Viljelijöiden huoli ilmastonmuutoksesta muuttuu sanoista teoiksi – "Kokeiluja on ollut paljon, ja paljon on tullut turpaan"

Vielä muutamia vuosia sitten ilmastonmuutos oli epäkiinnostava seminaariaihe. Nyt viljelijät etsivät käytännön ratkaisuja sään ääri-ilmiöihin.

ilmastonmuutos
Maanviljelijä Juha Lahtinen seisoo härkäpapupellolla
Esa Huuhko/Yle

Maanviljelijä Juha Lahtinen puikkelehtii härkäpapukasvustojen keskellä pellolla. Hän tutkii kasvustoja ja selittää kiihkeyttä äänessään, miksi yhdessä kohtaa härkäpapu kasvaa selvästi korkeampana kuin toisessa. Se johtuu siitä, että pellon eri osiin on ajettu maahan erilaisia maata parantavia aineksia. Yhdessä kohtaa on esimerkiksi kuivalantaa, toisessa puukuitua ja sen vieressä kasvijätettä.

Lahtisen intohimona on ollut jo vuosikymmenen ajan tehdä viljelmillä erilaisia maaperää parantavia kokeiluja. Tavoitteena on tehdä maasta ilmastonmuutoksen kestävä.

– Kokeiluja on ollut paljon, ja paljon on tullut turpaan näissä kokeiluissa. Mutta kun koko ajan tuulee ja on kuivaa. Kyllä se jostain kertoo. Jotain on tapahtumassa ilmakehässä, Lahtinen sanoo.

Kun vielä vuosikymmen sitten ilmastonmuutos oli lähinnä vaikeasti lähestyttävä seminaariaihe, nyt viljelijät miettivät tosissaan, millä keinoilla uuteen tilanteeseen sopeudutaan.

– Muutaman viime vuoden aikana ilmastonmuutoksesta on tullut vakava ja kiinnostava aihe, joka nousee esiin tavallisissa keskusteluissa, viljelijöitä neuvoja kasvintuotannon asiantuntija Riitta Savikurki Pro Agriasta sanoo.

Maissia, biokaasua ja aurinkopaneeleja

Luonnonvarakeskuksen tutkija Riitta Savikko vahvistaa Savikurjen havainnon. Savikko vetää Luonnonvarakeskuksen hanketta Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (siirryt toiseen palveluun). Hän kertoo, että ilmastokeskustelu on tähän saakka ollut tieteellistä, pitoisuuksia ja mittaustuloksia pohtivaa abstraktia keskustelua.

– Tällä hetkellä keskustellaan ratkaisuista. Pohditaan, millaiset ratkaisut olisivat hyviä niin suomalaisessa yhteiskunnassa kuin ihan omalle tilalle räätälöitynä, Luonnonvarakeskuksen tutkija Riitta Savikko kertoo.

Käytännössä sään sanelemat ratkaisut tarkoittavat tiloilla esimerkiksi sitä, että viljeltävien kasvien valikoimaa laajennetaan. Rukiin ja vehnän lisäksi tilalla kasvaakin myös öljyhamppua, kuminaa ja jopa maissia. Eri kasvit kestävät eri tavoin erilaisia säitä ja tuholaisia. Kasvit vaikuttavat toisiinsa ja maaperään.

Myös uusia energiaratkaisuja on ryhdytty miettimään.

– Eteläsavolaisilla tiloilla on alkanut näkyä entistä enemmän myös aurinkopaneeleja ja traktoreihin ja muihin kulkuneuvoihin pohditaan polttoainevaihtoehdoksi biokaasua, Savikurki kertoo.

Viljelijät voivat torjua ilmastonmuutosta

Luonnonvarakeskuksen Riitta Savikon mukaan viljelijöiden kokema ympäristöahdistus on erilaista kuin vaikkapa toimistotyöläisen. Viljelijät eivät ainoastaan sopeudu uuteen tilanteeseen, vaan he voivat myös hillitä aktiivisesti ilmastonmuutosta.

– Maa- ja metsätaloudella pystymme sitomaan ilmakehästä hiiltä takaisin maahan ja kasvillisuuteen fossiilisten polttoaineiden sitä ilmakehään tuprutellessa, Savikko sanoo.

Hän nostaa Juha Lahtisen intohimon kohteen, maasta huolehtimisen esiin tärkeänä keinona torjua ilmastonmuutosta. Jos maaperän eloperäisen aineksen, kuten humuksen määrä saadaan kasvamaan, suuri kerros eloperäistä ainesta voisi sitoa kasvihuonekaasuja itseensä.

Arkisemmalla tasolla muheva maa olisi viljelijän toimeentulon vakuutus. Se suojelisi kasveja kuivumiselta, ja toisaalta märkinä jaksoina humus sitoisi vettä itseensä, eivätkä ravinteet huuhtoutuisi pois.

Pikkuhiljaa tavanomaistenkin viljelijöiden on uskottava siihen, että tällaisista konsteista on hyötyä heillekin.

luomuviljelijä Juha Lahtinen, Mäntyharju

Lahtinen seuraa muiden viljelijöiden tapaan eturivistä ilmastonmuutoksen muuttumista todeksi. Vaikeasti ymmärrettävä tieteellinen ilmiö on ollut viime vuosina pelloilla käsinkosketeltava asia. Lahtinen sanoo härkäpapuviljelmiensä onnistuneen maaperäkokeilujen ansiosta paremmin kuin monella muulla, mutta kuivuus on silti vaatinut veronsa. Lisäksi kuumat tuulet puhalsivat pelloille heinäkuussa tuholaisen, gammayökkösen, joka viihtyy tavallisesti Afrikan ilmastossa.

Lahtinen on omien kokeiluidensa lisäksi mukana Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa, jossa selvitetään, miten teollisuuden erilaisia sivuvirtoja voitaisiin käyttää maaperän kohentamisessa. Hänen härkäpapupellolleen on levitetty UPM:n vanerin tuotannosta ylijäävää puunkuoriainesta.

Toiveissa on, että hajotessaan puunkuori lisäisi maaperän eloperäistä massaa sitomatta kuitenkaan ravinteita, kuten typpeä itseensä.

– Etenkin luomuviljelijät ovat keskustelleet maan rakenteen merkityksestä paljon. Mutta pikkuhiljaa niin sanotusti tavanomaistenkin viljelijöiden on uskottava siihen, että tällaisista konsteista on hyötyä heillekin, Lahtinen sanoo.

Lahtinen möyhii multaa käsissään ja osoittaa puunkuoren kappaleita, jotka eivät ole vielä maatuneet. Vielä ei tiedetä, miten hyvin Luonnonvarakeskuksen koe on onnistunut. Silmämääräisesti arvioituna Lahtisen koekasvustot näyttävät lyhyemmiltä kuin vieressä olevat, ilman puunkuorta kasvavat viljelmät. Onneksi on muitakin kokeiluja.