Huippusuosittu dekkaristi Donna Leon pitää suomalaisia maailman viimeisenä rehellisenä kansana – kotimaastaan Yhdysvalloista hänellä ei ole hyvää sanottavaa

Donna Leon rakastaa barokkimusiikkia, kritisoi turismia ja ihailee suomalaisia.

Donna Leon
Donna Leon istuu Aurajoen varrella.
Amerikkalaiskirjailija Donna Leon vierailee Turussa jo neljättä kertaa.Pekka Tynell / Yle

Hän on täällä taas. Amerikkalaisdekkaristi Donna Leon kävelee Turun jokirantaa ja ihmettelee ahneita lokkeja.

– Lentäviä rottia, hän sanoo pilke silmäkulmassa.

Viereisessä Akatemiatalossa harjoittelee italialainen barokkiorkesteri Il Pomo d’Oro, jota amerikkalaiskirjailija rahoittaa ja jonka kanssa hän matkustaa. Kokoonpano soittaa Turun musiikkijuhlilla keskiviikkona.

Leon tunnetaan parhaiten hänen luomastaan italalialaispoliisi Guido Brunettista, joka on ratkonut rikoksia jo 25 suomennetussa romaanissa. Dekkarit sijoittuvat Venetsiaan, jossa kirjailija asui yli 30 vuotta, kunnes sai turisteista tarpeekseen.

– Kaupunkiin tulee 33 miljoonaa kävijää vuosittain. Joku laski, että se tarkoittaa 69 000 turistia päivässä.

Kirjailijaa suututtaa: Venetsiasta on tullut asuinkelvoton sen 55 000 asukkaalle.

– Siellä on sietämätöntä. Se ei ole enää sama kaupunki, jossa vietin onnellisia vuosikymmeniä. Muutos on ollut tuhoisa.

Leonilta ei heru ymmärrystä risteilylaivoilla saapuville päiväturisteille. He viettävät maissa neljä tuntia, kuvaavat asioita, joita eivät katso, ottavat loputtomia selfieitä ja tuhoavat siinä sivussa paikallisten elämän.

– Miksi kukaan tekee niin? Miksi kukaan tulee Venetsiaan neljäksi tunniksi, Leon kysyy.

Turismi rikkoo kaupungit

Leonin mielestä turismi on kirous. Hän muistuttaa, että sama massailmiö on käynnissä myös Barcelonassa, Dubrovnikissa ja Carcassonnessa.

– Kyse ei ole vain siitä, että näissä paikoissa olisi liikaa ihmisiä. Kyse on siitä, että kaupunkien rakenne muuttuu. Yritäpä ostaa nappeja tai vetoketjuja Venetsiassa. Se ei onnistu, koska turistit eivät tarvitse niitä. Jos haluat hankkia alusvaatteita, joudut ostamaan ne Hermeksen liikkeestä, jossa saat maksaa 150 euroa rintaliiveistä.

Erityisen huolissaan Leon on Venetsian vanhuksista. Heille omassa kaupungissa asumisesta on tullut yhtä kärsimystä. Leon kertoo antavansa aplodit kaikille, jotka päättävät olla menemättä Venetsiaan.

Muutama vuosi sitten Leon muutti pieneen kylään Sveitsissä, jossa asuu nykyisin suurimman osan vuodesta.

– Siellä on 300 ihmistä ja 300 lehmää. Kaikki on luonnostaan kaunista, myös lehmät. Voin tehdä kuuden tunnin kävelylenkkejä vuorilla ilman, että tapaan ensimmäistäkään ihmistä, Leon sanoo.

Barokkiorkesteri Il Pomo D'Oro -orkesteri soittaa Turussa muun muassa Monteverdiä.
Barokkiorkesteri Il Pomo D'Oro -orkesteri soittaa Turussa muun muassa Monteverdiä.Pekka Tynell / Yle

Juomavesi tekee kaheliksi?

Kotimaastaan Yhdysvalloista Leon muutti Eurooppaan jo 1960-luvulla.

– Praise the lord, herralle ylistys, Leon huudahtaa ja ristii kätensä kohti taivasta.

Kirjailija ei säästele sanojaan, kun hän puhuu Amerikasta.

– Yhdysvalloista on tullut pelottavalla tavalla erilainen paikka kuin se, jossa minun sukupolveni kasvatettiin optimismiin, Leon sanoo.

– Se on nykyisin maa, jossa 60 000 minunkaltaistani keskiluokkaista ihmistä kuolee opioidien yliannostukseen, koska lääkärit määräävät heille lääkkeitä, joita he eivät tarvitse. Se on maa, jossa kaikilla on ase. Väkivallasta on tullut kansallissairaus.

Leonin mukaan maan poliittinen tilanne lähenee mielipuolista.

– Syy ja seuraus, järkeily. Niiden päälle syljetään. Keskustelu on naurettavaa ja suuri osa valtaapitävistä kuulostaa idiooteilta. Vaikuttaa ihan siltä, että juomaveteen on laitettu jotain, joka on tehnyt ihmisistä kaheleita.

Siinä vaiheessa, kun Donald Trump valittiin presidentiksi, Leon kertoo lopettaneensa kaikkien muiden paitsi venetsialaisen paikallislehden lukemisen.

– Ensimmäinen reaktioni oli, että jos hän jättää ympäristön rauhaan, pidän suuni kiinni.

