Myrkytystietokeskus on keskeyttänyt tehtaan juhlat ja varautunut teollisuusvakoiluun – Internet-ajalla ihmiset haluavat yhä kuulla tärkeät neuvot toiselta ihmiseltä

Vuonna 1961 perustettu Myrkytystietokeskus vastaa vuosittain lähes 40 000 puheluun. Viime vuosina puheluiden määrä on ollut pienessä kasvussa.

myrkytykset
Grafiikka
Laura Koivunen / Yle Uutisgrafiikka

Haartmanin sairaalan kupeessa vaahteroiden suojassa sijaitsee harmaa kivitalo, johon joka vuosi kymmenet tuhannet suomalaiset soittavat huolissaan.

Useimmiten soittaja on huolestunut vanhempi, joka on löytänyt avatun lääkepurkin lapsensa kädestä tai huomannut pienet hampaanjäljet huonekasvista. Joskus soittaja on terveydenhuollon ammattilainen, joka tarvitsee toksikologista apua. Toisinaan taas kotipuutarhuri tiedustelee pihalleen ilmestyneen kasvin mahdollista myrkyllisyyttä.

Kaikkiin näihin kyselyihin löytyy vastaus muutaman minuutin keskustelun jälkeen.

Myrkytystietokeskus on lähes kuuden vuosikymmenen ajan kerännyt, analysoinut ja jakanut toksikologista tietoa suomalaisille. Vuosien aikana Myrkytystietokeskuksen arkistoon on lisätty kymmenien tuhansien tuotteiden koostumustiedot. Tietokannasta löytyy kaikkien Suomessa myytävien lääkkeiden ja kemikaalien tuotetietojen lisäksi tietoja muun muassa kasveista ja sienistä.

Uutta tietoa kerätään jatkuvasti. Kun sähkötupakat alkoivat yleistyä vuosikymmenen alussa, niissä höyryn muodostamiseen käytettävät nesteen käytiin läpi ja lisättiin arkistoon.

Yleisin soitto Myrkytystietokeskukseen koskee lääkkeitä, pesuaineita tai kasveja.
Ympäri vuorokauden puheluita vastaanottavassa Myrkytystietokeskuksessa työskentelee nykyään toistakymmentä työntekijää, joista suurin osa on farmaseutteja.

Yleisin soitto koskee pientä lasta

Myrkytystietokeskus aloitti toimintansa Suomessa syksyllä 1961. Edeltävän vuosikymmenen aikana lääkkeiden ja kodin kemikaalien määrä oli kasvanut voimakkaasti ja kotien kaapeista löytyi jos jonkinmoisia myrkkyjä, usein pienten käsien ulottuvilla. Tämän seurauksena pienten lasten myrkytyskuolemat lisääntyivät merkittävästi.

Pesuaineena käytettyä lipeää löytyi jokaisesta kodista ja paloöljy oli yleistä. Lääkekaapit olivat särkylääkkeiden ja lisäravinteiden sijaan täynnä sydänlääkkeitä ja barbituraatteja. Myöskään tietoisuus uusien aineiden mahdollisesta vaarallisuudesta ei ollut laajalle levinnyttä.

Myrkytystietokeskuksen perustamisen jälkeen lasten myrkytyskuolemat lähtivät laskuun ja 1980-luvulta lähtien määrä on ollut nolla muutamaa tapausta lukuunottamatta.

Pienet lapset toki yhä tutkivat maailmaa maistellen.

– Yleisin soitto koskee alle kuusivuotiasta lasta, joka on syönyt pesuainetta. Toinen iso osa ovat aikuiset, jotka ovat syöneet lääkkeitä, kertoo kymmenen vuotta Myrkytystietokeskuksessa työskennellyt farmaseutti Justus Vasama.

Vaikka Myrkytystietokeskuksen puhelut koskevat mitä moninaisempia aineita, suurin osa tapauksista voidaan hoitaa kotona. Yleisin soittajille annettu neuvo on seurata tilannetta. Oksetusta ja mahahuuhtelua ei enää suositella lainkaan. Ne kun ovat rankkoja, mutta tehottomia hoitokeinoja.

Vain joka viides soittaja ohjataan lääkärin pakeille. Kun potilas pääsee sairaalahoitoon, todennäköisyys selviytyä myrkytyksestä on noin 98 prosenttia.

"Äijät lähti tehtaalle ja soitti tiedotteen"

Myrkytystietokeskus näyttäytyy suurelle yleisölle puhelinpalveluna, mutta suurin osa keskuksen työstä on aina ollut tuotetietojen keräämisessä ja analysoinnissa.

