Päivi Happonen: Ovatko poliisipomot ihan oikeasti rosvoja?

Moni korkea-arvoinen poliisijohtaja ei haluaisi kokea tätä syksyä. Syytettyjen penkki odottaa pian, kirjoittaa Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen.

Yle Blogit
Päivi Happonen
Jyrki Lyytikkä/ Yle

Kun Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio napattiin kiinni kotitalonsa edessä syksyllä 2013, tässä valtakunnassa kukaan ei olisi voinut kuvitella, mitä tuleman pitää.

Tuon päivän jälkeen Aarnio on tuomittu lainvoimaisella tuomiolla kolmen vuoden vankeusrangaistukseen muun muassa törkeästä petoksesta seurantalaitteisiin liittyvässä Trevoc-jutussa.

Käräjäoikeus tuomitsi Aarnion törkeistä huumerikoksista 10 vuoden vankeuteen, ja hovioikeus pohtii parhaillaan huumejutun tuomiota.

Joku aika sitten Aarniota alettiin epäillä myös henkirikoksesta. Se tutkinta on vielä kesken.

Ja nyt Aarnio on viemässä kovaa vauhtia korkea-arvoisia poliisijohtajia kohti heidän pahinta painajaistaan. Se alkaa syyskuun 3. päivänä.

Tapaus Aarnio on aiheuttanut sydämentykytyksiä enemmän kuin tarpeeksi korkea-arvoisille poliisijohtajille. Alkujärkytyksen jälkeen moni heistä tuomitsi julkisuudessa Aarnion touhut. Voisi kuvitella, että moni poliisijohtaja on jo pidempään toivonut, että Aarnio katoaa vankilaan eikä tule sieltä ihan heti takaisin.

Mutta toisin on käynyt.

Aarnio vapautettiin jokin aika sitten tutkintavankeudesta. Ja nyt Aarnio on viemässä kovaa vauhtia korkea-arvoisia poliisijohtajia kohti heidän pahinta painajaistaan. Se alkaa syyskuun 3. päivänä.

Silloin salamavalojen hurjassa räiskeessä turvatarkastuksen läpi astelevat Helsingin käräjäoikeuteen syytettyjen penkille entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero, keskusrikospoliisin päällikkö Robin Lardot, Helsingin poliisilaitoksen entinen päällikkö Jukka Riikonen ja hyllytettynä oleva nykyinen päällikkö Lasse Aapio.

Jossain heidän välissään oikeustalolle saapuu myös Jari Aarnio. Päivän kiinnostavimmat hetket nähtäneenkin tuona päivänä oikeustalon käytävillä.

Juoksevatko he kameroita ja Aarniota karkuun, etteivät joudu tämän kanssa samoihin kuviin vaivaantuneina seisoskelemaan?

Mitä tekevät poliisijohtajat, kun he näkevät palkitun superpoliisin, joka jossain huumesodan vaiheessa loikkasi käräjäoikeuden tuomion mukaan niin sanotusti “toiselle puolelle”?

Paiskaavatko poliisipomot Aarnion kättä ja kyselevät viime aikojen kuulumisia? Vai juoksevatko he kameroita ja Aarniota karkuun, etteivät joudu tämän kanssa samoihin kuviin vaivaantuneina seisoskelemaan?

Kaikki tämä on hyvää kuvitusainesta uutisjuttuihin. Mutta tärkeintä on kuitenkin se, mitä tapahtuu oikeussalin sisäpuolella ja mitä syytetyt siellä lausuvat.

Tietolähdetutkinnan poliisikuulusteluissa oli ollut kuulemma hiljaista.

“He olivat vaitonaisia, puhuivat passiivissa ja syyttelivät toisiaan”, kuvaili syyttäjä valmisteluistunnon jälkeen medialle.

