Hyvästi noutoruoka ja kuppilat! Joko Suomessa koittaa kotiravintoloiden aika?

Maailmalla moni maksaa siitä, että pääsee syömään tuntemattoman kotiin. Kotikokkien varauspalvelut etsivät jalansijaa myös Suomesta.

ravintolat
Nainen kohottaa lasia kameralle.
Jack Frog / AOP

Hälyinen ravintola ei tänään kiinnosta, eikä sen hinnat. Siispä mobiilisovellus auki ja lähiseudun kotiravintolat esiin. Ainakin paistettua porsasta ja sienirisottoa olisi tarjolla.

Siis hetkinen, kotiravintolat? Eihän nyt ole pop up -ravintoloiden päivä. Ja mistä sovelluksesta on kyse?

Esimerkki ei olekaan peräisin Suomesta vaan Lontoosta. Tai Ateenasta, Berliinistä tai Barcelonasta. Palveluksiaan tarjoavia kotikokkeja on moneen lähtöön: niin intohimoisia ruoanlaiton harrastajia kuin ravintoloissa kouliintuneita keittiön ammattilaisia.

Kotiravintoloita he ovat perustaneet joko lisäelannon saamiseksi, kuten Kreikassa, tai fiinin supper clubin merkeissä, kuten Britanniassa.

Nykyaikaa on se, että vieraiden kanssa jaettavalle aterialle varataan paikka esimerkiksi EatWithin tai WeFiFon kautta.

kotikeittiöitä välittävä sivusto
Yle Uutisgrafiikka

Ylen saamien tietojen mukaan useampi ulkomailla toimivista, kotikokkaamista välittävistä yrityksistä on viime aikoina tunnustellut bisnesmahdollisuuksia Suomessa.

Yhteisen pöydän ääreen

Moni aterioi kotona ja yksin, vaikka sosiaalinen syöminen kiinnostaisi (siirryt toiseen palveluun).

Juuri seuran tarpeeseen kotiravintolat, ja niitä välittävät sivustot, ulkomailla vastaavat. Emäntä tai isäntä on läsnä, kun hän tarjoilee keitoksensa vähimmillään vain muutamalle asiakkaalle. Ja ruokapöydän ääressä vieruskaverille tulee juteltua melkein väistämättä.

Alkupalaksi vieraat saavat lounaisranskalaisia herkkuja eli hanhenmaksaa ja jurançon-viiniä.
.Juha Nurminen

Ei siis ihme, että esimerkiksi EatWith markkinoi kotiravintoloita varsinkin matkailijoille. Näet aidon kodin ja saat juttuseuraa.

Meillä ravintolapäivät ovat osoittaneet, että suomalaisten jäyhyys on osin myytti ja vieraidenkin ruokaseura kiinnostaa.

Mistä sopiva määrä asiakkaita?

Mitä isompi kaupunki, sen suurempi asiakaspotentiaali kotiravintolalla varmasti olisi. Mutta Suomessa pärjätäkseen kotiravintoloita kannattaisi kokeilla myös pienemmillä paikkakunnilla, missä on kapeampi tarjonta, Timo Santala pohtii.

Ravintolapäivän perustajajäsen ja Helsingin kaupungin ruokastrategina toiminut Santala arvioi, että Suomessa on paljon alueita, jotka eivät ole väkimäärältään kiinnostavia perinteisille ravintoloille. Niiltä kuitenkin löytyisi kotiravintolan tarvitsemat 10-15 asiakasta illassa, koska alueen tarjonta ei vielä vastaa piilevää kysyntää.

– Uudenlaisesta ruokailusta kiinnostuneita asuu kaikkialla. Esimerkiksi kesämökkiläisten suosima seutu voisi toimia kausiluonteiselle kotiravintolalle huomattavasti paremmin kuin yltiökilpailtu pääkaupunkiseutu. Kysyntää löytyisi varmasti myös lähiöistä.

gTIE:n ruokalistalla on muun muassa bataattileipää, chipotle-hummusta sekä retiisisalaattia.
.Stella Harasek

Helsingin liepeillä ei tosiaan helppoa ole. Kotikokkien valmistamia aterioita välittävä MAKU.Global tarjosi aluksi asiakkailleen mahdollisuuden hakea ruokansa kokin kotiovelta.

– He eivät siihen tarttuneet. Mukavuudenhalu voitti. Nimettömän autokuskin suorittama kotiinkuljetus on saanut suosiota, eikä tarvitse tavata kokkia, toimitusjohtaja Ginger Hsieh sanoo.

Hsiehin välittämät kotikokit tulevat syntyperältään Suomen ulkopuolelta, on muun muassa indonesialaista ja malesialaista. Palvelu lupaa autenttisia reseptejä vesitettyjen ravintolaversioiden vastapainoksi.

MAKU.Global suunnittelee toimintansa laajentamista matkailijoiden avulla, sillä jo tähän mennessä merkittävä osa asiakkaista on ollut ulkomaalaistaustaisia. Turistien tietoon sivuston kotikokit on tarkoitus saattaa hotellien tai hostellien kautta.

