"Luin kirjaa ja minulle tuli hiki" – Helppolukuinen kirja voi ohjata kohti sujuvaa lukemista

Helppolukuiset kirjat ovat päässeet stigmastaan. Niiden kirjoittajia arvostetaan ja kuvittajia palkitaan. Uusien kotimaisten kirjojen ulkoasu paljastaa, että niihin on satsattu.

lasten- ja nuortenkirjallisuus
Helppolukuiset kirjat
Helppolukuiset kirjat

Kirjaston helppolukuiset-hyllyä on hauska katsella. Uusia kotimaisten kirjailijoiden teoksia on nostettu hyllyn päälle houkuttimeksi. Lukupalat-sarjaa tai Pikkiriin etsivätoimistoa etsii useampi koulun jälkeen kirjastoon piipahtanut reppuselkä.

Helppolukuiset kirjat tulivat Suomen markkinoille 1980-luvulla. Kirjojen tarkoituksena on madaltaa juuri lukemaan oppineiden ja lukemisvaikeuksista kärsivien lasten kynnystä tarttua kirjaan.

Norjan ja Ruotsin kautta Suomeen tullut formaatti ei aluksi innostanut kirjailijoita. Helppolukuisia pidettiin lasten mielikuvituksen halveksimisena. Kuin lyhennetyt klassikot, mutta lapsille.

– Moni tunnettu lastenkirjailija oli sitä mieltä, että helppolukuisten kirjojen tekijät ovat lapsen sielun teknokraatteja. Jos jokaisen sanan pitää olla sellainen, että lapsi ymmärtää, lapsen luova lukeminen tyrehtyy, kuvailee helppolukuisten alkuaikoja kirjailija Kari Vaijärvi.

Helppolukuisia, suomalaisia lastenkirjoja
Helppolukuisissa kirjoissa urheillaan, ratkaistaan arvoituksia ja jahdataan haamuja, tietysti ystävien kanssa.Yle / Jani Saikko

Asenneilmapiiri on muuttunut täysin. Uusien helppolukuisten takaa löytyy tunnettuja kirjailijoita ja kuvittajia. Helppolukuinen kirja koetaan jo teokseksi siinä, missä muukin kaunokirjallisuus. Niiden tekstiin ja ulkoasuun panostetaan ja kirjoja markkinoidaan virkeästi.

Haamuja, jännitystä ja koiranpentuja

Vaijärvi on tehnyt uran sekä kirjailijana että kirjastonhoitajana. Hän on kiertänyt Suomen kouluja ja tavannut lukijoitaan kirjastossa. Vaijärven mukaan monelle koululaiselle kokonaisen kirjan lukeminen voi tuntua aluksi hurjalta ponnistukselta.

– Saan usein palautetta ja fanikirjeitä koululaisilta sähköpostilla.

– Eräs lukija kirjoitti, että yritin lukea opettajan määräämää kirjaa, mutta sitten tuli hiki ja lähdin ulos hyppimään puihin. Se kertoo siitä, että lukeminen on kaikille fyysinen juttu, Vaijärvi nauraa.

Kirjailija Kari Vaijärvi
Kirjailija Kari Vaijärvi rullakasseineen on tuttu vieras suomalaisilla kouluilla.Yle / Jani Saikko

Aikuiset eivät aina muista, että sujuvan lukutaidon opettelu ei ole helppo juttu. Moni kaipaa oppimiseen apukeinoja, joiden tuella kirjan maailmaan on helpompi sukeltaa.

– Kun lapsi saa sen ensimmäisen kokemuksen siitä, että on lukenut kokonaisen kirjan ja siitä jää hyvä mieli, niin se on se juttu, jolla päästään eteenpäin, Vaijärvi sanoo.

Lukemista voidaankin helpottaa monin teknisin konstein. Kirjan graafinen ilme on tärkeä. Tekstityypin tulee olla selkeä ja suuri, palstojen kapeita. Joskus auttaa, jos vaikeammat sanat on tavutettu. Hyvä kuvitus vie juonta eteenpäin kuin itsestään.

lastenkirjan aukeama
Hyvä helppolukuisen kirjan kuvitus lennättää tarinaa eteenpäin visuaalisesti. Tapani Baggen Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita - kirjan on kuvittanut Carlos da Cruz.Marja Väänänen / Yle

Kaikkein tärkeintä kirjassa on tietysti tarina. Jos se ei kiinnosta, teosta on turha markkinoida koululaisille. Kirjassa pitää olla jännitystä, mysteerejä, urheilua tai ystävyyttä. Eikä haittaa, jos juoneen liittyy vampyyreja, haamuja tai koiranpentuja.

