Jukka Relanderin kolumni: Kaupungit rakennusyhtiöiden panttivankeina

Suomalaiset asuvat ahtaasti, koska se on asuntorakentajien ja asuntosijoittajien etujen mukaista. Nyt rakennettavat muodikkaat sinkkukämpät taantuvat köyhien kasarmeiksi muutamassa vuosikymmenessä, kirjoittaa Jukka Relander.

kolumnit
Jukka Relander
Jukka RelanderPekka Tynell / Yle

Vuokraturva Oy:n hallituksen puheenjohtaja Timo Metsola varoitteli loppukesällä (siirryt toiseen palveluun), että asuntojen hinnat uhkaavat kääntyä laskuun, jos rakentamisen vauhtia ei hillitä.

Ihmettelin ulostuloa.

Kaupunkiseutujen kasvun tärkeimpiä pullonkauloja kun ovat asumisen korkea hinta, ja asuntojen huono saatavuus.

Olisin ihmetellyt kommentteja ehkä vähemmän, jos olisin tiennyt, että Metsola pyörittää vuokra-asuntoja välittävän yhtiönsä ohella myös paria asuntosijoittamiseen keskittyvää firmaa. Niiden toiveissa on luonnollisesti se, että hinnat nousevat.

Metsola on toki oikeassa nähdessään asuntorakentamisen vauhdin ja hintojen välisen yhteyden. Helpoin tapa kohtuullistaa asumisen kustannuksia olisi se, että rakennettaisiin koko ajan lisää. Tämä olisi kaupunkien etujen mukaista, koska alenevat asuinkustannukset toisivat uusia veronmaksajia.

Rakennusyhtiöt ja asuntosijoittajat taas toivovat, että tahti pysyisi mahdollisimman maltillisena, koska silloin hinnat pysyvät ylhäällä.

Edut eivät kohtaa, koska kaupungit suosivat isoja aluerakennussopimuksia, ja isoja urakoita tekemään tarvitaan isoja yhtiöitä. Niitä on aika vähän, eikä uusia synny, kun pieniä urakoita ei ole tarjolla.

Yhtiöt pääsevät sanelemaan tahdin. Sen lisäksi isoilla rakennusfirmoilla tuntuu olevan melkoinen vaikutus siihen, mitä rakennetaan. Pienistä asunnoista saa paremman tuoton kuin isoista, joten meillä rakennetaan pientä (siirryt toiseen palveluun).

Perustelut ovat sinänsä ylevät: pienten asuntojen puolesta puhutaan vetoamalla siihen, että pitää rakentaa köyhille eikä rikkaille. Se unohtuu keskusteluissa täysin, että jos rakennetaan iso asunto, jossain muualla vapautuu pienempi asunto, kun ihmiset muuttavat uuteen kotiin.

Rakentamisen tapa pienentää asuntojen keskikokoa, joka on ennestäänkin pienempi kuin muissa kehittyneissä maissa. Tanskassa ei edes saa rakentaa alle 45 neliön huoneistoja.

Suomessa muutetaan kotoa jopa kymmenen vuotta nuorempina kuin Välimeren maissa ja viittä vuotta aikaisemmin kuin Ranskassa tai Englannissa, mutta tanskalaiset muuttavat omilleen vielä nuorempina. Ja he muuttavat huomattavasti tilavampiin asuntoihin, vaikka maata on tarjolla vain kymmenesosa siitä mitä Suomessa.

Hetken tarpeeseen pitäisi osata reagoida niin, että myös lapsenlapsenlapset kiittävät.

Pienille sinkkukämpille on kyllä kysyntää, mutta niitä rakennettaessa luodaan kaupunkirakennetta vuosikymmeniksi eteenpäin. Esimerkiksi Helsingin Kalliossa rakennettiin 1920-30 -luvuilla yksiöitä ja kaksioita työläisille, ja tuolloin syntynyt rakenne takaa, että alueen luonne säilyy samanlaisena pitkään. Hetken tarpeeseen pitäisi osata reagoida niin, että myös lapsenlapsenlapset kiittävät.

Kaupunkiprofessori Mari Vaattovaara vertasi Helsingin Sanomien haastattelussa (siirryt toiseen palveluun) nykyistä asuntorakentamista Helsingin Kallion syntyaikoihin, kun köyhille rakennettiin hellahuoneita. Nyt rakennettavat muodikkaat sinkkukämpät taantuvat köyhien kasarmeiksi muutamassa vuosikymmenessä, elleivät satu sijaitsemaan kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta.

Suomalaisen asumisen erikoisuuksiin kuuluu myös se, että hiljattain kaupungistuneet pientalonpojat haluavat omistaa kotinsa. Omistamisessa ei sinällään ole mitään moittimista, mutta sillä on vaikutuksensa. Jos tänä vuonna rakennetaan kerrostalo jossa on 60 yksiötä, paikalla on kerrostalo jossa on 60 yksiötä siihen asti kun aurinko sammuu, koska talon purkaminen edellyttää joko maanjäristystä tai yhtiökokouksen yksimielistä päätöstä.

Keskustelut asuntojen keskikoosta törmäävät aina siihen, että nuoret ja vähävaraiset haluavat asua pienissä asunnoissa koska ne ovat edullisempia. Tämä pitää paikkansa vain niin kauan, kuin asuntorakentamisen tahti noudattaa rakennusyhtiöiden toiveita. Jos rakennettaisiin nopeammin, tarjonta ylittäisi kysynnän ja hinnat laskisivat. Silloin isommatkin asunnot olisivat edullisempia, mutta rakennuttajille jäisi vähemmän käteen.

Suomalaiset asuvat ahtaasti, koska se on asuntorakentajien ja asuntosijoittajien etujen mukaista. Köyhä maksaa asumisestaan vähemmän, mutta neliöistään enemmän niin kauan kuin kaupungit tekevät isoja aluerakennussopimuksia tuttujen isojen firmojen kanssa, jotka pidättelevät rakentamisen tahtia parempien tuottojen toivossa. Hinnat pysyvät ylhäällä, ja asunnot pieninä.

Jukka Relander

Kirjoittaja teki viime vaalikaudella kuntapolitiikkaa vihreiden riveissä Helsinkissä. Vapaa-aikoinaan hän haaveilee perhokalastuksesta istuessaan kentän laidalla katsomassa kun lapset pelaavat.