Seksityö ei ollut pahasti leimaavaa 1800-luvun Suomessa – uutuuskirja kertoo tarinoita turkulaisista prostituoiduista, joille seksityö oli ”yksi elinkeino silpputöiden joukossa”

Kirsi Vainio-Korhosen kirja kertoo ajasta ennen prostituutio-sanan rantautumista Suomeen.

prostituutio
Köyhyys ajoi seksityöhön 1800-luvun Turussa
Köyhyys ajoi seksityöhön 1800-luvun Turussa

Historioitsija Kirsi Vainio-Korhonen on tutkinut seksityöläisten arkea 1800-luvun Turussa uutuuskirjassaan Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa.

– He olivat köyhiä turkulaisnaisia, joille seksityö oli yksi elinkeino silpputöiden joukossa. Siinä sivussa saattoi olla siivousta, vaatteiden pesua, kaupustelua, Vainio-Korhonen kertoi Ylen aamu-tv:n haastattelussa.

Prostituutiota ei sanana vielä tunnettu ruotsiksi tai suomeksi.

– Se rantautui yleiskieleen vasta vuosisadan jälkipuolella viktoriaanisen ajan perintönä ja kuvasi aikaa, jolloin tähänkin ilmiöön ajattiin suhtautua paljon enemmän moralisoiden.

Seksin myynti ei ollut rangaistavaa ja siihen ei Vainio-Korhosen mukaan kiinnitetty pahemmin huomiota. Seksityö ei tutkijan mukaan leimannut sen enempää kuin asunnottomuus tai köyhyys.

"Näistä naisista löytyi paljon potkua"

Taustalla oli Vainio-Korhosen mukaan köyhyyttä ja syrjäytymistä. Osalla prostituoiduista oli oppimisvaikeuksia, joka aiheutti syrjäytymistä yhteiskunnasta. Sen seurausta olivat myös monenlaiset uhat.

– Seksityöhön sisältyi uhka irtolaisuustuomiosta. Jos ei ollut selkeää vakinaista työtä tuon ajan yhteiskunnassa, niin ensin patistettiin työnhakuun. Jos ei piian paikkaa löytynyt, niin saattoi odottaa puolen vuoden tuomio kehruuhuoneessa, joka oli naisvankila.

Irtolaisuustuomioihin ei tyydytty missään tapauksessa.

– He panivat hanttiin joka välissä: He väittivät vastaan poliisiviranomaisille, tuomareille, he eivät myöntäneet mitään. He valittivat tuomioistaan jopa korkeimmalle mahdolliselle taholle, eli keisarille. Se oli suuri yllätys, että näistä naisista löytyi näin paljon potkua onnettoman elämänympäristön sisällä.

Tarkastusasiakirjojen kautta ilmiön jäljille

Ilmiön jäljille Vainio-Korhonen pääsi sukupuolitautitarkastusten kautta. Tarkastusten taustalla oli pelko kupasta, jota ei ennen penisilliiniä pystytty hoitamaan. Kuppa olikin kansanterveydellinen ongelma.

– Tuon ajan seksityöläiset olivat velvoitettuja kupan tartuntauhan takia kerran kuukaudessa käymään poliisilaitoksella kaupungin lääkärin tarkastettavina tutkittavana, että olivat varmasti terveitä. Jos eivät olleet, edessä oli elohopeakuuri kuppasairaalassa Turussa.

Lokakuussa 1838 Turussa tehtiin Suomen historian laajin kupparatsia siihen saakka. Kymmenen vuoden aikana tarkastusasiakirjoihin päätyi 164 naista noin 13 tuhannen asukkaan Turussa.