Tiesitkö, että kivipino kansallispuiston tunturissa rikkoo lakia – Kokosimme vinkkejä, miten luonnossa kannattaa retkeillä oikein

Syysretkestä tai vaelluksesta ei saisi jäädä luontoon mitään jälkiä, joten piirrä puumerkkisi luonnon sijaan autiotuvan vieraskirjaan, kanna pienimmätkin roskasi pois ja tiskaa kaukana rantavedestä.

retkeily
Kiilopään huipun kivikasa.
Urho Kekkosen kansallispuistossa Inarissa retkeilijöiden kokoama kivikasa muuttaa maisemaa Kiilopään huipulla.Pasi Nivasalo / Metsähallitus

Retkeilyreiteillä ja varsinkin maiseman korkeimmilla kohdilla näkee kulkijoista kertovia kivipinoja.

Omaa käyntiä merkkaava muistomerkki on parempi jättää tekemättä, koska rakennelmien tekeminen ja luonnonoloihin sekä maisemaan epäedullisesti vaikuttavat teot ovat kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla lailla kiellettyjä (siirryt toiseen palveluun).

Metsähallituksen Lapin Luontopalvelujen tiedottaja Pirjo Rautiainen kertoo, että esimerkiksi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kivien kasaaminen on jo vahingoittanut tunturin luonnollisia, roudan tekemiä kuviomaita.

Kivien muodostamia kuviomaita Urho Kekkosen kansallispuistossa.
Kuviomaa Urho Kekkosen kansallispuistossa.Saara Tynys / Metsähallitus

Kuviomaat ovat maanpinnan kuviointia, jossa hienomman maa-aineksen laikut ovat karkeamman maa-aineksen rajaamia. Tieteen termipankin (siirryt toiseen palveluun) mukaan kuviomaat ovat yleisiä arktisilla alueilla ja tuntureilla, mutta niitä voi syntyä myös alaville tasamaille.

Kivien pinoamisella voi myös vahingoittaa muinaisjäännöksiä. Kivien siirtäminen voi tuhota esimerkiksi Lapin ja Lannan rajamerkkejä, joista osa on tehty jo 1700-luvulla.

– Kivien kasaaminen niihin tai niiden viereen ja kivien ottaminen rajamerkeistä on todella väärin. Se on myös muinaismuistolain (siirryt toiseen palveluun) mukaan kiellettyä, Rautiainen sanoo.

Kivien siirtäminen voi tuhota myös muinaisia purnuja eli säilytyskuoppia.

Kansallispuistoissa vierailtiin viime vuonna 3,1 miljoonaa kertaa. Kävijämäärät kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla ovat viime vuosina kasvaneet.

– Jos edes kymmenen prosenttia kasaa tötterön tunturin laelle, siellä on niitä aika paljon, Rautiainen sanoo.

Suuri kivipino usvan keskellä. Kivipino merkkaa Lapin ja Lannan rajaa Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa.
Lapin ja Lannan rajamerkki Lainiotunturista Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta.Sami Viljanmaa / Metsähallitus

Kivipinojen sijaan kannattaa retkillä pitää mukana kynä, jolla kirjaa oman nimen ja terveiset autiotuvan, laavun tai luontokeskuksen vieraskirjaan. Myös joistakin lintutorneista voi löytää vieraskirjan.

– Kun ihminen menee luontoon, periaatteena pitäisi olla "älä jätä itsestäsi jälkeä", Rautiainen sanoo.

Mihin se muoviroska tästä oikein hävisi?

Luonnossa liikkumisen perusasioihin kuuluu se, että omat jätteet kannetaan pois metsästä eikä luontoa roskata.

Kaikkien pitäisi jo tietää tämä, joten huomio kannattaa kiinnittää kaikista pienimpiinkin roskiin. Vuonna 2013 valmistuneessa opinnäytetyössä laskettiin, millaisia roskia Lapin retkeilyreittien taukopaikoilla on.

– Tupakantumppeja ja leipäpussin sulkijoita oli lukumääräisesti eniten, Rautiainen kertoo.

Hän suosittelee tupakoitsijoita ottamaan retkelle mukaan esimerkiksi pienen peltirasian tumppeja varten. Tumpit valmistetaan selluloosa-asetaatista, joka ei maadu vaan muuttuu mikromuoviksi.

