Tykkäätkö nahkiaisesta? Kurjia uutisia, sillä syksyn erikoisherkun saatavuus on tänä vuonna surkea

Mereen laskevien jokien erikoisuus nahkiainen jakaa mielipiteitä. Toisille se on käärmeen ja madon välimaille sijoittuva iljetys, toisille vuoden suurinta herkkua. Tänä vuonna sen saalismäärät ovat kuitenkin romahtaneet.

kalastus
nahkiainen, kala, nahkiaisia, kaloja
Nahkiainen on jokisuiden suuri herkku, jota pyydetään elokuun puolesta välistä jäiden tuloon saakka.Paula Hiljanen / Yle

Nahkiaisen pyyntikausi alkoi elokuun puolessa välissä ja jatkuu siitä parisen kuukautta. Tänä vuonna pyyntikauden alku on kuitenkin ollut poikkeuksellisen nihkeä. Esimerkiksi Lestijoella ja Perhonjoella kalastuskautta ei ole kunnolla vielä edes aloitettu.

Varsinais-Suomen ely-keskuksen Vaasan yksikössä työskentelevä kalastusmestari Kyösti Nousiainen on käynyt katsastamassa lähiseutujen pyynnin alkua, mutta paljoa pyydyksiä ei ollut vielä edes laskettu.

– Lämpimät vedet ovat siirtäneet pyyntikautta selvästi. Arvioisin, että pyyntiin päästään vasta syyskuun puolella, kun normaalisti pyydykset lasketaan jo elokuun puolessa välissä, Nousiainen kertoo.

Kalastajatkin ihmeissään

Nahkiaisen saalismäärät vaihtelevat vuosittain, mutta aikoihin ei ole ollut näin huonoa nahkiaisvuotta, sanoo Tuomo Kurttilan kanssa Iijoen alajuoksulla pyyntirysää kokeva kalastaja Jorma Paakkola.

Tänä kesänä on alkukauden pyyntiretkillä nahkiaisia noussut rysistä yleisesti vain joitakin kymmeniä kappaleita.

– Parhaimpina vuosina saalis on saattanut olla jopa pari tuhatta kappaletta, nyt paras saalis on ollut pari sataa nahkista, Paakkola kertoo.

Kalastajat Jorma Paakkola ja Tuomo Kurttila nostamassa nahkiaisrysää Iijoella 30.8.2018.
Kalastajat Jorma Paakkola ja Tuomo Kurttila ovat pyytäneet nahkiaisia tänä kesänä Iijoella heti kauden alusta. Saalliit ovat jäänet pieniksi.Risto Degerman / Yle

Myös etelämpänä kalastajat vielä odottelevat kauden alkua, kertoo kalastusmestari Kyösti Nousiainen. Heikkojen saaliiden taustalla on kuiva ja lämmin kesä. Nahkiainen viihtyy paremmin vuolaissa virtauksissa. Jos jokien virtaus lisääntyy, nahkiaisten odotetaan nousevan jokiin.

– Mutta kaikkien parhaat nahkiset saadaan yleensä juuri tässä elokuun puolella. Silloin ne ovat suurimpia 25–30 senttisiä. Sen jälkeen kalat ovat yleensä pienempiä ja laihempia, Paakkola sanoo.

Suomen tärkeimmällä nahkiaisen pyyntialueella Iijoella saaliit ovat olleet vain murto-osa viime vuodesta.

Joen varressa sijaitsevan kalaliikkeen uuneissa paistui viime vuonna tähän aikaan vuodesta noin 20 000 nahkiaista tai nahkista, kuten kalaa paikallisesti kutsutaan.

– Nyt paistomäärät ovat olleet siitä vain kymmenesosa, kertoo kalakauppias Hannu Kuha alkuviikon saalismääristä.

Kuha kerää kalastajilta myyntiin saaliskalaa pitkin Perämeren rannikkoa Torniosta Kokkolan seudulle saakka. Nahkiaisia ei ole juuri saatu koko alueella.

– Olen ollut yhteydessä myös Viron puolelle, Narvajoelle ja sinne että olisko siellä nahkista, sillä joinakin vuosina on tuotu sieltäkin. Mutta ei sielläkään ole ollut. Tilanne on ihan samanlainen kautta linjan, kalakauppias kertoo.

Kuhan mukaan vaihtelua saalismäärissä on ollut vuosittain, mutta tällä kertaa pitkin kesää matalalla ollut vedenpinta ja tavallista lämpimämmät vedet ovat todennäköisesti verottaneet saalista.

