Nurmolaistilalla kasvaa muhkeita vesimeloneja – hellekesä toi huippusadon

Katilan tilalla on huomattu kahden kesän kokemuksella, että vesimeloni menestyy pohjalaispellollakin mainiosti.

meloni
Tea Katila on itseoppinut meloninviljelijä.
Tea Katila on itseoppinut meloninviljelijä.Pauliina Jaakkola / Yle

Tea Katila harppoo tottuneesti vihreiden kasvustojen yli ja esittelee syksyn satoa. Vihreiden lehtien ja köynnösten alta pilkistelee erikokoisia ja -näköisiä vesimeloneja.

Ihan kaupanhyllyiltä tutuilta ulkomaisilta sukulaisiltaan ne näyttävät ja maistuvat, mutta moni on jo ihmetellyt, että miten moinen viihtyy pohjalaispelloilla.

– Ihan hyvin, tietää nurmolainen maatilayrittäjä Tea Katila.

Vesimelonit kypsyvät Katilan tilalla.
Vesimelonit kypsyvät Katilan tilalla.Pauliina Jaakkola / Yle

"Ensi kesänä vielä enemmän"

Tutkija Terhi Suojala-Ahlfors Lukesta sanoo, että vesimelonin viljely on Suomessa vielä niin vähäistä, ettei viljelymääriä tilastoida virallisesti. Suojala-Ahlforsin mukaan kiinnostus vesimelonia ja muitakin uusia vihanneksia, etenkin erilaisia kurpitsoja, kohtaan on kasvanut. Hän muistuttaa, että Suomen sää on uusille tulokkaille usein haasteellinen.

Katilan tilalla kahden vuoden meloninviljelykokemukseen mahtuvat jo kaksi täysin erilaista kesää, kuluneesta lämpimästä kesästä meloni piti, mutta ei viime vuoden kylmä kesäkään katastrofi ollut.

– Ei todellakaan mitään huippusatoa tullut, mutta saatiin kuitenkin ja siitä jäi sellainen tunne, että tänä kesänä lisää ja nyt on semmoinen fiilis, että ensi kesänä vielä enemmän, Tea katila sanoo.

Katilan tilan melonipelto.
Katilan tilan melonipelto.Pauliina Jaakkola / Yle

Itseoppinut meloninviljelijä

Päätuote Katilan tilalla on maito, mutta sen ohessa kokeillaan kasvattaa erilaisia kasveja.

Viime vuonna aloitettu meloninviljely on osoittautunut kiinnostavaksi ja myös melko menestyksekkääksi kokeiluksi. Vaikkei kokemusta paljon olekaan, oppia on tarttunut puseroon jo paljon, eikä vähiten kahden täysin erilaisen kesän ansiosta.

– Ja nyt taas tiedetään lisää, mitä tehdään ensi kesänä toisin, virnistää tilan isäntä Tomi Katila.

Katilat kertovat turhautuneensa rikkaruohojen kitkemiseen tänä kesänä, sillä vesimelonien viljelyssä ei ole käytetty torjunta-aineita. Ensi kesänä he aikovat pohjustaa käytävät niin, etteivät rikkaruohot pääsisi jylläämään enää.

Tea Katila paljastaa, että google on ollut ahkerassa käytössä, kun meloninviljelyä on opeteltu. Hän harmittelee, ettei vesimelonin viljelystä ei löydy suomalaista tietoa muuta kuin puutarhoihin, sillä puutarhakasvatuksen ohjeet eivät sovellu isommalle alalle avomaalle. Eivätkä ne ulkomaiset ohjeetkaan ihan suoraan pohjalaispelloille taivu.

– Tämä on tällaista opettelua. Haastavaa, mutta silloin, kun on haastetta, on siinä jotain kivaakin, Tea Katila naurahtaa.

Keltakuorinen vesimeloni kypsyi lajikkeista ensimmäisenä elokuun puolivälissä.
Keltakuorinen vesimeloni kypsyi lajikkeista ensimmäisenä elokuun puolivälissä.Pauliina Jaakkola / Yle

Erilaisia meloneja

Katilan noin puolen hehtaarin vesimelonipellolla viljellään muutamaa erilaista lajiketta. Tavallisen vihreäkuorisen ja sisältä vaaleanpunaisen vesimelonin lisäksi on keltakuorista, hieman pienempää vesimelonia, jonka hedelmäliha on pinkimpi ja siemenet hieman suuremmat, sekä hieman myöhemmin kypsyvää raitakuorista melonia, jonka hedelmäliha on valkoinen ja siemenet punaiset.

Uusina tänä kesänä on kokeiltu pienemmällä alalla hunajamelonia ja sarvikuorista kiwanoa. Ensi kesänä kokeiluun otetaan ainakin siemenetön vesimeloni.

Katilan tilalla kokeiluviljelyksessä olevaa Kiwanoa kutsutaan myös sarvimeloniksi.
Katilan tilalla kokeiluviljelyksessä olevaa Kiwanoa kutsutaan myös sarvimeloniksi.Pauliina Jaakkola / Yle

Kypsyyden kuulee koputtelemalla

Katilan tilan vesimelonit on kylvetty huhti-toukokuun vaihteessa ja kesäkuun alussa taimet on laitettu peltoon. Ensimmäistä lajiketta päästiin nostamaan elokuun puolivälissä. Tea Katila kertoo, että melonin kypsyyden tunnistaminen ei ole aivan yksinkertaista.

– Sen pitää kuulostaa ontolta, kun sitä koputtaa, tuoksua makealta, juuren hieman kuivahtaa ja alapuolelta se muuttaa värin oranssiksi. Mitä oranssimpi alaosa on, se kertoo sen, että se on saanut kypsyä pellolla valmiiksi.

Tea Katilan mukaan sadon määrää on vielä vaikea arvioida, mutta tuhansia kiloja se tulee olemaan. Lämpimät aurinkoiset päivät tuntuivat suosivan melonia, vaikka he ovat valinneet viljelyyn tarkoituksella sellaiset lajikkeet, joille pitäisi kelvata ihan tavallinenkin suomalainen suvisää. Helteen sijaan Tea Katila painottaakin valon merkitystä melonille.

– Suomen kesässä on se hyvä puoli, että on niin pitkät päivät. On niin paljon valotunteja, että se kasvattaa kaikille kasveille sen makeuden

Tea Katila vinkkaa, että kun melonin laittaa hetkeksi pakastimeen, siitä tulee herkullista "mehujäätä".
Tea Katila vinkkaa, että kun melonin laittaa hetkeksi pakastimeen, siitä tulee herkullista "mehujäätä".Pauliina Jaakkola / Yle

Lisää aiheesta: Pian sitä saa! Kotimaisesta vesimelonista huippusato: "Kun sitä kerran maistaa, jää koukkuun"