”Moni kauhisteli, että lähden vapaaehtoisesti ripuloimaan toiselle puolelle maapalloa ja vielä maksan siitä” – Maija Haanpäälle ripulirokotetutkimuksen matka Beniniin oli erilainen elämys

Ripulirokotetutkimukseen kaivataan lisää osallistujia, vaikka suomalaisia onkin saatu jo satoja mukaan. Maija Haanpää lähti Beniniin hakemaan elämyksiä ja niitä myös sai. Täysin vieraaksi ei jäänyt varsinainen tutkimuksen aihekaan.

Maija Haanpää odottelemassa woodooseremonian alkua kylän pikkupoikien kanssa. Kuva: Maija Haanpään kotialbumi

Seinäjokelainen Maija Haanpää, 52, oli kesällä ripulirokotetutkimuksen reissulla Beninissä, Länsi-Afrikassa.

Grand Popon kylässä, jossa tutkimukseen osallistuvat majoittuivat, näkee vielä Afrikkaa aidoimmillaan, se oli yksi syy, miksi paljon matkaillut Haanpää haki mukaan rokotetutkimukseen.

– Tässä toteutui monta asiaa, yhtenä toki hyvän tekeminen, että voin antaa oman häviävän pienen osuuteni tutkimukseen. Sanoisin, että minulle pääasia oli kuitenkin matkustaa ja kokea tällainen ihan extreme elämys.

Kylänraittia Grand Popon kalastajakylässä. Kuva: Maija Haanpään kotialbumi

Tuttavat pitivät hulluna

Maija Haanpään tuttavat ottivat epäuskoisina vastaan tiedon, että tämä on lähdössä ripulituristiksi.

– Moni kauhisteli, että ei voi olla totta, että lähden vapaaehtoisesti ripuloimaan toiselle puolelle maapalloa ja vielä maksan siitä.

Haanpää selvittää, että toisin kuin luullaan, reissu ei ole ilmainen. Kustannuksia hän laskeskelee kertyneen noin 2500€, josta matka maksoi 1600€.

– Olen käynyt Afrikassa aiemminkin muutaman kerran. Esimerkiksi safarimatka maksaa monikertaisesti tähän verrattuna. Olihan tämä nyt Afrikan matkaksi todella edullinen.

Vaikka matka oli periaatteessa omatoimimatka, kokee Maija Haanpää sen olleen paremminkin hyvin ohjelmoitu seuramatka.

Grand Popon kylässä heidän tukikohtanaan toimi suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus Villa Karo. Se toimi tutkimusprojektin keskipisteenä ja sieltä järjestettiin myös matkalaisille päiväretkiä. Haanpää sanookin, että koska projekti oli paitsi edullinen myös mielenkiintoinen, niin ei voinut vastustaa houkutusta.

– Ajattelin, ettei tästä voi kieltäytyä, jos vaan kelpaan siihen.

Avopuoliso sen sijaan nosti kädet pystyyn.

– Lasse sanoi heti, että tämä ei ole hänen juttunsa. Hän kuitenkin kannusti minua lähtemään.

Woodoo-seremonia oli erikoinen kokemus. Kuva: Maija Haanpään kotialbumi

Uusia osallistujia tarvitaan

Suomalaisia on matkannut Beniniin ripulirokotetutkimuksen matkalle viime vuoden heinäkuusta lähtien kahden viikon välein. Tavoitteena on saada mukaan 800 18–65 -vuotiasta tervettä aikuista.

Jos kaikki matkat olisivat täyttyneet, matkat olisivat tulleet tehdyksi vähän reilussa vuodessa. Tällä hetkellä matkojen järjestämistä on jatkettu ainakin vuodenvaihteeseen, sillä rokotetutkimuksen vetäjän, professori Anu Kantelen mukaan tavoitteesta uupuu vielä 150 henkilöä.

Kantele ei kuitenkaan ole pettynyt suomalaisten intoon lähteä ripulituristeiksi, sillä kansainvälisesti rekrytointitahtia on pidetty hyvänä.

–Tavoitteet ovat usein kovemmat kuin se mihin ylletään, mutta täytyy olla tyytyväinen, kun Beninissä kuitenkin jo käynyt jo satoja suomalaisia, Kantele summaa.

Hän kertoo, että lisäkannustimena osallistumiselle matkailusesongin ulkopuolisten matkojen hintoja on laskettu. Myös alle 30-vuotiaat saavat matkastaan alennusta.

Kantelen mukaan matkaan on lähtenyt moni sellainen, joka ei ole käynyt aiemmin Afrikassa, mutta motivaattorina on toiminut myös halu auttaa.

– Moni on sanonut haluavansa osallistua nimenomaan kehitysmaiden lapsille tarkoitetun rokotteen kehittämiseen.

Vaikka mitään oireita ei olisi ollutkaan, piti ottaa reissun aikana ottaa tietyt rutiininäytteet. Kuva: Maija Haanpään kotialbumi

”Vatsantoiminnasta tuli sisäpiirivitsi”

Maija Haanpää oli rokotetutkimukseen osallistuja numero 457. Hänen kanssaan kesäkuussa matkusti kahdeksan muuta.

Ryhmän kanssa tultiin nopeasti tutuiksi, sillä kaikki olivat tekemisissä saman asian kanssa. Haanpää naurahtaakin, että hotellilla aamupalalla huomenien toivotusten jälkeen keskusteltiin heti seuraavaksi vatsan toiminnasta.

