuntalaiset ovat usein ensimmäisenä paikalla, kun jossain palaa. Jos palo syttyy kesken työpäivän, on työnantajasta kiinni, ehtivätkö vapaaehtoiset apuun.

vapaapalokunnat
Pyhärannan metsäpalon sammutustöitä.
Pyhärannan metsäpalon sammutustöitä.Roni Lehti / Lehtikuva

Pyhärannassa paloi heinäkuussa maastoa lähes sata hehtaaria. Viranomaisten apuna sammutustöissä huhki päiväkausia joukko vapaaehtoisia. Ilman heitä paloalue olisi voinut ollut huomattavasti laajempi.

– Ilman vapaapalokuntaa Pyhärannan paloa ei olisi saatu riittävän nopeasti hallintaan. Tilanne olisi ollut ihan erilainen, jos heitä ei olisi saatu heti paikalle, sisäministeri Kai Mykkänen toteaa.

Mykkänen pitää sopimuspalokuntatoimintaa Suomen vahvuutena, jota pitää varjella. Hälytystehtäviin voi osallistua koko maassa yli 13 000 vapaapalokuntalaista, kun pelastuslaitoksen palkkalistoilla vastaaviin tehtäviin lähteviä on vain 4 000.

Vapaaehtoisen avun saamisella on kuitenkin esteitä. Kaikki työnantajat eivät hyväksy hälytystehtäviin lähtemistä kesken työpäivän.

Sisäministeri toivoo työnantajilta lisää ymmärrystä.

– Vetoan suomalaisiin työnantajiin. On tärkeää, että työntekijät kokevat voivansa sitoutua myös päivystyksiin harrastustoiminnassaan sopimuspalokuntalaisina. Tämä pitkälti ratkaisee ensivastetta, joka auttaa palojen rajaamisessa.

Korvauksia poissaoloista?

Suomen Sopimuspalokuntien Liiton Lounais-Suomen alueen puheenjohtaja Pertti Tenhunen kokee, että vapaaehtoistyö on Suomen pelastustoiminnan selkäranka. Ilman sopimuspalokuntia maan pelastustoiminta ei ainakaan nykyisillä kustannuksilla toimisi kattavasti.

– Kun katsoo tilastoja, on palkkaa saavien pelastustyöntekijöiden määrä varsin rajallinen. Heidät myös kulutetaan ihan fyysisellä työllä nopeasti loppuun suurissa palotilanteissa. Silloin vapaaehtoisten reservi, jonka joukkoja voidaan vaihtaa koko ajan, on Suomen pelastustoiminnan selkäranka.

Tanhunen ymmärtää, että vapaaehtoisten lähteminen palopaikalle kesken työpäivän rasittaa työnantajia ja heijastuu mahdollisesti koko yrityksen toimintaan. Hän pohtii, voisiko yhteiskunta tukea tällaista pelastusvalmiutta jotenkin.

– Vapaaehtoisessa pelastustoiminnassa raha ei kuitenkaan ratkaise. Pertti Tenhunen uskoo, että niin kauan kun työ on tekijälle mielekästä ja hän saa auttamisesta henkistä tyydytystä, riittää sopimuspalokuntiin väkeä jatkossakin.

"Yksin emme olisi selvinneet"

Esimerkiksi Varsinais-Suomessa vapaaehtoisia on riittänyt pelastustehtäviin hyvin. Uutta polveakin on jo kasvamassa, sillä palokuntanuorisotoiminta on hyvin vilkasta.

Tilanne vaihtelee kuitenkin eri puolilla Suomea. Viime vuonna sopimuspalokunnille tehdyn kyselyn mukaan lähes neljäkymmentä prosenttia maamme sopimuspalokunnissa kertoi olevansa huolissaan siitä, riittääkö hälytyskelpoisia palomiehiä tulevaisuudessa.

– Vapaaehtoisista taistelevat niin monet muutkin harrastukset. Kun me nyt nuorta polvea koulutamme, ei heistä välttämättä tule palokuntalaisia, mutta tieto ja aate kuitenkin leviävät. Myönteinen suhtautuminen palokuntatoimintaan ruokkii sitä, että vapaaehtoisia löytyy aikuisiälläkin, Pertti Tenhunen toteaa.

VPK:n työtä ei voi rahalla mitata.

Mika Kontio

Vapaaehtoiset eivät aina saa kiitosta työstään, mutta esimerkiksi tämän kesän Pyhärannan maastopalon jälkeen heidän panostaan on ylistetty.

– VPK:n työtä ei voi rahalla mitata. Se oli melkoinen voimannäytös. Väeltä vaadittiin venymistä, mutta se tuotti tulosta. Iso kiitos siitä, sanoo Varsinais-Suomen pelastuspäällikkö Mika Kontio.

Kontio myöntää, että yksin Varsinais-Suomen pelastuslaitos ei olisi palosta selvinnyt. Alueella on normaalisti noin tuhat hälytystehtävää viikossa. Kun päälle tulee pitkäkestoinen, monipäiväinen tehtävä, loppuu väki auttamatta kesken.