– Kaiken toiminnan ydin on se toksikologinen tieto, jota me olemme keränneet ja analysoineet. Se on henkilökunnan jälkeen meidän tärkein omaisuutemme ja kultakaivoksemme, kehuu Myrkytystietokeskusta johtava ylilääkäri Leena Soininen.

Kultakaivoksen kartoittaminen aloitettiin jo ennen keskuksen perustamista. Arkisto alkoi kasvaa huimasti perustamisen jälkeen ja reilussa kymmenessä vuodessa "myrkytyskorttien" määrä oli lisääntynyt 3 000 kappaleesta lähes 9 000:een. Nykyään Myrkytystietokeskuksen arkistosta löytyy noin 30 000 korttia, jotka toksikologisten tietojen lisäksi sisältävät hoito-ohjeita. Sähköisen arkiston myötä luokittelu on hieman muuttunut ja sähköisiä kortteja on noin 1 500 kappaletta.

Alkuvuosina Myrkytystietokeskus keräsi perustietoja maassa myytävänä olevista teknokemian tuotteista. Tuotetietoja kyseltiin teollisuusyhdistyksiltä, valmistajilta ja maahantuojilta. Tietoja saatiin myös muiden maiden myrkytystietokeskuksista.

Aluksi tehtaat suhtautuivat epäilevästi Myrkytystietokeskuksen kyselyihin. Koko liiketoiminnan perustana olevia koostumustietoja ei mielellään lähetetty eteenpäin teollisuusvakoilun pelossa. Myrkytystietokeskuksessa puhelimien vieressä olikin vuosien ajan kyltti, joka varoitti mahdollisista teollisuusvakoiluyrityksistä.

Vuodesta 1992 lähtien laki on velvoittanut kemikaaleja myyvät tahot toimittamaan koostumustiedot viranomaisille, jotka välittävät tiedot eteenpäin Myrkytystietokeskukselle. Nykyään työtä helpottaa myös se, että alkuperäispakkauksista löytyy tuotteen koostumustiedot.

Toisin oli ennen. Jos tietoa ei arkistosta löytynyt, soitettiin tehtaaseen ja pyydettiin tarvittava tieto sieltä. Joskus tehtaanjohtajia on täytynyt tavoitella paikallisesta ravintolasta, kuten farmaseutti Anja-Riitta Korhonen kertoo Myrkytystietokeskuksen 50-vuotisjuhlan kunniaksi kootussa historiikissa (2011).

“Kerranhan oli semmoinen juttu, että yksi firma vietti hauskaa iltaa jossain ravintolassa, joku söi sitä ainetta ja mä olin pyytänyt sitä tuoteselostetta ja ne ei olleet antaneet. Sitten mä soitan kotiin sinne, ja siellä on sitten vaimo joka sanoo, että ne on ravintolassa juhlimassa. Mä sanoin, että nyt on vaan tilanne semmoinen, että sen firman ainetta on lapsi juonut ja se on vaarallista, meillä ei ole tietoja, ei ole lähetetty vaikka on pyydetty. Se soitti sinne ravintolaan, ja juhlat loppui siihen paikkaan ja äijät lähti tehtaalle ja soitti tiedotteen.”

Internet-haut eivät syrjäytä puhelinkontaktia

Myrkytystietokeskus vastaanottaa keskimäärin vajaat 40 000 puhelua vuosittain. Viimeisen kolmen vuoden aikana puhelumäärät ovat hieman kasvaneet. Internet-hakujen aikakaudella kehitys tuntuu erikoiselta. Tarkkaa syytä tähän ei Myrkytystietokeskuksessa tiedetä.

– Onko syy se, että ihmiset haluavat enemmän tietoa, vai onko se maailmassa oleva tieto niin ristiriitaista ja hankalasti tulkittavaa, että he haluavat jonkun ihmisen, joka kertoo miten siinä tilanteessa pitää toimia, Soininen pohtii.

Hädän hetkellä tutkittuun tietoon perustuva ohje voittaa keskustelupalstojen paniikinomaisen selaamisen.

Puhelinneuvonnan vahva asema ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Myrkytystietokeskus seuraisi tarkasti digitalisaation mukanaan tuomia ratkaisuja. Toistaiseksi hoidonohjaus-algoritmit eivät ole korvaamassa ihmisen arvioita.

– En näe, että tällaista puhelinkontaktia tullaan korvaamaan digitaalisilla välineillä seuraavina vuosina. Yksilöidyn riskiarvioinnin tekemiseen ja palvelun käyttäjän vakuuttamiseen tiedon oikeellisuudesta tarvitaan ainakin toistaiseksi ihmisiä, Soininen toteaa.

Myrkytystietokeskus vastaa numerosta 09 471 977 vuorokauden ympäri. Myrkytystietoa löytyy myös keskuksen omilta verkkosivuilta (siirryt toiseen palveluun).