Piirtämisen riemu saa Milla Paloniemen siilit kiroilemaan – "Piirrän edelleen ihan samalla tavalla kuin pikkukersana"

Kansa tuntee sarjakuvapiirtäjä Milla Paloniemen kiroilevasta siilistä. Taiteilija itse sanoo olevansa juuri nyt kuin kahdeksanvuotias pikkutyttö, joka on hurahtanut yksisarvisiin.

sarjakuvataiteilijat
Milla Paloniemi piirtää yksisarvista ja kiroilevaa siiliä.
Päivi Rautanen/Yle

Sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi, 35, istuu synnyinpitäjässään Jalasjärvellä pöydän äärellä ja piirtää yksisarvista. Ympärillä on työpajaväkeä ja näyttelyyn tutustujia. Tussi suhahtaa muutaman kerran ja taruolento saa hahmonsa muutamassa sekunissa. Yksisarvisen harjan hän värittää kirkkaanvihreäksi.

– Mulla oli vähän tommonen, ennen kuin tämä mun tukka haalistui. Olen uittanut sitä tuolla Tampereen Pyhäjärvessä.

Kiroileva siili -sarjakuvistaan tunnettu taiteilija kertoo, että Jalasjärvellä pidettyjen työpajojen teemana on ollut voimaeläin. Jokainen on saanut piirtää itsestään, mikä eläin haluaisi olla.

Mitä, eikö kiroilevan siilin ”äiti” saakaan voimaa fyysisesti ja verbaalisesti piikikkäistä hahmoistaan?

– Olen fanittanut yksisarvisia jo 1980-luvun lopulta, jolloin luin Lena Furbergin sarjakuvia Hevoshullu-lehdestä. Nyt yksisarviset ovat vähän niin kuin muodissa ja niitä on kaikkialla. Munkin villitys heräsi uudelleen. Olen kai henkiseltä iältäni kahdeksanvuotias pikkutyttö, nuori nainen nauraa hihittää.

Lapsenomaisella riemulla

Taiteilijan henkisen iän arviossa on totta toinen puoli. Hän kertoo tekevänsä töitään lapsenomaisella riemulla.

– Piirrän edelleen ihan samalla tavalla kuin pikkukersana. En ole mikään tekninen nysvääjä, vaan teen töitä melkein millä tahansa tekniikalla, jopa kynttilällä. Piirrän lähes tulkoon mille tahansa paperillekin, mikä eteen sattuu, Milla Paloniemi selvittää.

Milla Paloniemi kertoo piirtäneensä aina. Lapsenomaiseen innostukseen tuli kerran pieni särö. Se osui opiskeluvuosiin 2003–2007, kun hän kouluttautui graafiseksi suunnittelijaksi.

– Vertasin itseäni muihin ja minusta tuntui, etten osaa piirtää, ei tästä mitään tule.

Nykyään olen siiliä huomattavasti härskimpi, pahempi ja suorempi suustani, kun taas siili on pehmentynyt ja siitä on tullut aikuisempi ja lempeämpi.

Milla Paloniemi

Sitten paperinnurkkaan jos toiseenkin alkoi ilmestyä ärräpäitä iskeviä siilihahmoja.

– Siilin avulla pääsin siitä yli. Löysin oman ääneni ja oman juttuni, josta tulikin sitten hirmu suosittu. Pääsin angstistani, ja piirtäminen on siitä lähtien ollut jälleen minulle äärimmäisen tärkeää ja terapeuttista.

"Sille piti parit ärräpäät pistää suuhun"

Milla Paloniemi on piirtänyt jo kahdeksan sarjakuva-albumillista siilien kahinoita. Viimeisin albumi ilmestyi keväällä ja syksyllä Millan siilihahmot seikkailevat uudessa seinäkalenterissa. Miten ihmeessä sarjakuvasiili on pysynyt hengissä jo 15 vuotta?

– Sitä ihmettelen itsekin!

Milla Paloniemi kuvaa siiliään oman tiensä kulkijaksi. Hän ei myöskään ole piirtänyt sitä säännöllisesti.

– Se ei lähtenyt mistään Helsingin Sanomista, vaan olen tehnyt sitä omilla ehdoillani. Olen tehnyt samalla hirveästi kaikenlaisia taidesekoiluja siinä ohessa, joten siiliin on ollut aina kiva palata uudestaan ja uudestaan.

Siilisarjakuvan eloa on helpottanut sekin, että siilihahmoja on useita.

– Ihan kuin menisin siilin nahkoihin ja kysyisin, että mitä tänään leikittäisiin, Milla Paloniemi kuvaa työprosessiaan.

Miten Millan hellyttävät siilit päätyivät kiroilemaan?

– En tiedä, sitä kysytään aina ja sitä on vaikea selittää. Se vain näytti siltä, että sille piti parit äärräpäät pistää suuhun. Halusin jotain kontrastia ja rosoa siihen hahmoon.

Milla Paloniemi
Sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi piti elokuussa työpajaa synnyinpitäjässään Jalasjärvellä.Päivi Rautanen/Yle

Roolit kasvoivat kieroon

Milla Paloniemi on huomannut, että ajan myötä hän itse ja hänen siililuomuksensa ovat kasvaneet kieroon.

– Kun loin siilihahmon, olin ahdistunut ja ujo. Nykyään olen siiliä huomattavasti härskimpi, pahempi ja suorempi suustani, kun taas siili on pehmentynyt ja siitä on tullut aikuisempi ja lempeämpi vuosien varrella.

