Tiina Lymi purki omaa äitisuhdettaan uuteen Mielensäpahoittaja-elokuvaan: "Toistan nimenomaan niitä piirteitä, jotka omassa äidissäni ärsyttivät"

Kirjailija Tuomas Kyrön suosittu hahmo palaa elokuvahahmoksi Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -elokuvassa. Ohjaaja Tiina Lymi rakentaa draamakomedian perhesuhteiden kipupisteisiin.

Aamu-tv
Heikki Kinnunen elokuvassa 'Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja'.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Tiina Lymi puhui Tähtihetkessä uuden Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -elokuvan taustoista.

Nykyajan ihmisiä ja hömpötyksiä vieroksuva ikämies saa seuraa pojantyttärestään uudessa elokuvassa. Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja ei varsinaisesti perustu Tuomas Kyrön kirjoihin tai ole jatkoa Dome Karukosken ohjaamalle elokuvalle vuodelta 2014.

Uudessa elokuvassa suuresta surusta toipuva Mielensäpahoittaja joutuu ottamaan vastuuta nuoresta lapsenlapsesta, mutta samalla selvittelemään välejä aikuisen poikansa kanssa.

Ohjaaja Tiina Lymi kirjoitti elokuvan Kyrön ja Juha Lehtolan kanssa. Elokuvaan liittyy paljon henkilökohtaista pohdintaa, paljastaa Lymi.

– Minulle se oli tosi tärkeä elokuva. Valtava kuilu, joka ihmisten väliin ja monien sukupolvienkin väliin kehittyy, on mahdollista kuroa umpeen, jos rakkautta riittää.

Ensimmäisen ison elokuvaroolinsa tekevän Satu Tuuli Karhun esittämä pojantytär on puolestaan elokuvassa suuren elämänmuutoksen edessä. Mielensäpahoittajan täytyy avata kotinsa paitsi suvulleen myös uudelle ajatusmaailmalle. Ristiriitoja selvitään pellolla riidellen ja sairaalassa peläten.

Heikki Kinnunen ja Satu Tuuli Karhu elokuvassa 'Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja'.
Heikki Kinnunen ja Satu Tuuli Karhu elokuvassa 'Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja'.Solar Films / Marek Sabogal

Vanhemman jalanjäljissä kulkeminen on vaikeinta

Yhtenä tärkeänä kipupisteenä Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja käsittelee sitä, miten vaikea on tunnustaa olevansa samanlainen kuin omat vanhempansa. Heikki Kinnusen esittämä Mielensäpahoittaja ja Jani Volasen näyttelemä poika ovat veistetty samasta puusta, vaikka poika on paennut juuriaan maailmalle.

Poika ei ymmärrä itse olevansa samanlainen harmistuja ja jupisija kuin isänsä, sanoo Lymi. Ohjaaja-käsikirjoittaja on pistänyt myös omat tunteensa tarinaan.

– Olen itse siinä iässä, että oma äiti tulee minussa usein esiin yllättäen. Se on suunnattoman järkyttävää ja ärsyttävää, kun sen tajuaa. Ja se, että toistan nimenomaan niitä piirteitä, jotka omassa äidissäni ärsyttivät ollessani 15-vuotias. Tietysti rakastan äitiäni ja pidän hänestä.

Tiina Lymin ohjauksessa Mielensäpahoittajasta tulee komediallinen ihmissuhdedraama. Perheenjäsenet ovat vaarassa lähteä jokainen omaan suuntaansa ovet paukkuen, mutta rakkaus voittaa.

– Perheenjäsenet eivät hukkaa toisiaan tai hylkää toisiaan. Tämä elokuva kertoo juuri siitä pisteestä, kun tehdään päätös, että hyväksynkö minä tämän, rakastanko vai hylkäänkö. Oma elämä tai toisen elämä ei mennyt niin kuin halusi, mutta se on hyväksyttävä.

Sulevi Peltola ja Heikki Kinnunen elokuvassa 'Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja'.
Solar Films / Marek Sabogal

70 vuotta mielen pahoittamista romukoppaan

Mielensäpahoittaja oli Lymille tuttu hahmo, mutta hän ei lukenut elokuvaa varten Kyrön kirjoja.

– En lähtenyt tekemään Mielensäpahoittaja-elokuvaa, lähdin tekemään elämää vanhemman miehen ja nuoremman tytön kohtaamisesta.

Elokuvasta löytyy pari monologia, mutta muuten kirjojen puheenpaljous ei Lymin mielestä käynyt elokuvaan. Päähenkilö ei voi pajattaa yksin dialogia, joten komedia haettiin toisaalta. Mielensäpahoittaja heitetään tilanteisiin, joissa hän ei pärjää ja se luo komediaa, sanoo Lymi.

– Hauskuus on siinä, kun hahmon asennetta ja jäyhyyttä järkytetään ja ravistellaan. Mielensäpahoittaja on 70 vuotta tehnyt ja toiminut samalla tavalla, kunnes tulee tyttö, joka tekee ja sanoo kaiken toisin. Ei siihen auta sanoa, että kyllä minä nyt mieleni pahoitin.