Opiskelu on entistä yksilöllisempää – koulut järjestävät juhlia, mutta silti opiskelija voi jäädä ilman kavereita

Opintojen alussa käytännön asiat vievät huomion, mutta ystävyyssuhteiden solmiseen kannattaa uhrata aikaa. Kaverit nimittäin vaikuttavat elämäämme enemmän kuin uskoisi.

Koulutus ja kasvatus
Kahden nuoren naisen jalat.
Henrietta Hassinen / Yle

Ensimmäisen vuoden merkonomiopiskelijat istuvat sohvalla kuin kotonaan. Opintoja on takana pari viikkoa ja pahimmat pelot hälvenneet.

– Jännitti, kun en tuntenut täältä ketään. Mutta sitten tutustuin Inkaan ja Janikaan ja meistä tuli kavereita, Milla Tähtinen sanoo.

Inka Kosonen ja Janika Naukkarinen nyökkäävät. He ovat kaikki muuttaneet Joensuuhun toiselta paikkakunnalta, joten uudet ystävät ovat erityisen tärkeitä.

Eikä kavereita sovi väheksyä muutenkaan.

Kun tutkijat seurasivat peruskoulunsa päättävien ja lukiolaisten siirtymää jatko-opintoihin (siirryt toiseen palveluun) (FinEdu), kävi ilmi, että kaverit vaikuttavat lähestulkoon kaikkeen: hyvinvointiin, uupumiseen, opiskelumotivaatioon, menestymiseen – jopa ammatinvalintaan.

Tulevaisuuden kannalta ensimmäiset päivät uudessa koulussa ovat ratkaisevia, sillä silloin luodaan pohja kaveriporukalle (siirryt toiseen palveluun) (Helsingin Sanomat).

Käytännön asiat päällimmäisenä mielessä

Ensimmäinen päivä tahtoo oppilaitoksissa kulua arkisten ongelmien ratkomiseen.

– Monelta piti olla ja missä, missä on ruokala, miten haetaan koulumatkatukea tai mistä saa mopoautolle parkkiluvan, luettelee opinto-ohjaaja Anu Kattelus Pohjois-Karjalassa ammatillista koulutusta järjestävästä Riveriasta.

Eivätkä kysymykset muutu, vaikka opiskelijat olisivat muutaman vuoden vanhempia ja akateemiselle polulla.

Jos vähänkään naama tuntuu tutulta, niin kättä ylös ja niukauttaa niskaa. Niin saa tuttuja.

Kampustuutori Maija Joensuu

Parinsadan metrin päässä Katteluksen työhuoneesta, Itä-Suomen yliopiston kampuksella, mietitään liki täsmälleen samoja asioita.

– Mistä löytyvät ruokalat ja milloin ne ovat auki. Missä on kirjasto, missä on vessat, kampustuutori Maija Joensuu nauraa.

Kampustuutoreiden tehtävänä on ottaa vastaa Savonlinnasta Joensuuhun siirtyvät opettaja-opiskelijat. Yhteen hitsautuneen porukan hajoaminen on herättänyt huolta, mutta siitä huolimatta "Savonlinnan henki" ei ole siirtyvillä opiskelijoilla ensimmäisenä mielessä.

– Opiskelijoille tehdyssä kyselyssä suurin huoli oli, että löytääkö perille ja myöhästyykö luennoilta, kun on niin monta paikkaa, kampustuutori Eemeli Saari kertoo.

Yksilölliseltä opintieltä vaikea löytää omaa porukkaa

Ystävyyssuhteita pitäisi siis solmia samalla, kun etsii vessaa, eikä se välttämättä ole helppoa. Peruskoulun jälkeen ei ole yksiselitteistä luokkaa, mihin kuulua.

Satojen opiskelijoiden lukiossa joka kurssilla voi olla eri kasvot, ja uudistuksen myötä myös ammatillinen koulutus on yksilöllisesti räätälöityä. Lisäksi ammattikouluissa on jatkuva haku, mikä tarkoittaa, että uusia opiskelijoita liittyy joukkoon pitkin vuotta.

Samalla se tarkoittaa, että oppilaitoksen on nähtävä entistä enemmän vaivaa, jotta jokainen opiskelija löytää paikkansa.

– Ryhmävalmentajille on kasattu tässä paljon vastuuta. Eli jokaiselle opiskelijalle on nimetty ryhmävalmentaja, jonka hyppysissä on, että opiskelija käy koulua ja että koulunkäynti lähtee hyvin alkuun, opinto-ohjaaja Anu Kattelus kertoo.

Riveriassa turvaverkosta on pyritty rakentamaan niin tiivis, ettei yksikään opiskelija putoaisi läpi. Etsivällä nuorisotyöllä on oppilaitoksessa oma nimetty työntekijä ja apua saadaan myös järjestöiltä, kuten paikalliselta mielenterveysyhdistykseltä (siirryt toiseen palveluun).

– Vaikka rakenteet muuttuvat, nuoren elämä sinällään ei ole muuttunut. Elämään, koulunkäyntiin, ystäväpiiriin ja harrastuksiin liittyvät pulmat ovat varsin samanlaisia kuin ennenkin, Kattelus huomauttaa.

Itä-Suomen yliopiston kampustuutorit Eemeli Saari ja Maija Joensuu istuvat yliopiston aulassa.§
Kampustuutorit Eemeli Saari ja Maija Joensuu huolehtivat, että Savonlinnasta siirtyvät opeopiskelijat pääsevät mukaan Joensuun opiskelijaelämään.Pauliina Tolvanen / Yle

Tartu tilaisuuksiin ja heilauta kättä

Korkeakouluissa yhteishengen luomiseen pannaan paljon paukkuja. Esimerkiksi savonlinnalaisten opiskelijoiden vastaanottamista on Joensuun yliopistokampuksella suunniteltu keväästä lähtien.

– Kampuksen ja toisten opiskelijoiden lisäksi tutustumme kaupunkiin. Muuttajien toiveiden mukaan voimme käydä katsastamassa vaikka ulkoilureittejä tai näyttää kaupungin parhaat kirpputorit, Maija Joensuu valottaa.

Korkeakoulut tarjoavat tilaisuuksia, mutta niihin täytyy tarttua.

– Jos ei käy missään tapahtumissa tai jos opintoihin ei kuulu laaja-alaisia kursseja, voi olla vaikea tutustua muihin kuin oman aineen opiskelijoihin, Eemeli Saari myöntää.

Usein riittää, että rohkaistuu katsomaan ulospäin. Puheenaiheita voi viritellä yhteisistä kokemuksista,pääsykokeista, opinnoista ja ruokajonoista. Pelkkä moikkaaminen voi poikia uuden ystävyyssuhteen.

– Me suomalaiset olemme ujoja moikkaajia. Ei uskalleta nostaa kättä, jos ei ihan tiedetä missä väleissä ollaan. Mutta kannustan kaikkia, että jos vähänkään naama tuntuu tutulta, niin kättä ylös ja niukauttaa niskaa. Niin saa tuttuja, Joensuu vinkkaa.