Hellekesän yllättävä loppunäytös – Marjakonkari hämmästyi: Ei ainuttakaan kotimaista marjantuojaa

mustikka
Marjayrittäjä Atte Valkiainen kauppasi puhdistettua mustikkaa 8 euron kilohintaan.
Marjayrittäjä Atte Valkiainen.Petri Vironen / Yle

Monen lomalaisen unelmakesä oli myrkkyä metsämarjoille. Suurimmassa osassa Suomea, pohjoisinta Lappia lukuunottamatta, marjasato jää kehnoksi.

Myös tunnetusti hyvillä marjamailla, Suomen metsäisimmässä maakunnassa Etelä-Savossa marjasato on jäämässä roimasti normaalikesästä.

– Sanoisin, että puolet tavallisesta määrästä. En muista vastaavaa kesää ainakaan 25 vuoteen, Mikkelin lähellä Hirvensalmella marjakauppaa tekevä yrittäjä Atte Valkiainen huokaa.

Valkiaisen pyörittämä Aten Marja Oy ostaa marjat kerääjiltä, myy ne edelleen tuoreena tai pakastettuina. Osa marjoista valutetaan mehuksi. Mustikkasesonki on juuri loppumassa ja puolukan puolestaan alkamassa.

– Puolukan tilanne näyttää hyvin pitkälle samalta. Voi tulla vain puolet normaalimäärästä, Valkiainen tuumii.

Hyvinä marjakesinä yrityksen pihassa käy melkoinen kuhina, kun auto toisensa perään kurvaa suurille liukuoville tyhjentämään marjasaalistaan. Tänä kesänä on ollut todella hiljaista.

– Ensimmäistä kertaa yrityksen historiassa on käynyt niin, että yhtään kotimaista marjastajaa ei ole tuonut meille marjoja. Ilmeisesti kuivuus piti sadon pienenä ja helle hyydytti marjankeräysintoa. Moni taisi kerätä itselleen, naapurille tai kaverille, mikä onkin tietysti järkevää. Kun määrät ovat pieniä, ei ole järkeä viedä sitä myyntiin esimerkiksi meille.

Valkiaisen onneksi ulkomaalaisia poimijoita on riittänyt. Osa thaimaalaisista näyttäisi siirtyneen Kainuun paremmin marjapaikoille, mutta ukrainalaisia poimijoita on Valkiaisen toiminta-alueella vuosi vuodelta enemmän.

– Ilman heitä marjat jäisivät 95-prosenttisesti metsään. Ukrainalainen saattaa poimia parissa päivässä saman minkä hankkii kotimaassaan kuukaudessa. Se heille suotakoon.

– Tuntuu, että suomalaiset keräävät jatkuvasti vähemmän myyntiin luonnonmarjoja. Vaikka pitää tietysti muistaa, että tämä oli poikkeuskesä sadon puolesta.

Piirakkamustikoita.
Mustikkasato jää pieneksi. Jopa piirakkamustikat saattoi olla vaikea löytää.Petri Vironen / Yle

Poimijahinta jopa ennätysmäisen korkea?

Mustikkasato jäi vähäiseksi, ja parhaat marjamättäät löytyivät matalista kosteikoista ja painanteista. Ahkera kerääjä sai sangon täyteen, mutta marjan ostaja jäi nopen osalle.

Kysynnän ja tarjonnan laki pätee myös marjakaupassa. Sadon pienuus nosti mustikan kilohintaa. Ostaja sai Etelä-Savon korkeudella pulittaa puhdistetusta mustikkakilosta neljä euroa.

– Koskaan en ole maksanut näin korkeaa poimijahintaa.

Poimijoiden vähentyminen ja ikääntyminen näkyy kertyvässä kilomäärässä huolestuttavasti. Marjakonkari toivoo käännettä parempaan.

– Onhan meillä niin mahtavat luonnon aateet tuolla metsässä. Aasiaan menisi miljoonia kiloja puhdasta marjaa. Minulle tuli yhtenä päivänä sieltä 500 tonnin tilaus, mutta piti nostaa kädet pystyyn. Meidän läpi menee korkeintaan sata tonnia mustikkaa vuodessa, Valkiainen pahoittelee.

– Toivottavasti marjastuskulttuuri vielä elpyy. Kysyntä maailmalla on aivan huikea.

Puolukan osalta satonäkymät näyttävät aivan vastaavilta. Kuivuus näkyy erityisesti perinteisillä puolukkakankailla ja etelärinteillä.

– Ainakin näillä alueilla myös sen sato jää pieneksi. Alueellisia eroja on, sillä paikoittain sadekuuroja on tullut. Kilometrin päässä tilanne voi olla aivan toinen, jos kuuro on osunut kohdalle. Tällaisia terveisiä on tullut kentältä.

Tutkija vahvistaa marjakonkarin arvion

Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Rainer Peltola vahvistaa marjakonkarin näkemyksen sadon määrästä.

– Hänellä on varmaan pitkän kokemuksen paras tuntuma asiaan, sillä meidän arviot ja laskelmat valmistuvat vasta myöhemmin. Metsämarjat, erityisesti mustikka kärsivät kuivuudesta ja kuumuudesta, Rainer Peltola.

Vielä juhannusviikolla Luke arvioi, että kukinnan perusteella Suomeen olisi tulossa keskinkertainen mustikkasato. Jo silloin varoiteltiin kuivuuden riskistä.

– 90 prosenttia marjasta on vettä. Jos vettä on vähän, kasvi miettii tarkkaan mihin vesi kannattaa käyttää.

Parhaat mustikkapaikat löytyivät tällä kertaa Lapin suunnalta, jossa kuumuus vaivasi hieman Etelä-Suomea vähemmän. Myös etelämmässä saattoi pulleita marjoja löytyy tietyiltä alueilta.

– Painanteissa, joissa oli koskeutta, löytyi kookkaita marjoja. On se aina niin, että oikea marjastaja löytää marjansa ja tulee sangot täynnä metsästä.

Se, että kotimaiset poimijat katosivat täysin marjanostajan näköpiiristä, ei tule Rainer Peltolalle yllätyksenä.

– Kyllä suomalaiset edelleen marjoaja keräävät, mutta ensin kerätään omaan pakkaseen.

Suomen metsien kokonaismarjasadoksi on laskettu 500 – 1 000 miljoonaa kiloa vuodessa.

– On arvioitu, että Etelä-Suomessa sadosta saadaan kymmenen prosenttia, harvaan asutussa Lapissa pari prosenttia, Rainer Peltola kertoo.