Kiroilua karsastavatkin ovat pääsääntöisesti sallineet Milla Paloniemen siilien laukovan suustaan totuuksia.

– Kun vuonna 2007 siili oli ensimmäistä kertaa Ilta-Sanomissa kuukauden kotimaisena, se rikkoi tabuja. Itse en ole juurikaan saanut kritiikkiä siilistä siksi, että se on kiroillut.

Ei edes päätuote

Milla Paloniemi on taistellut siilihahmojensa kanssa niin ylä- kuin alamäet, eivätkä siilikaverukset ole edes hänen päätuotteensa, vaikka kansa niin uskoo.

– Minulla on ollut viha-rakkaussuhde siiliin kaikki nämä vuodet. Nyt sen piirtäminen tuntuu taas hyvältä.

Kun Milla Paloniemi piirsi viimeistä siilialbumiaan, piirtäjän ja luomuksen välillä iski pientä kipinää. Taiteilija huomasi piirtävänsä omaa elämäänsä siilille.

– Olin eronnut ja sydänsuruissani. Piirsin siilin odottamassa kevättä. Se oli jäätynyt koivistaan ja sen piti ottaa vastaan apua sen ystäviltä. Löysin siilistä uuden herkän tason.

Milla Paloniemi kuvittaa, opettaa ja tekee omien sanojensa mukaan palkkansa eteen kaikenlaista visuaalista.

– Mulla on tuhat asiaa aina työn alla, ja siili on yksi monista sivuprojekteistani. Olen siilille tosi kiitollinen. Se on mahdollistanut minulle paljon kaikenlaista muuta. Toisaalta se on ajanut minua myös näyttämään, että pystyn tekemään muutakin.

Milla Paloniemi on saanut sarjakuvistaan palkintoja ja tunnustuksia, suurimpana niistä ensimmäinen Sarjakuva-Finlandia.

– Se tuntuu absurdilta, koska en ole koskaan edes havitellut mitään palkintoja.

Se oli jäätynyt koivistaan ja sen piti ottaa vastaan apua sen ystäviltä. Löysin siilistä uuden herkän tason.

Milla Paloniemi

Milla Paloniemi kokee, ettei hän ole sarjakuvapiirtäjänä ja taiteilijana vielä lähellekään valmis. Intohimo ja palo johonkin uuteen vievät häntä eteenpäin.

– Jonain päivänä vielä teen pääteokseni. Se tulee olemaan jotenkin eeppinen, taiteilija innostuu.

Tuotteiksi vai vientiin

Milla Paloniemi kertoo elävänsä sarjakuvahommissaan niin omassa kuplassaan, ettei hän pysty arvioimaan, miten suomalaisella sarjakuvalla ylipäätään menee tällä hetkellä. Sarjakuva-albumien myynti hiipunee, kun kaikki on sähköisessä muodossa.

– Itsekin olen pitänyt netissä sarjakuvablogia jo vuodesta 2006 lähtien. Sosiaalisen median kautta tulee koko ajan uusia juttuja. Jos haluaa menestyä, täytyy osata tuotteistaa ja tarjota töitään suoraan myös ulkomaille, Milla Paloniemi pohtii.

Kiroilevaa siiliä ei toistaiseksi myydä ulkomailla, mutta tekijällä on haaveensa.

– Olen vähän haaveillut Japanin valloituksesta. Sitten ei ehkä tarvitsisi murehtia raha-asioista, Milla Paloniemi virnistää.

Siilihahmojensa tuotteistamisessa taiteilija on ollut tarkka, vaikka siili kiroilee jo monissa tuotteissa.

– Haluan toki saada siilistä elantoni, mutta se edustaa minulle myös jotain epäkaupallista. En halua mitään turhaa krääsää, vaan laadukkaita tuotteita. Kotimainen käsityö kiinnostaa aina.

Sarjakuvapiirtäjästä räppäriksi

Vaikka siili on tärkeä tekijälleen, jotain sen osuudesta taiteilijan kaikessa muussa tekemisessä kertoo se, että Milla Paloniemi ei edes tiedä, paljonko siilialbumeja on myyty.

– En ole koskaan seurannut siilin myyntitilastoja. Jos tietäisin, se ehkä aiheuttaisi paineita. Kustantaja tietää. Kyllä sitä jotkut ostavat edelleen, mutta ei tietenkään niin paljon kuin ykkösalbumia.

Nyt kun uusi siilialbumi on hiljattain julkaistu ja pian markkinoille tuleva siiliseinäkalenteri on valmis, Milla Paloniemi työstää jatko-osaa omaelämäkerralliseen päiväkirja-albumiinsa ”112 osumaa”. Työpöytä ja koti ovat nykyään Tampereen Pispalassa, jonne hän muutti keväällä viidentoista Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen.

Sarjakuvista ja muista kuvitustöistä Milla Paloniemi kertoo ”hairahtuneensa” viime aikoina vähän sivuraiteillekin.

– Musiikkiin ja nykytaidepiireihin, hän paljastaa.

Sarjakuvataiteilijalla on kaupunkilaisromanttista pop-rockia soittava Nok Nok -bändi, jossa hän itse on toinen liidilaulaja ja räppäri.

– Kaikkea muutakin kivaa on. Hommasin juuri ukulelen ja olen tehnyt vähän keikkaa ”Moi mä oon Milla” -nimellä.