– Voi sanoa, että siitä meidän vatsan toiminnasta tuli reissussa vähän niin kuin sisäpiirivitsi. Toki siellä muustakin puhuttiin, mutta se oli sellainen päivän avaus ja kuuluihan se tähän meidän projektiin.

Haanpää ei kuitenkaan moiti, että näytteiden otto, joka projektiin olennaisesti liittyi, olisi tuntunut kiusalliselta – siihenkin tottui. Kokonaisuudesta hän on kuitenkin sitä mieltä, että Beninin matkaa voi oikein verrata muihin turistimatkoihin. Niistäkin hänellä on kokemusta, sillä Haanpää on käynyt yli 50 maassa.

– Sitä on vaikea laittaa samalle viivalle muiden kanssa. Tämä oli niin ainutlaatuinen kokemus, että jättäisin sen ihan omaan kategoriaansa ja sitten laittaisin samaan kategoriaan ne kaikki muut.

Vierailu Ganven kylässä oli mieleenpainuva. Se on paikallinen Venetsia, missä asuu 42 000 ihmistä täysin vesistön päällä. Kuva: Maija Haanpään kotialbumi

Ei hienohelmoille

Maija Haanpää sanoo suoraan, että mikäli lomaltaan ylellisyyttä haluaa, niin ripulirokotetutkimuksen reissulta sitä on turha lähteä hakemaan.

Yksi haasteita oli Haanpään mukaan ilmasto. Kaikki tuntui koko ajan kosteannihkeältä, kun lämpötila oli yli 30 astetta ja kosteusprosentti lähes 90.

– Hotellimajoitus oli meidän luokituksemme mukaan sellainen puoli tähteä. Suihku oli, mutta siitä tuli vain kylmää vettä ja ihan omaa mieltä rauhoittaakseni en katsonut patjan alle. Ajattelin, että oli parempi, kun en tiennyt millaista elämää siellä oli.

Hän toteaa, että vaikka Beninissä pääsi näkemään aika alkeellista ja ankaraa todellisuutta paikallisten elämästä ja oloista, se ei häntä suuresti hätkähdyttänyt. Iso osa matkan antia oli nimenomaan päästä näkemään sitä osaa Afrikassa, minne turistivirrat eivät vielä yllä.

Mielestäni tämä oli niin hieno kokemus ja voin aivan ehdottomasti suositella. Mutta ei se ehkä ihan hienohelmoille sovi.

Maija Haanpää

Maija Haanpää huokaa, että kotiin oli kuitenkin tältäkin reissulta taas hieno tulla. Ruisleipä tomaatilla ja kurkulla tuntui paluumatkalla Tukholmassa luksukselta. Kokemusta korosti myös se, että ensin sai pestä kädet kunnolla saippualla ja asioida normaalissa vessassa.

Hän naurahtaa, että ripulireissulle osallistuneet vinoilevat, että matka oli kirjaimellisesti sellainen reissu, mitä vanha sanontakin sanoo. Haanpää ei kuitenkaan epäröisi hetkeäkään lähteä uudelleen vastaavalle.

– Ilmoitin rokotetutkimuskeskukseenkin, että olen vapaaehtoinen lähtemään, jos vaikka tekevät ”pakkasbakteeritutkimusta” pohjoisnavalla. Mielestäni tämä oli niin hieno kokemus ja voin aivan ehdottomasti suositella. Mutta ei se ehkä ihan hienohelmoille sovi.

Paikallista asutusta Grand Popon kylässä. Kuva: Maija Haanpään kotialbumi.

Ripulia vai ei?

Maija Haanpää saa tietää myöhemmin saiko lumelääkettä vai oikean ripulirokotteen. Eikä hän osaa arvailla sitä kokemuksensa perusteellakaan. Hän sanoo, että vatsan kanssa oli pieniä ongelmia, mutta ne olivat sellaisia, joita voi tulla reissussa missä vaan.

– Heti toisena päivänä vähän oksentelin ja ihmettelin, että se tuli vähän niin kuin väärästä päästä. Mutta se meni sen päivän oksenteluilla ohi.

Haanpää kertaa, että ei oikeastaan voi sanoa, että olisi kärsinyt ripulitaudista matkan aikana, vaikka yhtenä aamupäivänä vatsa olikin vikkelällä ja hänkin joutui turvautumaan näytteenottoon.

– Voisi siis sanoa, että ei tullut ripaskaa, tuli elämyksiä, Haanpää hihittää.

Hänen matkaseurueestaan muutamalla oli sellaista vatsatautia, joka piti heidät hotellilla pari kolme päivää toipumassa.

Professori Anu Kantele vahvistaa, että joka ryhmässä on ollut niitä, jotka ripuloivat ja niitä, joille tullut mitään vaivoja.

– Joku kokikin sen niin, ettei ollut tehnyt sitä mitä piti, kun ei ollut saanut ripulia. Silloin piti muistuttaa, ettei kaikkien sitä ole tarkoitus saadakaan, Kantele naurahtaa.

Kantelen mukaan tutkimuksesta tähän mennessä saadun kokemuksen perusteella, osallistujat eivät ole pienestä hätkähtäneet. Oli ripulia tai ei, niin suurin osa on pitänyt matkaa hienona kokemuksena.