Eläkkeelle siirtyvä Uganda-lehmä on poikkeus navetassa – lehmien eläkehakemuksia käsitellään Suomessa vain parikymmentä vuodessa

Eläkettä haetaan parhaille ja ikimuistoisimmille yksilöille. Mulkoileva ja yrmy Uganda-lehmä pääsee eläkkeelle syyskuun alussa.

Lypsylehmät
Tuleva eläkeläinen Uganda
Tuleva eläkeläinen UgandaMerja Siirilä / Yle

– Ei se ainakaan mikään ihmisystävä ole. Se on onnistunut ylenkatsomaan meitä hoitajia joka päivä, koko tämän 12 vuotta, kun se tällä tilalla on ollut. Uganda on pienikokoinen yrmy, joka elää täällä vähän omaa elämäänsä, kuvailee maatilan emäntä Satu Sillanpää lehmää.

Uganda erottuu 120 lypsylehmän joukosta. Vanhannäköinen ja pienikokoinen lehmä tuijottaa hämillään valkoiseen suoja-asuun verhoutunutta ja kameran kanssa heiluvaa toimittajaa. Ei kestä kauaakaan, kun se vaihtaa paikkaa suuressa navetassa.

– Kun otin siitä ensimmäisen kuvan silloin, kun sata tonnia tuli täyteen, sain metsästää sitä aika mukavasti täällä. Ei se välttämättä juokse karkuun, mutta onnistuu kääntelemään päätään, Sillanpää naurahtaa.

Vaikka Uganda ei ehkä ole ihmisten ystävä, on sillä kuitenkin pehmeäkin puoli.

– Se on tunnettu siitä, että on poikimakarsinassa ominut kaikkien vasikat. Se on mielellänsä näyttänyt, kuinka niitä hoidetaan, Sillanpää kertoo.

Ugandalla koittaa pian uudenlainen arki. 120 000 kiloa maitoa lypsänyt lehmä astelee viimeisen kerran lypsyrobotille elokuun lopulla. Siinä, missä suurin osa sen lajikumppaneista kohtaa teurasauton, Ugandan kohtalo on päätyä "maatilan koiraksi".

Satu Sillanpää
Satu SillanpääMerja Siirilä / Yle

"Ei kenelläkään ole varaa pitää sataa lehmää navetassa siksi, että ne ovat joskus lypsäneet sata tonnia"

Uganda on Sillanpään tilan ensimmäinen satatonnari eli 100 000 kiloa maitoa tuottanut lehmä. Keskimäärin lehmä tuottaa elämänsä aikana 25 000 kiloa maitoa.

Satu Sillanpään mukaan paljon hyviä jälkeläisiä ja suuren määrän maitoa tuottanutta lehmää ei haluttu laittaa teurasautoon.

– Ei ole helppo päätös laittaa lehmää pois, kun se on ollut sinulla kymmenen vuotta, Sillanpää kertoo.

Siinä, missä ihmiset saavat eläkkeellä rahaa, ei eläkeläislehmistä kerry eläkettä. Lehmästä kertyy siis pelkästään kuluja.

– Ei kenelläkään ole varaa pitää sataa lehmää navetassa siksi, että ne ovat joskus lypsäneet sata tonnia. Lehmä on aika kallis ylläpidettävä lemmikki, Sillanpää toteaa.

Uganda kuitenkin pääsee nauttimaan lemmikin asemasta. Sillanpää naurahtaa, että tila saa vihdoin koiran.

– Laitoin siihen [eläke]hakemukseenkin, että Uganda muuttuu koiraksi.

Uganda-lehmä katsoo epäilevästi kameraa
Uganda-lehmä katsoo epäilevästi kameran kanssa heiluvaa toimittajaa. Taustalla maatilan emäntä Satu Sillanpää.Merja Siirilä / Yle

Parikymmentä eläkehakemusta vuodessa

Lehmien eläkehakemukset on keskitetty Pro Agrian valtakunnallisen maitotilavaliokunnan käsiteltäväksi. Hakemuksia pystyy lähettämään kaksi kertaa vuodessa.

