Kaivosmies on kulkenut kymmeniä vuosia mystisen hopea-aarteen jäljillä – "Pakko se on selvittää, kun äiti on tästä minulle pienenä kertonut"

Olle Sirén on melkein 30 vuotta tutkinut, voivatko vanhat tarinat kyläsepän hopealöydöstä pitää paikkansa.

jalometallit
Mies metsässä.
Kalle Niskala / Yle

Missä 1800-luvulla elänyt kruunupyyläinen kyläseppä kävi, kun hän palasi salaperäisiltä metsäretkiltään reppu täynnä hopeamalmia? Tämä kysymys on askarruttanut Olle Siréniä lapsesta lähtien.

Malmit ovat olleet myös miehen leipätyö. Sirén on ollut muun muassa perustamassa litiumkaivos Keliberiä (siirryt toiseen palveluun) Keski-Pohjanmaalle ja toimii nyt yhtiön operatiivisena johtajana. Yhtiö aikoo lähivuosina louhia litiumia Keski-Pohjanmaalla.

Vapaa-ajallaan hän samoaa metsissä vanhojen tarinoiden innoittamana, sillä hänen äitinsä valoi kertomuksillaan poikaan toivoa hopealöydöstä. Sirén innostui valtavasti, kun huomasi, että seppätarinoille löytyi vanhoista dokumenteista todellisuuspohjaa.

Olle Sirén.
Toiveikas hopeanetsijä Olle Sirén.Kalle Niskala / Yle

Kruunupyyssä 1800-luvulla elänyt taitava kyläseppä David Perälä tapasi kadota retkilleen pitkäksi aikaa. Mies samosi repun, lapion ja kirveen kanssa kauas sisämaahan. Takaisin tullessaan hänen reppunsa oli hyvin painava.

Kun seppä sitten vaivihkaa valoi itselleen hopeisia kaksimarkkaisia, ihmiset yhdistivät katoamisretket ja salaisen hopealöydön.

Tarinoita mystisistä arvometallikätköistä on maassa muitakin. Geologian tutkimuksen geologi Satu Hietala kirjoittaa kirjaa kansannäytetoiminnasta joka liittyy Suomen kaivoshistoriaan. Hän tietää, että Reisjärvellä kiertää tarina kulta-aarteesta, Pernajassa ja Sotkamossa taas on etsitty piilossa olevaa hopeaa.

Pienellä alueella ei ole voinut olla kahta eri hopeaesiintymää.

Olle Sirén

Olle Sirénin lähiseudulla, Vetelin Räyringissä, on elänyt toinenkin seppä, joka katosi retkille metsään. Tämä Juho Alperi eli Alperin mestari kuuluu koristelleen valutöitään hopealla.

– David Perälä on hyvin voinut olla Alperin mestarilla sepänopissa Räyringissä ja saada samalla tietoa siitä, missä hopeajuoni sijaitsi. Pienellä alueella ei ole voinut olla kahta eri hopeaesiintymää, pohtii Sirén.

Aikalaisten ja jälkipolvien harmiksi kumpikin seppä jätti kertomatta, mistä heidän käyttämänsä hopea oli peräisin. Huhuja aiheesta on liikkunut jo yli pari sataa vuotta ainakin Vetelin Räyringissä. Odottaako jossain maaperän uumenissa valtava hopea-aarre?

Hopeaa on, mutta missä?

Olle Sirén on varma siitä, että maaperästä löytyy hopeaa. Varmuus on syntynyt vähitellen, vuosikymmenten tutkimusten kautta.

– Täällä on hopeaa. Minä uskon sen, koska tarinoiden taustalla on historiallista faktaa. Pakko se on selvittää, kun äiti on tästä minulle pienenä kertonut.

Geologi Satu Hietala Geologian tutkimuskeskuksesta kertoo, että Pohjanmaalta vietiin Tukholmaan jo 1600-luvulla malminäytteitä siinä toivossa, että kallioperän rikkauksia pystyttäisiin hyödyntämään Ruotsin suurvalta-ajalla myös valtakunnan itäisiltä alueilta. Ei ole tiedossa, että hopeaa olisi varsinaisesti siihen aikaan vielä louhittu.

Ehkä hopeajuoni todettiin tuon ajan tiedon mukaan liian pieneksi. Tutkimusmenetelmät olivat tuolloin puutteellisia, esimerkiksi dynamitti keksittiin vasta 1800-luvulla. Kovin syvälle ei siis päästy kaivamaan, vaan nuotiolouhimisella hyödynnettiin näkyviä osia kalliosta. Voihan myös olla, että näytteet unohtuivat jonnekin arkistoihin.

Terho Torvinen ja Olle Sirén metallinpaljastimien kanssa metsässä.
Olle Sirén (oik.) ja Terho Torvinen etsivät maastosta metallia metallinpaljastinten avulla. Sirénin tähtäimessä on hopeamalmi, Terho Torvinen on taas kiinnostunut vanhoista kolikoista. Miehillä on Vetelissä tukikohta, josta etsintöjä lähdetään tekemään.Kalle Niskala / Yle

Hopea on voinut jäänyt kätköön ihan tarkoituksellakin. Esimerkiksi Venäjän vallan aikana rikkaudet kuuluivat lain mukaan valtiolle. Oli ymmärrettävää, että kyläseppä hyödynsi malmia mieluummin salassa, kuin kertoi kätköstä ja menetti aarteen Venäjälle.

