Toimittajalta: Cheek lopetti uransa vapautuneena miehenä

Cheekin suurin saavutus oli vapauttaa suuret areenat muille artisteille, kirjoittaa rap-artistin uraa seurannut kulttuuritoimittaja Ville Vedenpää.

Cheek
Cheek laulaa
Nelli Kenttä / Yle

Tämän kesän Ilosaarirockissa odotti yllätys. Sunnuntaina päälavalla esiintynyt Cheek veti energisen ja kansainväliset mittapuut täyttävän show'n. Se ei sinällään ollut uutta ja yllättävää, vaan se että lavalla nähtiin rentoutunut ja hyväntuulinen artisti.

Kaukana oli Cheek-imagon taakse vetäytynyt artisti, joka puristi toisinaan mailaa vähän liikaa. Mitä ihmettä oli tapahtunut?

Cheekin tarina suomalaisessa popmusiikissa on uniikki. Lahtelaisesta räppäristä kasvoi vuosien varrella 2000-luvun menestynein artisti. Olympiastadionin valtaaminen ensimmäisenä suomalaisartistina muistetaan meriiteistä ennen kaikkea.

Mutta ei Cheekin uran alku aivan helppo ollut. Manageri Carla Ahonius muisteli Lahdessa, kuinka hän yritti promoottorina saada edustamalleen artistilleen medianäkyvyyttä 2010-luvun taitteessa. Ketään ei kiinnostanut.

Sitten tuli vuosi 2012, jolloin kaikki muuttui. Cheek valittiin villinä korttina uuteen Vain elämää -sarjaan. Suurelle yleisölle tuntemattomasta räppäristä tulikin yllättäen suurin suosikki ohi pitkän linjan artistien kuten Jari Sillanpään.

Cheekin nousu suosion aallon harjalle noudatti samaa kaavaa kuin Hollywood-tähdillä. Talentin lisäksi tarvitaan myös paljon hyvää tuuria. Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Vain elämää -noste sattui samaan aikaan kun tapahtui Suomi-rapin ja hip hopin nouseminen popmusiikin suosituimmaksi tyylilajiksi. Se tarvitsi suurimman tähden, joka ei ollutkaan Elastinen vaan Cheek.

Alkuhypen aikana mediassa käytiin paljon keskustelua siitä, mihin Cheekin suosio perustuu. Moni rokkipoliisi oli ymmällään, millä autoillaan leveilevä ja teksteillään itseään uhmakkaasti esille tuova artisti oikein sai suomalaiset innostumaan. Vastausta haettiin, koska vastaavanlaista artistia ei Suomessa ollut aiemmin ollut. Hip hop -kulttuuriin kuuluva oman egon esille tuominen ei suomalaisessa nöyryyttä arvostavassa kulttuurissa ollut tuttua.

Yksikään suomalaisartisti ei ole varmasti koskaan aiemmin herättänyt niin paljon tunteita puolesta ja vastaan. Sama on jatkunut alusta loppuun asti.

Suosio huipentui nopeasti Olympiastadionille, missä Cheek veti kaksi loppuunmyytyä konserttia. Hän avasi samalla areenojen ovet monelle muulle suomalaisartistille. Aikaisemmin kukaan muu ei ollut moista uskaltanut tehdä. Se on Cheekin uran suurin saavutus.

Suuri menestys toi myös varjopuolensa. Stadionkonserttien jälkeen Cheek piti vuoden tauon miettimällä, mitä haluaisi seuraavaksi tehdä. Kaikki oli jo vedetty Suomen mittapuussa tappiin.

Tauolta palattuaan haastattelin Cheekiä ja hän sanoi kokevansa välillä olevansa kultaisessa häkissä. Menestys oli varmasti makeaa, mutta siitä oli hintana yksityisyyden menetys.

Oli siis varmasti fiksua, että jo vuonna 2014 Jare Tiihonen päätti lopettaa Cheekinä olemisen. Albumin, kirjan ja elokuvan mittainen joutsenlaulu päättäisi artistin, josta oli kasvanut jopa huvittavan pompöösiksi kasvanut olio.

Tiihonen kertoi ennen lauantain jäähyväiskonserttia, että kun hän sai yhden etapin suunnitelmastaan toteutettua, taakka harteilta alkoi keventyä. Hän alkoi avautua, mikä näkyi myös esiintymisessä. Tiihonen jopa sanoi, että kesälla keikkaileminen tuntui niin kivalta, että lopettaminen alkoi tuntua väärältä. Päätös kuitenkin piti.

Lahden mäkimontussa nähtiin iloinen ja rentoutunut Cheek, joka nautti esiintymisestä yleisön edessä. Cheek oli lopettaessaan parempi kuin koskaan.

Lue myös:

Minkälainen jäbä Cheek on? "Aikamoinen" – Fanit hehkuttavat Cheekin jäähyväiskonserttia

Katso Jare vs. Cheek -dokumentti Yle Areenasta