Entinen lapsitähti ei saanut roolia musikaalista, suivaantui, lähti Britteihin opiskelemaan ja ohjaa nyt syksyn suurimmat ensi-illat: "Onhan siinä ihan hirveät riskit, että tänne tulee tällainen rääpäle"

30-vuotiaalla Samuel Harjanteella on ongelma: Pitäisi saada 70 000 ihmistä ostamaan liput musikaaliin ja löytää riittävän kinkyt kengät ensi-iltaan.

musikaalit
Samuel Harjanne
– Musikaalilla pystyy ilmaisemaan niin paljon eritasoisia tunteita, joihin pelkkä puhe ei kykene, sanoo musikaalinörtiksi tunnustautuva Samuel Harjanne.Kalevi Rytkölä / Yle

Hetkiä ja hajuja. Niitä Samuel Harjanne muistaa ensimmäisestä musikaalista, jossa hän esiintyi vain 11-vuotiaana. Harjanne oli Les Misérablesin Gavroche, poika, joka laulaa kuin enkeli ja kuolee Ranskan vallankumouksen barrikadeilla. Ensi-ilta oli vuonna 1999.

– Se muutti minun elämäni. Silloin tajusin, että musikaaleja on olemassa. Musikaalikärpänen puraisi ja tälle tielle olen jäänyt.

Alle parikymppisenä Harjanne jo näytteli musikaaleissa työkseen. Hän kiersi esiintymässä eri puolilla Suomea kymmenisen vuotta kunnes sai tarpeekseen. Lopullinen niitti olivat Mamma Mian koelaulut. Harjanne eteni pitkälle, mutta ei lopulta päässyt Svenska Teaterin tuotantoon mukaan.

Näyttelijä suivaantui ja päätti vaihtaa rampin toiselle puolelle. Hän lähti opiskelemaan musiikkiteatterin ohjausta Isoon-Britanniaan Guildford School of Actingiin.

– Britanniassa pääsin työskentelemään monen huippuohjaajan vierellä ja opin, miten he pitävät harjoituksia ja miten he leikkivät tällä paletilla. Siitä minä sitten päätin, että tuota käytän ja tuota en. Tuo toimii ja tuo ei toimi minulle.

Samuel Harjanne
– Britanniassa opin, miten musikaaleissa haldataan ympärillä olevaa valtavaa koneistoa. On niin paljon asioita, jotka täytyy ottaa huomioon, että saa paketin toimimaan yhdessä nuottikuvan kanssa, sanoo ohjaaja Samuel Harjanne (vas.). Vieressä Kinky Bootsin valosuunnittelija William Iles.Kalevi Rytkölä / Yle

Kahdet isot saapaat täytettävänä

Nyt Harjanne on 30-vuotias ja hänellä on näytön paikka. Hän ohjaa Suomen kahden suurimman näyttämön musikaalit saman syksyn aikana.

Ensimmäisenä ensi-iltansa saa Helsingin kaupunginteatterin Kinky Boots elokuussa. Musiikin siihen on säveltänyt pop-ikoni Cyndi Lauper. Heti lokakuussa nähdään Tampereen Työväen Teatterissa Billy Elliot.

Esityksiin on myynnissä lähes 70 000 lippua pelkästään syyskaudella. Se on paljon.

– Nämä ovat isoja, isoja teoksia, joihin koko talon budjetit, hyvinvointi ja henkilökunta ovat sidoksissa. Onhan siinä ihan hirveät riskit, että tänne tulee tällainen rääpäle, joka sanoo, että no, tehdään tällä tavalla, Harjanne heittää puoliksi vitsillä ja jatkaa.

– Mutta kyllä mä ihan hirveästi olen tehnyt töitä sen eteen, että pidän talon pystyssä.

Harjanne kantaa huolta siitä, saako hän luotua esityksen, jonka ihmiset haluavat nähdä ja josta he kokevat saavansa jotain uutta elämäänsä.

– Jos joku on Kinky Bootsin haaste, se on se, että ihmiset mieltävät teoksen pelkkänä glitter-hömppä-showna, mutta se on syvällinen teos. Mark my words, se muuttaa ihmisiä, Harjanne väittää.

Samuel Harjanne
– Ohjaajuus on kuin postitoimisto. Minulle tulee joka suunnalta pyyteitä, että tätä ja tätä tarvitaan. Minun täytyy välittää omat ja muiden tarpeet eteenpäin seuraaviin postilaatikoihin, että kaikkien taiteellinen työskentely muuttuu yhdeksi kokonaisuudeksi, Samuel Harjanne sanoo Kinky Bootsin harjoituksissa.Kalevi Rytkölä / Yle

Dragista on tullut perheystävällistä

Kinky Boots kertoo tarinan konkurssikypsästä jalkinetehtaasta, jonka nuori Charlie perii. Hän pelastaa yrityksen ryhtymällä valmistamaan kenkiä drag-artisteille. Toinen päärooleista on omapäinen Lola, drag-taiteilija, joka alkaa suunnitella Charlien tehtaalle huikeita piikkikorkosaappaita.

Harjanteen mielestä drag-taide ja musikaali sopivat erinomaisesti yhteen: molemmissa ilmaistaan itseä isosti musiikilla ja tanssilla. Liekö siis ihme että Drag-teema on nyt pinnalla musiikkiteatterissa. Lontoossa esitetään parhaillaan Kinky Bootsin lisäksi myös Everybody’s Talking About Jamie -musikaalia, joka keskittyy myös miehet mekoissa -teemaan.

