Simossa tutkitaan Suomen suurinta kivikautista hautausmaata – "Yleensä on nämä seudut nähty periferiana, mutta ehkä asia ei olekaan näin"

Simojoen varrella on mahdollisesti parinsadan haudan suuruinen kivikautinen kalmisto.

arkeologia
Arkeologiset kaivaukset Simon Tainiarossa. Kolme vapaaehtoista kaivajaa.
Tainiaron arkeologiset kaivaukset.Antti Ullakko / Yle

Simossa on tutkittu muinaisella merenrannalla sijainnutta hautausmaata. Kuusi vuosituhatta sitten merenranta oli huomattavan kaukana nykyisestä rantaviivasta.

Tainiarossa sijaitseva kalmisto on noin neljäkymmenen kilometrin päässä Perämerestä. Muinaisesta kalmistosta on kolmekymmentä vuotta sitten pieni osa tutkittu ja tiedossa on nelisenkymmentä hautaa.

– Tämä on näillä tiedoin Suomen suurin kivikautinen hautausmaa. Pohjoismaisesti, jopa Euroopan laajuisestikin tämä on merkittävä paikka, sanoo kaivauksen johtaja Aki Hakonen Oulun yliopistosta.

Ei mitään takapajulaa

Löytöjen perusteella Perämereen laskevien jokien suistoalueet eivät olleet kuusituhatta vuotta sitten mitään syrjäseutua, periferiaa, vaan Suomen asutushistoriallisesti keskeisiä alueita. Jos pohjoisesta löytyy muitakin kalmistoja, saattavat tulkinnat muuttua.

– Yleensä on nämä seudut nähty periferiana, mutta ehkä asia ei olekaan näin, miettii Aki Hakonen.

Hakonen muistuttaa, että pohjoisen joet tarjosivat ravintoa, erityisesti lohta, ja muutoinkin hyviä asuinpaikkoja.

– Jokea pitkin pystyttiin hyvin liikkumaan, erityisesti talvella hiihtäen, lisää Hakonen.

Asutushistoriallisen näkemyksen vinouma johtuu osaltaan siitä, että Suomessa arkeologisia tutkimuksia on tehty enemmän etelässä kuin pohjoisessa.

Maatutka ja magnetometri

Tämän kesän tutkimuksissa ei ole maan pintaa juuri rikottu, vaan ne on tehty uudenaikaisilla, kajoamattomilla menetelmillä eli maatutkalla ja magnetometrilla. Perinteisiä arkeologisia kaivauksia on tehty vain muutaman neliömetrin alueella.

– Tarkistamme laitteilla saatujen signaalien ja kaivamalla tehtyjen löytöjen vastaavuuden, kertoo Hakonen.

Tainiaron kivikautinen hautausmaa-alue on viitisenkymmentä metriä leveä ja 150–200 metriä pitkä. Koko aluetta ei ole tässä vaiheessa tarkoitus käydä läpi.

– Tärkeää on, että kalmiston paikka on tiedossa ja se huomioidaan esimerkiksi maankäytön suunnittelussa, toteaa Hakonen.

Erityisen suurta kiirettä jatkotutkimuksilla ei Hakosen mukaan ole.

– (Maahan) kajoamattomat tutkimusmenetelmät kehittyvät ja tänne voidaan palata tulevina vuosina, sanoo Aki Hakonen.