Ruotsalainen menestysresepti - tyttö, poika ja etsivätoimisto

Helppolukuisten klassikoihin kuuluu ruotsalaisen Martin Widmarkin kirjasarja Lasse-Maijan etsivätoimisto. Sen mainiot käännökset taipuvat selkeälle suomelle, kuvat ovat hauskoja ja juoni jännittävä.

Ruotsissa Lasse-Maija -kirjat ovat olleet huikea menestys. Kirjoista on tehty elokuvia, puuhakirjoja ja pelejä. Widmarkin tuntevat kaikki. Uusin elokuva on elokuussa 2018 ensi-iltansa saanut Lasse-Maijan etsivätoimisto - Ensimmäinen arvoitus.

Josephine Bornebusch ohjaa Frank Dorsinia ja Ester Vuorta elokuvassa Lasse-Maijan etsivätoimisto - Ensimmäinen arvoitus
Josephine Bornebusch on ohjannut elokuvan Lasse-Maijan etsivätoimisto - Ensimmäinen arvoitus. Nuoret pääosanesittäjät ovat Frank Dorsin ja Ester Vuori.SF Studios / Patrick Redmond

Elokuva on näyttelijänä paremmin tunnetun Josephine Bonebuschin esikoisohjaus.

– Ensimmäinen Lasse-Maija -kirja ilmestyi vuonna 2002, joten en ole itse lukenut niitä lapsena. Omat lapseni ovat vielä liian pieniä, joten en kuulu mitenkään kohderyhmään. Silti tunnen kirjasarjan, sillä se on niin iso juttu Ruotsissa, Bosnebusch sanoo.

Josephine Bornebusch tunnetaan paremmin näyttelijänä. Hänet on nähty muun muassa tv-sarjoissa Solsidan ja Tervetuloa Ruotsiin!

Elokuvassa koulun nörtti Lasse kohtaa uuden, vauhdikkaan oppilaan Maijan erikoisissa olosuhteissa. Koulun haltuun tullut arvokas vanha kirja katoaa ja siitä syytetään Maijaa.

– Martin Widmarkin kirjat käsittelevät ystävyyttä, mutta ovat samalla myös hauskoja, jännittäviä ja vauhdikkaita. Niissä on niin paljon tasoja, Bornebusch sanoo.

Lasse-Maijoista olen kyllä vähän kateellinen, kun kirjoitan itsekin roistoista ja etsivistä, Kari Vaijärvi tunnustaa.

– Noissa kirjoissa on hienoa se, että roisto ei ole yleensä kauhea roisto ollenkaan. Ja rikokseen löytyy jonkinlainen yhteisöllinen ratkaisu.

Ne pojat, ne pojat

Lukemisvaikeuksien ja -haluttomuuden yhteydessä mainitaan yleensä aina pojat. Heitä helppolukuisilla tavoitellaan tietysti myös.

– Monet pojat kyllä lukevat. He eivät vain lue kirjoja, Vaijärvi tokaisee

– Sen sijaan pojat ahmivat tietoa netistä, laitteiden ja tietokoneiden käyttöohjeita tai jääkiekkostrategioita.

lastenkirjan aukeama
Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjat on kuvittanut Helena Willis.Marja Väänänen / Yle

Tietokone ja kännykkä tuntuvat diginatiiveista helposti lähestyttäviltä. Kirja on vähemmän tuttu käyttöliittymä. Kirja kannattaisi silti ainakin välillä ottaa käteen. (siirryt toiseen palveluun)

– Melkein aina koulukäynnillä joku kaveri nousee sieltä esiin ja kysyy, mikä on ohuin kirjoittamasi kirja, Vaijärvi nauraa.

– Näytän usein kirjoittamaani kirjaa, jossa on monta tarinaa ja silti vain 48 sivua. Se saa yleensä innokkaan vastaanoton.

Vaijärven mukaan kirjojen ohuudella tai kuvien määrällä ei voi määrittää teoksen laatua. Jos yksi kirja on urakoitu loppuun, saattaa seuraava avautua jo helpommin. Helppolukuisten kirjojen loppuratkaisu on kuitenkin aina samankaltainen.

– Onnellinen loppu täytyy olla. Se on tärkeää, Kari Vaijärvi summaa.