– Sepät olivat sitä paitsi tuohon aikaan salaperäisiä, omanarvontuntoisia ja ammattiylpeitä – mitäpä he salaisuuksiaan muille kertomaan, pohtii Sirén.

Metsään

Oleellinen osa malminetsintää on kenttätyö metsässä. Äidin kertomat tarinat ovatkin kuljettaneet Olle Siréniä pitkin Keski-Pohjanmaata ja Pohjanmaata vuodesta 1982 lähtien.

Mukana on ollut metallinpaljastin ja muita tarpeellisia työkaluja (siirryt toiseen palveluun). Satoihin etsintäretkiin on kulunut määräämätön määrä aikaa ja omaa rahaa.

Kun metallinpaljastin piippaa, löydöstä aletaan kaivaa esiin lapiolla. Kokenut etsijä tietää, että useimmiten on turha alkaa hihkua.

– Yleensä sieltä tulee vastaan niin sanottua kultturiittia eli pullonkorkkeja, tupakkiaskin kansia, hevosenkenkiä ja muita ihmisen hukkaamia jätteitä.

Hopean sijasta metsästä on löytynyt esimerkiksi suuri, malmirikas lohkare, jonka jääkauden jää on kuljettanut Alaveteliin. Saattaa olla, että lohkareen emäkallio paljastuu vielä jostain ja sitä aletaan hyödyntää.

Yleensä sieltä tulee vastaan niin sanottua kultturiittia.

Olle Sirén

Nykytietämyksensä valossa Sirén ei enää lähtisi Alaveteliin hopeaa etsimään. Hän lähtisi etelämmäksi: Vetelin Räyrinkiin, jossa maineikas Alperin mestari aikanaan vaikutti. Kun vanhat tarinat sijoittaa kartalle, paikka vaikuttaa itsestäänselvältä.

– Räyringissä asuneen sepän retket olivat lyhyempiä kuin kauempana asuneen sepän. Siksi päättelen, että hopea löytyy arviolta 15–20 kilometrin säteellä Räyringin Alperista.

Syntyykö hopeakaivos?

Geologian tutkimuskeskuksessa tunnustetaan, että innokkaiden etsijöiden (siirryt toiseen palveluun) työ on Suomen kaivosalalle ensiarvoisen tärkeää. Siksi GTK palkitseekin säännöllisin väliajoin kansannäytteiden lähettäjiä.

Outokumpu, Pyhäsalmi ja Raahen Laivakangas sekä iso osa maan muista metallimalmikaivoksista ovat syntyneet kansannäytteiden perusteella.

– Suomessa on nyt noin 1500 kansannäytteiden lähettäjää. Määrä on hiukan viime vuosina pudonnut, mutta laatu on hyvää, summaa Satu Hietala GTK:sta.

Olle Sirénillä ei ole enää paljon aikaa eläkepäiviin. Odotettavissa on lisää metsäretkiä.

– Metsästä pitäisi löytää lupaava lohkare, jossa on hopeapitoisuutta tai niin sanottu anomalia moreenigeokemiassa tai itse hopeajuoni, mistä sepät aikanaan ovat sitä hyödyntäneet.

Tämän tiedon keräämiseen alkaa olla viimeiset hetket.

Olle Sirén

Nyt olisi kuitenkin hyvä kuulla vielä lisää kylillä liikkuvista seppätarinoista. Voihan olla, että Vetelissä joku olisikin saanut tietää edesmenneiltä sukulaisiltaan jotain tärkeää.

– Tämän tiedon keräämiseen alkaa olla viimeiset hetket. Näillä perimätiedoilla ei todennäköisesti löydetä hopeaesiintymää, mutta mahdollista kirjaa tai elokuvaa varten voisi saada lisätietoja. Jo nyt on kasassa aivan uskomattomia juttuja, luonnehtii Sirén.

Hopean lumo on kantautunut jo Keski-Pohjanmaalta pohjoisemmaksikin. Oulun yliopiston opiskelija aikoo tehdä kandityönsä näistä salaperäisistä hopeasepistä ja -kätköstä.

Sillä aikaa Olle Sirén valmistelee etsinnöistä tutkimussuunnitelmaa ja aikoo hakea siihen myös rahoitusta. Silmissä siintää jopa ajatus hopeakaivoksesta.

Saattaa olla, että seppien kätkö paljastuu. Tai sitten ei. Voihan olla, että jossain asiasta tiedetään paljonkin, mutta ajatus kaivostoiminnasta lähitienoilla ei viehätä, eikä ratkaisevia vihjeitä siksi paljasteta.

Työkaluja nojaa kiveä vasten.
Malmintetsijän perusvarusteisiin kuuluvat kivivasara, pieni ja iso lapio sekä metallinpaljastin. Mukaan kannattaa myös ottaa luuppi, näytepusseja, suojalasit ja metallinpaljastinta pienempi detektori.Kalle Niskala / Yle