Me olemme sikoja!

Ympäristökysymykset ovat dekkaristin mielestä aikamme polttavin ongelma. Sen rinnalla kaikki muu kalpenee. Leon kertoo matkastaan, jonka hän aloitti Zürichistä saapuakseen Helsinkiin.

– Olisin yhtä hyvin voinut kulkea läpi Malin tai jonkun pohjoisafrikkalaisen kuivuuden näännyttämän maan: viheliäisiä, ruskeiksi kuivuneita viljapeltoja, vuorenrinteillä ikivihantia puita, joissa oli kuolleita lehtiä. Se oli Sveitsi! Leon kuiskaa järkyttyneenä ja muistuttaa, että Ruotsissakin palaa.

Leonin mielestä jatkuva kuluttaminen, tuhlaaminen ja saastuttaminen pitää lopettaa. Muuten käy huonosti. Nyt me elämme kirjailijan sanoin kuin siat.

– Tytöt ja pojat. Talo palaa jo. On ihan turha murehtia, toimivatko lukot vai eivät. Kohta meillä ei enää ole taloa, johon palata.

Enrico Onofri on il Pomo D'Oron kapellimestari.
Enrico Onofri on il Pomo d'Oron kapellimestari.Pekka Tynell / Yle

Ooppera ja dekkari – kuin kaksi marjaa

Puhutaan välillä valoisammista aiheista. Leonilla on kirjoittamisen lisäksi toinenkin intohimo ja se on barokkimusiikki. Eniten hänen korvaansa miellyttää ajan vokaalimusiikki, joka vaatii laulajaltaan äänen notkeutta ja tekniikkaa.

– Kun ensimmäisen kerran kuulin barokkimusiikkia, pidin heti sen ketteryydestä, rytmistä ja hilpeydestä. Se on onnellista musiikkia.

Leon löytää yhtäläisyyksiä barokkioopperan ja perinteisen dekkarin välillä. Molemmat sisältävät petoksia, kavaluutta, väkivaltaa ja päättyvät kohtaukseen, jossa kaikki kokoontuvat yhteen ja syyllinen kaivetaan esiin.

– Lopussa on lieto fine, onnellinen loppu. Hyvät ja pahat tyypit, joskus jopa kuolleet nousevat ja laulavat, tral-lal-laa. Maailma on hyvä paikka.

Samalla tavalla perinteisessä salapoliisiromaanissa etsivä kokoaa ihmiset takan ympärille ja selittää, kuka oli murhaaja.

– Siinä on selkeä lopetus. Paha paljastetaan ja kitketään pois. Modernit rikosromaanit eivät ole samanlaisia. Pahan lähde kyllä saadaan selville, mutta samalla paljastuu, ettei pahaa pysty voittamaan.

Asiat eivät ole yksinkertaisia. Leonin mielestä liikkeellä ovat nykyisin niin isot voimat, että yksilön on vaikea pärjätä niitä vastaan. Ja tätä myös moderni rikoskirjallisuus käsittelee.

– Se ei ole enää se malesialainen puutarhanhoitaja, joka puukotti lordin kirjastossa. Syyllinen on iso bisnes, öljy- ja kemikaali-yhtiöt. Miten kukaan voi taistella firmaa vastaan, jonka omaisuus lasketaan miljardeissa, Leon kysyy.

kirjailija Donna Leon
Amerikkalaisdekkaristi ennustaa, että tulevaisuudessa julkaistaan yhä enemmän kirjoja ekologiasta ja ekoterrorismista. – Toivottomuus saa ihmiset turvautumaan väkivaltaan, Donna Leon sanoo.Pekka Tynell / Yle

Seuraavaksi veden arvoitus

Guido Brunetti ei selvästi pääse eläkkeelle vielä pitkään aikaan. Leonin mukaan sarjasta on kolme valmista kirjaa julkaisematta Suomessa. Ja neljäs on idean asteella. Sen keskiössä on vesi.

– Vesi on tulevaisuudessa geopoliittisesti ja taloudellisesti paljon merkittävämpi kuin nykyisin. Mehän olemme niitä sikoja, me kulutamme liikaa.

Leon on utelias. Häntä kiinnostaa, miten kukaan voi väittää omistavansa veden, joka soljuu taivaalta alas omia aikojaan.

– Otan siitä selvää, hän sanoo.

Me vaatimattomasti ystävälliset

Suomalaisia Leon kehuu vuolaasti. Me olemme suoria ja ystävällisiä, mutta vaatimattomalla tavalla. Ja se rehellisyys. Leon kertoo suorastaan järkyttyneensä viime Suomen vierailullaan, kun hän havaitsi, miten joku oli jättänyt tietokoneensa ravintolan narikkaan.

– Minä ajattelen, että tietokone, joka jätetään lojumaan, varastetaan 4,5 sekunnissa. Te taas ajattelette, että kukaan ei varasta sitä, koska se kuuluu jollekin toiselle, Leon ihmettelee.

Leonista on ihailtavaa, että suomalaiset eivät ole ainoastaan rehellisiä, vaan olettavat pokkana, että kaikki muutkin ovat.

– Olette varmasti viimeinen paikka maailmassa, jossa asiat ovat näin.

Il Pomo d'Oro konsertoi Turun Akatemiatalossa 15.8. osana Turun musiikkijuhlia.