Metsähallituksen havaintojen mukaan myös pillimehujen pillien muovikääreitä löytyy todella paljon taukopaikoilta.

Syksyn retkillä on syytä pitää tiukalla otteella kiinni pienimmästäkin muovinpalasta ja pussinsulkijasta. Varaa roskia varten mukaan suljettava pussi, johon keräät säntillisesti jokaisen roskan.

Roskasavottaa helpottaa se, jos pakkaat ruuat jo kotona useita kertoja käytettäviin astioihin tai rasioihin.

Nuotiota sytytetään.
Puukko kuuluu useimpien retkeilijöiden perusvarustukseen.John Eccles / AOP

Nuotioklapi saattaa olla yli euron arvoinen

Taukopaikalla on hyvä muistaa, että nuotiotulia ei ole tarkoitettu ikuiseksi liekiksi. Vaikka tulta jaksaisi tuijottaa loputtomasti, sitä on sopivaa pitää yllä kohtuullinen aika esimerkiksi ruuanlaittoa varten.

Jos retkellään levähtää Metsähallituksen ylläpitämällä taukopaikalla, ovat halkovajan puut meidän jokaisen verovaroilla hankittuja.

Tiedottaja Pirjo Rautiainen kertoo, että joissakin kaukaisissa kohteissa yhden klapin hinnaksi voi tulla yli euro.

– Se kannattaa jokaisen retkeilijän muistaa tulta pitäessään.

Maksuttomat polttopuut kuljetetaan tulentekopaikoille useimmiten moottorikelkoilla lumisena aikana. Mitä pidemmän taipaleen päässä puuvaja on, sen kalliimmaksi puut tulevat. Välimatkat ovat pisimpiä Lapin kansallispuistoissa ja erämaa-alueilla.

Valmiiksi tehtyjä puita kuuluu kuitenkin käyttää, koska omien polttopuiden teko tai puiden kerääminen on luonnonsuojelualueella kiellettyä.

Tiskaa kuivalla maalla

Retkiolosuhteissakin puhtaus on puoli ruokaa. Astioiden pesussa on huomioitava myös retkipaikan ja vesistön puhtaus. Sinun jälkeesi rantaan saapuvan retkeilijän on ikävä käyttää vettä, jossa vastaan ui neljänviljanpuuron tai hernekeiton rippeet.

– Tiskaus kuuluu hoitaa niin, että otetaan vettä vesistöstä ja mennään tiskaamaan kauemmas rannasta, Rautiainen kertoo.

Metsähallituksen ylläpitämien leiriytymispaikkojen huussit ovat myös komposteja, joihin voi kaapia mahdolliset ruuantähteet.

Tiskiaineena kannattaa suosia biohajoavia tuotteita, ja astiat kuuluu myös huuhdella riittävän etäisyyden päässä rannasta. Tällöin pieni pesuainemäärä ei päädy veteen vaan imeytyy maahan.

Jos leiriytymispaikan lähistöllä on vedenottopaikkana esimerkiksi lähde, sitä ei saa sotkea ruuantähteillä tai tiskivedellä.

Houkutuksesta huolimatta myöskään autiotupien juomavesiämpäriä ei saa käyttää tiskaamiseen. Rautiaisen antamalla pikkukikalla voi juomavesiämpärin äärellä myös ehkäistä mahdollisen vatsataudinaiheuttajan leviämistä: Täytä vesipullo juomavesiämpärin vieressä, jotta oman pullon bakteerit eivät valu seuraavalle saavin kautta.

Myös käsien pesu ja elintarvikkeiden oikeanlainen käsittely ovat tärkeä osa retkeilyn hygieniaa (siirryt toiseen palveluun).

Kartta ja kompassi.
Kompassi on suunnistamisessa tärkeä apuväline.Ismo Pekkarinen / AOP

Paperikartta on luotettava – jos sitä osaa lukea

Suunnistustaito kuuluu retkeilijän perustaitoihin.

– En ikinä lähtisi pelkän GPS:n, Google Mapsin tai älypuhelimen kanssa maastoon, jos reitti ei ole todella tuttu tai opasteet todella hyvät, Rautiainen sanoo.