Ensimmäistäkään kättä ei noussut, kun poliisijohtajilta kysyttiin kuulusteluissa, kenen vastuu oli valvoa Helsingin poliisilaitoksen tietolähteiden käyttöä. Jonkun mielestä tietolähteiden käytöstä annetut ohjeet olivat sekavat ja monimutkaiset. Toiset sanoivat, ettei valvonta kuulunut heille.

Aarnio ei puhua pukahtanut kuulusteluissa. Kiinnostavaa onkin, mitä hän tulee kertomaan oikeudessa. Aarnio kun tietää parhaiten, miten hänen vetämänsä huumeyksikön toimintaa on käytännössä valvottu.

Voipi olla, että joku poliisipomo odottaa kylmä hiki selässä sitä päivää, kun Aarnion kuuleminen alkaa oikeudessa.

Ja nyt sitten aletaan vatvoa sitä, miksi se poliisiauton vilkku oli vääränvärinen, ja miksi kukaan ei siihen puuttunut.

Iso kysymys pian alkavassa oikeudenkäynnissä on, kirjattiinko Helsingin poliisilaitoksella tietolähteitä eli vasikoita asianmukaisesti rekisteriin. Syyttäjän mukaan ne olisi pitänyt kirjata, mutta näin ei tehty. Syyttäjä katsoo, että poliisipäälliköt laiminlöivät velvollisuutensa huolehtia tietolähteiden kirjaamisesta.

Kyseessä on merkittävä oikeudenkäynti, mutta toisenlaisiakin näkemyksiä on. Erään syytetyn asianajaja kertoi minulle tällä viikolla, mitä hän ajattelee koko oikeudenkäynnistä.

"Tässä on kyse vastaavanlaisesta asiasta kuin joku poliisiauto olisi käyttänyt vääränväristä vilkkua, ja siitä ei olisi seurannut mitään vahinkoa. Ja nyt sitten aletaan vatvoa sitä, miksi se poliisiauton vilkku oli vääränvärinen ja miksi kukaan ei siihen puuttunut."

Tätä vertausta tuskin kuulemme oikeudessa. Mutta siellä kuullaan monta selitystä ja perustelua sille, miksi Suomen korkeimpien poliisijohtajien ei olisi pitänyt joutua oikeuteen. Ja nyt kun siellä ollaan, niin miksi heitä ei pitäisi missään nimessä tuomita.

Sivistyssanakirjan mukaan rosvo on yhtä kuin roisto, lurjus, roistonalku, pikkurikollinen, rikollinen, kovanaama, kovis, konna, retku, gansteri, varas tai voro.

Helsingin käräjäoikeudella on laaja ja visainen juttu edessä. Se ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu. Kaikki osapuolet myöntävät, että tietolähteiden käyttöä ja niiden valvontaa määrittelevä laki on hyvin tulkinnanvarainen.

Mutta ovatko Suomen ylimmät poliisijohtajat oikeasti rosvoja?

Sivistyssanakirjan mukaan rosvo on yhtä kuin roisto, lurjus, roistonalku, pikkurikollinen, rikollinen, kovanaama, kovis, konna, retku, gansteri, varas tai voro.

Helsingin käräjäoikeus ei ota kantaa siihen, ovatko Suomen historian laajimman poliisirikosjutun syytetyt jonkun mielestä kovanaamoja tai lurjuksia. Käräjäoikeus päättää siitä, ovatko he syyllistyneet virkarikokseen ja tuleeko heidät siitä tuomita.

Sitä päätöstä joudumme odottamaan pitkälle ensi vuoteen saakka.

Kirjoittaja on Ylen oikeustoimittaja, joka seuraa pian alkavaa Suomen historian laajinta poliisirikosoikeudenkäyntiä.

Lue myös:

Syyttäjä: Poliisit puhuivat kuulusteluissa paljon passiivissa ja syyttelivät toisiaan – Suomen historian suurin poliisirikosjuttu alkoi

Poliisijohtajat olivat suuren poliisirikosjutun esitutkinnassa tietämättömiä – Poliisiylijohtaja: Olin kuvitellut, että säätelyä on noudatettu