– Drag on viimeisen 20 vuoden aikana muuttunut paljon. Se lähti hieman likaisista alakulttuuriklubeista ja nyt siitä on tullut enemmän tai vähemmän mainstreamia.

Molemmissa Lontoossa pyörivissä drag-musikaaleissa käsitellään identiteettiä ja itsensä hyväksymistä, asioita, jotka voivat olla monille vaikeita kysymyksiä.

– Teatteri ja parhaimmat draamat leikkivät juuri ihmisten pahimmilla kipupisteillä. Joistakin voi tuntua, että eihän tämä ole mikään iso juttu, mutta mietipä vähän. Taustalla on paljon identiteettiasioita, Harjanne sanoo.

Samuel Harjanne
– Musikaaleissa on juuri nyt paljon drag-queenejä, koska mikään ei sovi yhteen paremmin kuin itsensä ilmaiseminen isosti musiikin ja tanssin kautta. Sitähän drag aika pitkälle on, sanoo Kinky Bootsin ohjaaja Samuel Harjanne.Kalevi Rytkölä / Yle

Itsensä hyväksyminen on vaikeinta

Harjanne alkoi miettiä tosissaan, mitä itsensä hyväksyminen tarkoittaa Kinky Bootsia ohjatessaan.

– Meissä kaikissa on hirveät voimavarat ja on tärkeää, että hyväksyy itsensä: Okei, mä olen tällainen. En välttämättä laula parhaiten maailmassa, en ole paras matemaatikko tai kaunein ihminen, mutta jollekin olen kaunis. Jos teen itseni sellaiseksi kuin haluan olla, silloin olen kaunis.

Samaa teemaa on myös musikaaleissa Billy Elliot ja Spring Awakening, jonka Harjanne ohjasi äskettäin. Billy Elliot käsittelee nuoren, konservatiivisessa ja maskuliinisessa kaivosyhteisössä asuvan pojan halua tanssia balettia ja Spring Awakening nuorten seksuaalista heräämistä.

– Se, mikä musikaaleja yhdistää on usko siihen, että mitä tunnen sisälläni, on oikein ja se täytyy toteuttaa. Emme välttämättä uskalla seurata omia syvimpiä halujamme: tätä oikeasti haluan tai tämä minä olen. Se on mielenkiintoista.

Samuel Harjanne
– Kinky Bootsin syvin sanoma on se, että toisen hyväksyminen on haastavaa, mutta siinä on meille kaikille iso oppitunti, että yrittää hyväksyä oman itsesensä, Samuel Harjanne sanoo harjoituksissa, joissa näyttelijöillä ei vielä ole roolivaatteita.Kalevi Rytkölä / Yle

Outo musikaalinörtti pienestä pitäen

Harjanne kertoo aina olleensa oudolla tavalla musikaalinörtti, joka rakastaa yhtä musikaalia kerrallaan. Lapsuutensa hän vietti muusikkoperheessä, jossa piti opetella laulamaan ja soittamaan pianoa sekä käyrätorvea. Jälkimmäistä hän inhosi.

– Anteeksi vain kaikille asianosaisille, jotka nyt kuulevat tämän, hän sanoo.

Harjanteen isä on Jouko Harjanne, Lieksan vaskiviikkojen taiteellinen johtaja ja Radion sinfoniaorkesterin soolotrumpetisti.

Poikien ja isien suhteet ovat Harjanteella työn alla olevissa musikaaleissa keskeinen teema. Billy Elliotissa isä ei hyväksy poikansa balettiharrastusta. Kinky Bootsissa Charlie jättää perhebisnekset ja karkaa Lontooseen. Lola puolestaan vaihtaa nyrkkeilyn drag-taiteiluun. Isät eivät katso hyvällä poikiensa valintoja.

Harjanne kertoo, että hän ei ole kokenut vastaavaa väheksyntää omassa elämässään.

– Vanhempani erosivat, kun olin seitsemännellä luokalla. Silloin, jännittävää kyllä, se tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

Harjanteen mukaan hänen suhteensa omaan isään ei ole koskaan ollut huono.

– Me elämme aika eri elämiä tällä hetkellä ja olen läheisempi äidin kuin isän kanssa, mutta kaikki, mitä olen elämässäni halunnut olla, sen vanhempani ovat ottaneet avosylin vastaan.

Samuel Harjanne
Samuel Harjanne on nähnyt Kinky Bootsin Broadwaylla, West Endissä ja Malmössä ja tekee nyt Helsingin kaupunginteatteriin omaa versiota musikaalista.Kalevi Rytkölä / Yle

Ilman käyrätorvea ei oltaisi tässä

Harjanne korostaa, että ilman lapsuuden musiikkia – ja sitä käyrätorven soittoa – hän ei olisi nyt tässä.

– En olisi ikinä päässyt Lontooseen kouluun, jos en osaisi tulkita niitä hieroglyfejä partituurista. Se vaatii paljon musiikillista osaamista.

Haastattelua tehdään hyvissä ajoin ennen ensi-iltaa ja Harjanteella on ongelma.

– Mulla on maailman suurin kriisi. Olen luvannut, että ensi-illassa mulla on kinkyt bootsit. Mulla ei ole aikaa, eikä rahaa hankkia niitä. Jos joku haluaa lähettää sellaiset, saa tulla.

Kinky Bootsin ensi-ilta 30.8. Helsingin kaupunginteatterissa.

Billy Elliotin ensi-ilta 18.10. Tampereen Työväen Teatterissa.