Merta- ja rysäpyyntiä

Nahkiaisia on Suomessa pyydetty vuosisatoja ja sitä pidetään rannikon syksyisenä erikoisherkkuna. Perinteisesti nahkiaisia on pyydetty jokiin upotetuilla puusäleistä valmistetuilla merroilla. Nykyisin suuri osa pyydetään nahkiaisrysillä, joiden pienestä suuaukosta nahkiaiset uivat rysän perälle.

Nahkiaisia nostetaan rysällä Iijoelta.
Nahkiaisen pyynnissä käytetään rysää, jonka suuaukosta pääsevät vain kapeat kalat niin, ettei nahkiaisrysällä käytännössä pysty kalastamaan muita kaloja.Risto Degerman / Yle

Suurin osa Suomen nahkiaisista kalastetaan Perämereen laskevista joista Tornion ja Kokkolan välillä. Niiden osuus koko maan nahkiaissaaliista on yli 80 prosenttia. Selkeästi tärkein pyyntialue on Iijoki, jossa vuosisaalis on ollut yli 140 000 nahkiaista.

Perämeren jokien lisäksi nahkiaisia pyydetään jonkin verran myös etelämpänä, muun muassa Satakunnassa ja Kymenlaaksossa.

Kummallinen muinaisjäänne

Nahkiainen on omanlaisensa erikoisuus. Se on leuaton ja suomuton noin 30 senttiä pitkä kala. Sillä on pyöreä ja pienten hampaiden reunustama suu, joilla se imee verta ja lihasnesteitä toisista kaloista. Se kiinnittyy niiden kylkeen imukuppimaisella otteella.

Suuren osan elämästään nahkiainen elää joen pohjassa matomaisena toukkana eli likomatona. Sen jälkeen nahkiaiset suuntaavat merelle muutamaksi vuodeksi ja palaavat sieltä takaisin jokiin lisääntymään.

Nahkiaisen tapaisia ympyräsuisia kaloja on elänyt merissä jo yli 500 miljoonaa vuotta. Euroopassa nahkiaisia tavataan Etelä-Norjasta ja Itämereltä Italiaan. Suomessa elää myös jonkin verran järvinahkiaisia, jotka ovat merissä eläviä nahkiaisia pienempiä eivätkä vaella.

Suomessa nahkiaisia riittää vielä hyvin pyydettäväksi, mutta monista Euroopan maista nahkiainen on joko kadonnut tai niiden määrä on vähentynyt niin paljon, että eläin on rauhoitettu.

Myös Suomessa nahkiaisten määrä on vuosikymmenten aikana todennäköisesti vähentynyt, mutta tarkkoja tutkimuksia siitä ei ole.

– Nahkiaista on ylipäänsäkin tutkittu melko vähän, kertoo Kimmo Aronsuu, joka on tehnyt väitöskirjan ihmisten vaikutuksista nahkiaisten elämään jokialueilla.

Valonarka eläin

Nahkiaisten vähenemiseen ovat Aronsuun tutkimusten mukaan vaikuttaneet monet asiat. Kalastusta enemmän määrään ovat vaikuttaneet esimerkiksi jokien rakentaminen, vesistöjen perkaaminen, vedenkorkeuden säännöstely sekä muut ihmisen toimet.

Nousu jokiin tapahtuu syyskesällä ja syksyllä, jolloin suuret parvet uivat jokiin yleensä runsaimmin kovalla pohjoistuulella ja pimeän turvin. Esimerkiksi kirkkaan kuutamon on todettu vähentävän nahkiaisten liikkumista.

Nahkiaisia.
Perinteisesti nahkiaiset paistetaan tai hiillostetaan ja syödään kokonaisina. Myös nahkiaiskeitto kuuluu perinneruokiin, mutta niitä voi käyttää myös salaattien lisukeina.Raila Paavola / Yle

Nahkiaisen valonarkuus tuli esiin myös Aronsuun tutkimuksissa. Kun istutetut nahkiaiset kohtasivat kirkkaasti valaistun sillan, ne pysähtyivät, eivätkä hevillä enää nousseet joessa sen yläpuolelle.

– Varsinkin silloin, kun sillat ovat matalissa koskipaikkoissa, niiltä heijastuva valo ulottuu joen pohjaan saakka, mikä estää nahkiaisia etenemästä, Aronsuu sanoo.