Muovitettu kartta kestää vettä eikä siitä lopu akku. Puhelimessa käyttöhäiriöt ovat aina mahdollisia.

Rautiaisen mukaan tärkeimpiä suunnistustaitoja on tietää, miten kompassia käytetään ja maastokarttaa luetaan. Suunnistukseen ja muihin retkeilytaitoihin saa tuntumaa esimerkiksi retkeilykursseilla.

Retkeilijän on tunnistettava myös omat voimat ja taidot. Tietoa retkikohteiden reiteistä ja niiden vaativuustasosta löydät Luontoon.fi (siirryt toiseen palveluun)-sivustolta.

Teltta autituvan pihassa.
Jos haluaa varmistaa tupayön, kannattaa tehdä varaus varaustupaan.Ismo Pekkarinen / AOP

Autiotuvassa sopu sijaa antaa

Illan tullen päivän väsyttämät vaeltajat kahistelevat makuupussit levälleen ja puhaltavat itsetäyttyviin patjoihin lisäilmaa. Rautiainen kertoo, että Metsähallitukselta on vaadittu ohjeistusta siitä, kuka saa jäädä autiotupaan tai täyteen laavuun nukkumaan.

– Pääsanoma on, että sopu sijaa antaa.

Suomalainen autiotupaperinne on vanha, ja se perustuu muiden kulkijoiden huomioimiseen.

– Itsekkyys, vaatimukset ja kyynärpäät eivät istu autiotupien perinteeseen, Rautiainen sanoo.

Autiotuvat on tarkoitettu lihasvoimin kulkevien ihmisten tilapäiseen levähtämis- ja yöpymiskäyttöön. Autiotupien ohjeistukseen (siirryt toiseen palveluun) kuuluu antaa tilaa uusille tulijoille, ja viimeiseksi tulleilla on etusija yöpyä. Samat ohjeet pätevät myös muun muassa laavuihin.

Rautiainen kuitenkin korostaa keskustelun merkitystä, jos tupa on täynnä. Vaikka retkeilijä olisi pitkän vaelluksen jälkeen puhki, on jaksettava vielä ennen iltatoimia jutella, siirtyykö joku telttaan, ovatko edelliset yöpyjät jatkamassa matkaa vai pystytäänkö tilaa tekemään petipaikkoja tiivistämällä.

– Seitsemän hengen porukka ei voi olettaa, että he pääsevät joka yön nukkumaan autiotuvassa.

Oma majoite kannattaa varata mukaan varsinkin vilkkaina sesonkeina kuten ruska-aikaan. Oma teltta on myös turvallisuustekijä siltä varalta, jos huono sää tai voimien ehtyminen yllättää polulla.

Eri kansallispuistojen ja retkikohteiden majoitusvaihtoehdoista löytyy tietoa retkikohteiden hakupalvelun kautta (siirryt toiseen palveluun). Jos katon haluaa varmistaa päänsä päälle, kannattaa varata vuokratupa tai petipaikka varaustuvasta.

Kahvipannu tulilla.
Nokipannukahvit on monille tärkeä osa retkielämystä.Ismo Pekkarinen / AOP

Nauti luonnosta

Netti pursuaa ohjeita jokamiehenoikeuksista (siirryt toiseen palveluun), retkeilypaikoista tai vaikka siitä, mitä kaikkea vaellukselle voi kuivattaa evääksi.

Luontopalvelujen tiedottajan tärkein ohje on kuitenkin nauttia retkellä luonnosta ja muistaa, että luonnossa kenenkään ei tarvitse suorittaa. Metsään voi mennä vaikka tunniksi vain tuijottamaan kuusenlatvaa.

– Luonto ei vaadi sinulta mitään, Rautiainen sanoo.

Lue myös:

Kansallispuistoissa entistä enemmän kävijöitä, mutta niin myös rikkomuksia – tunnetko luonnossa liikkumisen säännöt?

Riippumatto vaipanvaihtoon ja telttayö parkkipaikan läheisyydessä – näillä vinkeillä nautit lasten kanssa luonnosta

Turkoosinsininen luontokohde Kiikunlähde on niin suosittu, että maasto sen ympäriltä on tuhoutunut ja lähde kärsii – uudet aidatkaan eivät pidättele ahneimpia vierailijoita