Vanhemmuus on blogistille tärkeä aihe – ennen juteltiin hiekkalaatikolla, nyt vertaistuki saadaan ja jaetaan netissä

Seinäjokelaisen Hanna Kivisalon blogi käsittelee perhettä ja vanhemmuutta. Vanhemmuuteen haetaan ja saadaan tukea somesta, mutta silti kasvokkaisille kohtaamisillekin on tarvetta.

vanhemmuus
Seinäjokelainen Hanna Kivisalo kirjoittaa Sekunnit ja tunnit -blogia. Yksi tärkeistä aiheista on vanhemmuus.
Seinäjokelainen Hanna Kivisalo kirjoittaa Sekunnit ja tunnit -blogia. Yksi tärkeistä aiheista on vanhemmuus.Hanne Leiwo/Yle

Seinäjokelainen kolmen lapsen äiti, teologi ja opettaja Hanna Kivisalo kirjoittaa Sekunnit ja tunnit (siirryt toiseen palveluun) -blogia. Aiheet teksteihin löytyvät omasta elämästä: parisuhteesta ja arjesta lasten kanssa. Yksi tärkeistä teemoista on vanhemmuus, mihin liittyvät postaukset ovat blogin suosituimpia.

– Yritän kirjoittaa sillä tavalla, että ihmiset saisivat toivoa. Tiedän, että niin sanotuissa tavallisissakin perheissä on aika raskasta välillä.

Kivisalo on sitä mieltä, että samalla, kun yhteiskunnassa kiinnitetään yhä enemmän huomiota lasten hyvinvointiin, tunteisiin ja toiveisiin, vanhemmuuskin on entistä tiukemmassa tarkastelussa. Vanhemmat ovat suurennuslasin alla, Kivisalo sanoo.

– Tuntuu, että monet yrittävät todella olla hyviä vanhempia. Vanhemmuuteen kiinnitetään huomiota enemmän, mutta samaan aikaan vanhemmat saavat enemmän kritiikkiä kuin mikään aikaisempi sukupolvi. Siihen toivoisin muutosta.

Kivisalo muistuttaa, miten lapsen erehtyessä tälle sanotaan, että ”ei haittaa – yritetään yhdessä uudelleen” . Vanhempien kömmähdysten kohdalla suhtautuminen voisi olla Kivisalon mukaan samanlaista.

– Toivoisin, että jos nähdään, että joku asia menee pieleen, ei osoiteltaisi sormella, vaan mentäisiin tukemaan ja auttamaan.

Vertaisuudesta opitaan

Mannerheimin lastensuojeluiiton toiminnanjohtajana vuodesta 2004 toiminut Eeva-Maria Latva-Rasku tietää, että vanhemmuudesta on keskusteltu aina.

Latva-Raskun mukaan vanhemmat ovat tänä päivänä hyvin valveutuneita ja etsivät vanhemmuuteensa herkästi apua ja neuvoja.

– Yritetään olla hyviä vanhempia.

Kaivattua tietoa ja vertaiskokemuksia on paljon saatavissa netissä. Myös Kivisalon blogi on Latva-Raskulle tuttu.

Se, että tietoa on paljon tarjolla, luo Latva-Raskun mukaan myös haasteita: pitäisi tietää, mikä tieto on oikeaa. Vertaiskokemusten merkitys on kuitenkin selvä.

– Vertaisuudesta opitaan ja monesti helpottaa, kun huomaa että noillakin on tuollaista, Latva-Rasku sanoo.

Latva-Rasku muistuttaa, että ennen äidit ja isät tapasivat hiekkalaatikon reunalla ja vaihtoivat siinä kuulumisiaan. Nyt hiekkalaatikot ovat siirtyneet sosiaaliseen mediaan.

Jarjestöjenkin on oltava somessa, mutta vanhempien fyysisille tapaamisille koetaan silti olevan myös tarvetta. MLL:n vertaisryhmissä keskustellaan aina ammattilaisen johdolla. Tarvittaessa perheet pyritään myös ohjaamaan oikean avun piiriin.

Latva-Raskun mukaan tulevassa sote-uudistuksessa järjestöillä ja vertaisryhmillä on merkittävä paikkansa.

isä pitelee tyttöä korkealla
AOP

"Rakas ja tärkeä"

Hanna Kivisalo pakkaa aamuisin koululaistensa reppuun penaalin ja sisäkengät. Hän pyrkii varustamaan lapsensa koulupäiviin myös itsetunnolla ja tunteella riittävyydestä. Tiedolla siitä, että lapsi on äidille rakas ja tärkeä.

– Yritän saada annettua sen vahvuuden, että jos koulupäivän aikana tulee osumia, mukana olisi kotoa kuitenkin eväät selviytymiseen.

Koulussa, opettajana, tavoite on sama, mutta resurssit usein riittämättömät. Kivisalo tietää, että yksi opettaja ei pysty kohtaamaan jokaista jopa sadoista oppilaistaan yksilöllisesti. Yrityksestä huolimatta.

– Opettaja voi antaa kannustavia sanoja ja sen kokemuksen, että olet tärkeä ja arvokas, mutta määräänsä enempää ei voi. Monesti haluaisi sanoa oppilaalle, että olet ihana, eikä että saat tästä seiskan.

– Ainakin yläkoulussa oppilaat ajattelevat helposti, että jos saan seiskan, olen seiska.

Kivisalo toivoo pystyvänsä olemaan lapsilleen turvallinen aikuinen, joka osaa ja jaksaa tarvittaessa ottaa vastaan myös lastensa negatiiviset tunteet. Ja jos vanhempi on se, joka toimii väärin, siitäkin selvitään.

– Mielestäni yksi parhaita asioita, joita vanhempi voi lapsilleen opettaa on, että vanhempi voi pyytää anteeksi. Anteeksipyyntö ei tee tapahtunutta tyhjäksi, mutta ainakin se voi palauttaa lapselle tiettyä omanarvontuntoa.

"Riittää, kun on olemassa"

Arjen alettua monessa perheessä muistutetaan taas lapsille – ja vanhemmillekin – että elämässä riittää, kunhan parhaansa yrittää. Hanna Kivisalo on hiukan eri mieltä.

– Minusta ainakin aina tuntuu, että olisin vielä voinut tehdä jotain paremmin. Mielestäni riittää, kun on lapselle olemassa. Unohdetaan se yrittäminen siitä., Kivisalo naurahtaa.

Eeva-Maria Latva-Rasku muistuttaa, että suuri osa lapsista ja nuorista, ja perheistä, voi hyvin. Hän myös muistuttaa, että epätäydellisyys kuuluu vanhemmuuteen. Latva-Raskun viesti perheille on simppeli.

– Elämä tuo eteen kaikenlaista. Haluaisin pystyä valamaan vanhempiin toivoa, että mitä tahansa tapahtuukaan, toivo säilyisi silti. Kaiken pohja perheissä on, että rakastetaan toisiamme.