Pro Agria Etelä-Pohjanmaan maito-, lihanauta- ja lammastilojen palvelupäällikkö Arja Talvilahden mukaan eläkeläislehmät ovat harvinaisia. Vuodessa tulee noin 10-20 hakemusta.

– Tämän vuoden ensimmäiseen hakuun tuli jo kymmenen hakemusta, joten määrät ovat kasvussa, Talvilahti kertoo.

Mikään uusi juttu eläkeläislehmät eivät ole, sillä hakemuksia on voinut tehdä jo parinkymmen vuoden ajan.

Pro Agrian maitovaliokunnalle tehtävä hakemus lehmän eläkkeelle siirrosta on enemmänkin ilmoitusluontoinen asia, mikäli lehmä täyttää määritelmät: lehmän täytyy olla vähintään kymmenvuotias, ei tiine tai siemennetty, eikä se saa tuottaa enää maitoa.

– Se siirtyy maidontuotannosta niin sanotusti eläkkeelle. Se hengailee navetassa, mutta ei tuota tilalle mitään. Ei se hirveän kannattava juttu ole tilalle, mutta joitakin lehmiä halutaan pitää tilalla, vaikka ne eivät tuotakaan mitään, Talvilahti kertoo.

Vaikka hakemukseen ei tarvitse kirjoittaa mitään perusteluita siitä, miksi lehmä jää tilalle tuottamattomana, ovat ihmiset kuitenkin kirjoittaneet pitkiäkin tarinoita lehmistä.

– Yleensä eläkkeelle jäävä lehmä on tärkeä tilalle: on ollut kauan navetassa, on tuottanut paljon maitoa ja on esimerkiksi satatonnari, Talvilahti kertoo.

Egu-lehmä pihatossa
Ugandan jälkeläinen Egu lähestyy myös sadan tuhannen maitokilon rajaa.Merja Siirilä / Yle

Hyviä jälkeläisiä

Vaikka Uganda on Sillanpään tilan ensimmäinen satatonnari, ei se ole jäämässä välttämättä viimeiseksi. Tilalla pohditaan nyt, rikkooko Ugandan tytär myös maagisen rajan. Egu on lypsänyt jo 80 000 kiloa ja voi siis rikkoa rajan parin vuoden päästä, mikäli vain pysyy terveenä.

– Ugandalla on viisi tytärtä. Yksi myytiin hiehona toisella tilalle ja neljä muuta ovat täällä tilalla. Nuorin on vielä ihan vasikka. Kestäviä nämä kaikki ainakin ovat, mutta tykkäävät olla enemmän kavereiden kanssa, eikä niin ihmisten, Sillanpää kertoo.

Uganda on ilmoitettu jäävän eläkkeelle syyskuun ensimmäisenä päivänä. Muutos on suuri lehmälle, joka on tottunut kävelemään lypsyrobotille kahdentoista vuoden ajan.

– Kyllä se varmasti ensimmäisenä aamuna tulee kyselemään, että eikö häntä lypsetä nyt ollenkaan. Voisin kuvitella, että vielä kolmas päivä se on siinä luukulla odottamassa, että tässä hommassa on jotain mätää, Sillanpää naurahtaa.

Kyllä se varmasti ensimmäisenä aamuna tulee kyselemään, että eikö häntä lypsetä nyt ollenkaan.

Satu Sillanpää

Suomessa lehmien keski-ikä on maidontuotannon tuotospaineiden vuoksi 5,2 vuotta, mutta se on nousussa. Vanhimmat lehmät Suomessa ovat yli 20-vuotiaita, mutta maailmalla on jopa 30-vuotiaita lehmiä. Kuinka pitkään Ugandan odotetaan elävän?

– Sillä ei ole perusvaivaa ja jalat ovat hyvät. Voi se elää vielä helposti 11-12 vuotta. Vähän se on sellainen käppänä, mutta se ei haittaa mitään. Sitkeä tervaskantamuori on varmaan vielä kymmenenkin vuoden päästä täällä.

– Päästäänkö me eläkkeelle ennen kuin Ugandasta aika jättää, Sillanpää pohtii hymyillen.