Pöhinä ei vielä täytä pöytiä

Jos kerran sosiaalinen ruokailu ja kotikokit kiinnostavat maailmalla, miksei kotiravintoloiden buukkauspalvelu ole helppoa bisnestä?

Siksi, että syöjien ja ruoanlaittajien pitäisi olla hyvin aktiivisia hyvin pienellä alueella.

Esimerkiksi suomalaisyrittäjien Trybe (siirryt toiseen palveluun) kokeili siipiään Lontoossa. Buukkauspalvelu yritti saada listoilleen riittävästi kotikokkeja ja heille tarpeeksi asiakkaita. Se halusi olla vaihtoehto nouto- ja tilausruoalle. Tilinsä startup olisi tehnyt välityspalkkioilla. Vuoden kokeilu riitti.

– Kuvaavaa on se, että suosittu majoitussivusto Airbnb:kin lanseerasi muutama vuosi sitten oman versionsa kotikokkipalvelusta, mutta firman asiakasvolyymista huolimatta se ei oikein päässyt lentoon, Timo Santala kuvailee.

Kaverusten hauskanpitoa vai riittävä tulonlähde?

Potentiaalisia kotiravintolan pitäjiä Suomessa riittää.

Esimerkiksi vuoden 2014 toukokuun Ravintolapäivänä pyöri miltei 800 pop up -ravintolaa ja -kahvilaa yhden päivän aikana pelkästään Helsingissä.

ravintolapäivät 2013 Mikkeli
.Juho Liukkonen / Yle

Mutta moniko ruoan rakastaja on mukana harrastusmielessä, ja moniko valmis sitoutumaan säännöllisempään kotikokkaamiseen vieraille? Ravintolapäivän pohjalta syntyi kyllä useita ruoka-alan yrityksiä, kuten tässä Helsingin Sanomien jutussa (siirryt toiseen palveluun) kerrotaan, mutta ne tarjoilevat ateriansa ravintolatiloissa eivätkä kodeissa.

– Vaikka jakamistalous kuinka kiinnostaa, kotiravintola on hyvin työintensiivistä touhua verrattuna asunnon tai auton vuokraamiseen, ja kuluissa riittää laskemista, Timo Santala huomauttaa.

Suomessa kotiravintola on siis taloudellisesti pohdinnan paikka. Odotettavat tulot voivat jäädä pieniksi. Ja tässä näkyy ero muun muassa Etelä-Eurooppaan: Suomessa pikkutienesti kotikokkaamisesta ei näyttäydy yhtä kiinnostavana toimeentulon lisänä kuin köyhemmässä maassa.

Maailmalla kodeissaan aterioita tarjoavat myös huippukokit – ilman sijoittajien tai konseptien luomia rajoituksia. Suomessa taas kouluttautuneet kokit valitsevat pop up -ravintolansa osoitteeksi jotain muuta kuin kotinsa, kuten myymälän tai vanhan voimalan.

"Jakamista voi olla ilman talouttakin"

Viranomaiset eivät suomalaisten ravintolaintoa laimenna. Koti voi kyllä toimia ravintolana myös pysyvästi, kunhan ilmoitus elintarvikehuoneistosta ja omavalvontasuunnitelma on tehty.

Ja hygieniapassiin (siirryt toiseen palveluun) oikeuttava testi kannattaa suorittaa, jotta perusasiat ovat kunnossa. Lue byrokratiasta lisää tästä jutusta.

Mutta ei kotiravintolaa tarvitse ehkä edes tavoitella minään bisneksenä, Timo Santala sanoo. Yhteisen aterian arvoa ei tarvitse mitata rahassa.

– Olisihan Ravintolapäiväkin voitu kaupallistaa maksulliseksi pop up -ravintolapalveluksi. Tavoitteemme ei vain ollut yritystoiminta. Jos tapahtuma olisi kaupallistettu, siitä olisi tullut vain yksi nettipalvelu muiden joukossa, mikä olisi varmasti nostanut monien osallistumiskynnystä. Jakamista voi olla ilman talouttakin.

Juttua varten on haasteltu lisäksi Helsingin elintarviketurvallisuusyksikön päällikköä Riikka Åbergia.

Lue lisää:

Ravintolapäivä on tulevaisuudessa milloin tahansa, missä tahansa – ”Aivan epäreilua”, sanoo ravintoloitsijoiden nokkamies

Nuoret matkailijat haluavat syödä pariisilaisten kodeissa

Yhdessä ruokailu ja ruoan jakaminen (Antroblogi) (siirryt toiseen palveluun)

Uusi suomalainen verkkopalvelu yhdistää Airbnb:n ja Ravintolapäivän (Helsingin Uutiset) (siirryt toiseen palveluun)

Miksi irakilaista ruokaa ei arvosteta lompakolla mutta japanilaiskeittiötä kyllä?

Viljelläänkö tulevaisuuden ruoka kaupungeissa?

Tutkijat: Outo ruoka lisää tasa-arvoa