Tutkijat himoitsevat syksyn karhusaalista: erikoinen hammas lähtee Suomesta Yhdysvaltoihin tutkittavaksi

Metsästäjien urakka ei pääty karhun kaatamiseen, vaan sen jälkeen heidän pitäisi toimittaa saaliista arvokkaat tiedot tutkijoiden käyttöön.

karhu
Karhunmetsästys
Suomessa kaadetaan tänä vuonna noin 350 karhua.Yle / Asmo Raimoaho

Tutkijat ovat erityisen kiinnostuneita syksyn karhusaalista. He haluavat kaadetuista karhuista muun muassa jäännehampaan, sukuelimet ja kudosta sekä tiedot karhun tassun koosta. Tiedot analysoidaan ja esimerkiksi jäännehammas menee tarkkoihin tutkimuksiin Yhdysvaltoihin.

Tutkimusaineistoa Luonnonvarakeskus Lukella riittää, sillä Suomen noin 2 200 karhusta kaadetaan tänä syksynä noin 350.

Mikä ruhon osissa tutkijoita kiinnostaa?

Jäännehammas

Karhun kulmahampaiden takana on pieni jäännehammas, jonka metsästäjät irrottavat juurineen. Jäännehampaasta saadaan määritettyä karhun tarkka ikä.

Karhusta otettava jäännehammas.
Jäännehampaasta selvitetään karhun ikä.Yle / Asmo Raimoaho

– Jäännehammas on evoluution myötä jäänyt tarpeettomaksi. Se on surkastunut hammas, jolla ei ole ravinnon käsittelyssä mitään merkitystä, sanoo erikoistutkija Katja Holmala Luonnonvarakeskuksesta.

Luonnonvarakeskus lähettää jäännehampaat tutkittavaksi Yhdysvaltoihin, jossa on sertifioitu laboratorio.

– Euroopassa ei ole yhtään kaupallista toimijaa hampaisiin perustuvassa iänmäärityksessä. Kun kaikki määritykset tehdään samassa paikassa, niin eri vuosien näytteet ovat vertailukelpoisia keskenään.

Ihrakerros

Tutkijoita varten metsästäjät mittaavat karhun ihrakerroksen paksuuden. Se mitataan lonkkakyhmyn edestä.

Karhusta mitattava ihran paksuus.
Mitä paksumpi rasvakerros, sen paremmin karhu voi.Yle / Asmo Raimoaho

Rasvakerros paljastaa, miten hyvin karhu on tankannut ravintoa talven varalle. Mitä paksumpi kerros rasvaa, sen paremmassa kunnossa karhu on.

– Karhu saa tarvittavan energian ja nesteen talviunien aikaan juuri ihrakerroksesta.

Karhu saattaa kuolla talvipesään, jos sillä on ohut rasvakerros. Rasvakerroksella pitää pärjätä koko pitkä talvi.

Paksu rasvakerros on tarpeen myös uroksille. Keväällä kiima-aikaan uros joutuu taistelemaan naaraskarhujen suosiosta, mihin karhu tarvitsee runsaasti energiaa. Talvipesiin pennut synnyttäneelle naaraalle paksu rasvakerros on myös tarpeen. Rasvan avulla emo tuottaa pennuille tarvittavan maidon. Luonnonmarjat, erityisesti mustikat, ovat karhulle tärkeä ravinnonlähde.

Tassun koko

Karhun etutassusta metsästäjät mittaavat tassun leveyden. Sen avulla voidaan selvittää myös aikuisen karhun sukupuoli.

Karhun etutassun anturan leveys.
Etutassun leveys kertoo aikuisen karhun sukupuolen.Yle / Asmo Raimoaho

– Jos tassun leveys on enemmän kuin kolmetoista senttiä, on yleensä kyseessä aikuinen uros. Tassun koko on tärkeä myös siksi, että jos karhusta ei saada jäännehammasnäytettä, niin tassun avulla saadaan arvio karhun ikäluokasta, eli onko kyseessä pentu, nuori vai aikuinen karhu, kertoo erikoistutkija Katja Holmala Luonnonvarakeskuksesta.

Sukuelimet

Karhun sukuelimistä tutkijat määrittävät eläimen sukupuolen. Samalla tutkijat saavat selville, onko karhu lisääntymiskykyinen.

- Naaraskarhulta irrotetaan kohtu ja munasarjat, joista voi tutkia onko karhu talvella lisääntynyt ja montako pentua karhuemo on saanut. Uroksen kiveksistä on tarvittaessa mahdollista selvittää, ovatko ne jo lisääntymiskykyisiä, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Katja Holmala.

Karhusta otettavat näytteet.
Metsästäjät saavat Luonnovarakeskukselta tarkat ohjeet, mistä kohdasta karhua näytteet halutaan.Yle / Asmo Raimoaho

Kudosnäytteet

Kudosnäytteitä otetaan karhusta useammasta paikasta. Metsästäjät irrottavat karhusta pienet palat maksaa sekä reisi-, pallea- ja poskilihasta. Niistä saadaan varmistettua muun muassa, onko karhussa trikiiniä.

Trikiini on lihaa syövissä petoeläimissä elävä loinen, joka voi raa’an tai huonosti kypsennetyn lihan syönnin yhteydessä tarttua ihmiseen.

– Kun lihan kypsentää täysin, loiset kuolevat. Trikiini on yleisempää muissa petoeläimissä kuin karhuissa, kertoo Holmala.

Suomessa kaadetuista karhuista vain noin neljällä prosentilla on tavattu trikiiniä. Yli 4-vuotiailla karhuilla luku on kymmenen prosenttia.

Elintarvikevirasto Evira suosittelee, että jahtiporukka teettää trikiinitutkimuksen joko eläinlääkärin tai kaupallisen laboratorion välityksellä omaankin käyttöön tarkoitetusta lihasta. Mikäli karhun lihaa aiotaan myydä esimerkiksi ravintoloiden käyttöön, ruho pitää toimittaa käsiteltäväksi suoraan sellaiseen laillistettuun lihankäsittelylaitokseen, joka ottaa riistaeläimiä vastaan.

Geneettinen perimä

Karhun kudosnäytteistä on mahdollista tutkia myös eläimen dna, josta pystytään selvittämään sen geneettinen perimä. Tiedot kerätään myös dna-pankkiin myöhäisempiä tutkimuksia varten.

Dna-tutkimusten avulla on pystytty päättelemään, että naaraskarhut ovat hyvin paikkauskollisia.

– Itärajalla etelämpänä elävät karhut eroavat geneettisesti pohjoisemman Suomen karhuista. Itäisen Suomen karhupopulaatio on tiiviisti yhteydessä Venäjän karhupopulaation kanssa, kertoo erikoistutkija Katja Holmala.

Holmala kertoo, että tutkijoita kiinnosta tietää myös se, miten karhu on saatu kaadettua. Siksi tutkijoille lähetään tieto metsästystavasta ja -paikasta, mahdollisesti jahdissa käytetyn koiran rodusta ja pyynnin kestosta.